Nine Inch Nailsin konsertti vei minut ja siskoni yhdeksän vuotta sitten kahdeksi yöksi Amsterdamiin. Koska ehdimme silloin nähdä Amsterdamia vain pikaisesti, päätimme palata kaupunkiin NIN 2018 -kiertueen merkeissä. Suunnittelimme aluksi tekevämme Amsterdamista päiväretkiä muualle, mutta koska Amsterdamin keskustassa hotellihuoneiden hinnat olivat liki New Yorkin Times Squaren luokkaa, niin päätimmekin alentaa reissukustannuksia yöpymällä muuallakin kuin Amsterdamissa.
Amsterdamin koneen laskeuduttua suuntasimme suoraan juna-asemalle ja hyppäsimme Groningenin junaan. Yövyimme kaksi yötä
Bud Gett Hostelsissa kaupungin keskustassa. Hostelli oli nimensä mukainen ja aivan kelpo majapaikka.
Groningen on Pohjois-Hollannin suurin kaupunki ja samalla 30 000 opiskelijan yliopistokaupunki. Groningenissa oli mukava tunnelma ja tuntui, että siellä pystyi aistimaan normaalia hollantilaista eloa ilman suuria turistimassoja.
Vaikka Hollannissa tuntuvatkin lähes kaikki pyöräilevän, niin me emme vuokranneet pyöriä, vaan lähdimme pitkälle kävelylenkille kanaalien varsia pitkin kohti Reitdiepin satama-aluetta, missä sijaitsee skandinaaviseen tyyliin rakennettuja värikkäitä taloja. Alue olikin hyvin erinäköinen, mitä kaupunki muuten oli vanhoine taloineen.
Reitdiephavenista palasimme takaisin kaupunkiin päin ja kävelimme vehreän Noordenplantsoen puiston poikki ja piipahdimme myös Prinsenhofin puutarhassa. Groningenin museo näytti ulospäin mielenkiintoiselta, mutta se oli suljettu maanantaina, jolloin olimme kaupungissa.
Groningenissa oli mukava piipahtaa ja etenkin Amsterdamiin päästyämme osasimme arvostaa Groningenin leppoisaa tunnelmaa. Yleensä viihdyn paremmin niissä paikoissa, joissa ei ole valtavia turistimassoja, mutta nykyään on yhä vaikeampi välttyä ihmispaljoudelta matkustaessa.
Groningenista junailimme takaisin Amsterdamiin, missä vietimme kolme yötä
Ibis Amsterdam Centre Stopera -hotellissa. Hotellin sijainti oli keskeinen ja pääsimmekin liikkumaan sieltä käsin kaupungissa jalkaisin. Välillä tuntui, että kaupungissa olisi ehkä helpompi liikkua pyörällä, sillä jalankulkijana tuntui koko ajan, että saa varoa, ettei jää pyörän alle, joita kaupungissa oli todella paljon!
Edellisestä Amsterdamin vierailusta minulle jäi sellainen olo, että kaupunki on ihan ok, mutta en kuitenkaan liiemmin innostunut kaupungista. Tästä reissusta jäi samanlainen fiilis. Kaupungissa oli ihan liikaa ihmisiä ja tuntui, ettei siellä päässyt kokemaan samalla lailla aitoa tunnelmaa kuin Groningenissa. Amsterdamin turistien paljous oli melkein ahdistavaa. Hyppäsimmekin välillä kanaaliristeilylle pois ihmisten jaloista tutkailemaan kaupunkia hieman erilaisesta perspektiivistä.
Kanaaliristeilyjä oli tarjolla monenlaisia. Oli illallisristeilyjä, juomaristeilyjä, pössyttelyristeilyjä ja ties mitä. Me olimme ihan tavallisella risteilyllä ilman mitään hienouksia. Ostimme risteilyn yhdistettynä Van Gogh Museum lippuun, jolloin risteilylle ei jäänyt paljon hintaa.
Kävimme Van Gogh museossa aiemmalla reissullammekin, mutta halusimme mennä sinne uudestaan. Kuten maalauksien kuvien puuttumisesta huomaakin, niin museossa ei saanut kuvata. Millaistahan Van Goghin elämä olisi ollut, jos hänestä olisi tullut kuuluisa jo lyhyen elämänsä aikana? Olisiko hän tehnyt itsemurhaa 37-vuotiaana, jos hänen yli 2000 teostaan olisivat saaneet edes vähän sitä mainetta ja kunniaa, mitä ne ovat saavuttaneet hänen kuolemansa jälkeen? Vai olisiko koko taiteilija jäänyt kokonaan unholaan, ellei hänen veljensä vaimo olisi huolehtinut, että taulut saavat näkyvyyttä?
Van Gogh museo sijaitsee samalla aukiolla Hollannin kansallismuseon Rijks museon kanssa, missä emme tällä kertaa käyneet. Varmasti jokainen turisti vierailee matkansa aikana samalla aukiolla ja ottaa selfien tai vähintäänkin kuvan Iamsterdam-kyltistä - niin kuin mekin.
Hieman erikoisempi nähtävyys oli
KattenKabinet eli kissamuseo. Museon huoneet olivat täynnä monenlaisia kissa-aiheisia asioita: julisteita, maalauksia, posliiniesineitä, astioita ja Cats-musikaalin yksi kissa-asu. Museossa asuu myös kissoja, mutta emme törmänneet heistä yhteenkään. Museohuoneisto oli monikerroksinen, mutta yläkerroksiin ei ollut museovierailla pääsyä - ehkäpä kissat olivat päiväunilla yläkerroksissa, eivätkä kaivanneet ulkopuolisten huomiota vierailumme aikana.
Reissumme kohokohta oli Nine Inch Nailsin keikka. Odotuksemme eivät olleet korkealla, sillä kiertueen aiemmilla keikoilla oli ollut aika kehnojakin settilistoja. Lisäksi emme ole olleet innoissaan siitä, että Nine Inch Nails oli melkein 30 vuotta Trent Reznor ja kaksi vuotta sitten bändi ilmoittikin olevansa Trent Reznor ja Atticus Ross. Miksi ihmeessä? Tätä ei voi fanityttö käsittää!
Onneksi keikka ylitti matalat odotukset ja settilista oli pääsääntöisesti hyvä. Parempiakin NIN-keikkoja on nähty, mutta olimme silti tyytyväisiä. Tänä vuonna kävimme poikkeuksellisesti vain yhdellä keikalla, kun parhaillaan olemme käyneet katsomassa neljä keikkaa putkeen. Jäämme odottamaan seuraavaa Euroopan kiertuetta!
Viimeisenä Amsterdamin päivänä meidän oli tarkoitus tehdä bussilla päiväretki Markeniin, mutta bussit olivatkin lakossa. Siinäpä sitten aloimme miettiä, että mitä teemme, sillä tuntui, että olemme saaneet Amsterdamin ihmispaljoudesta ja pössyn hajusta tarpeeksemme. Menimme turisti-infoon selaamaan esitteitä lähialueen päiväretkikohteista. Vanhat tuulimyllyt kuulostivat mielenkiintoisilta. Puolen tunnin junamatkan päässä meitä odotti aikamatka menneisyyteen eli
Zaanse Schans.
Zaanse Schansissa on valtava ulkoilmamuseo, missä on 1800- ja 1900-luvun tyylisiä rakennuksia ja tuulimyllyjä. Vaikka muutkin turistit olivat löytäneet kohteen, niin silti paikan päällä oli leppoisa ja kiireetön tunnelma. Loppujen lopuksi olimme siskoni kanssa tyytyväisiä bussilakkoon - ilman sitä emme olisi päätyneet nauttimaan mukavasta päivästä maaseudulle.
Matkan lopuksi hyppäsimme vielä Amsterdamista Haagin junaan ja suuntasimme Den Haag HS -asemalle. Haagin hotellit olivat tosi kalliita, kuten Amsterdaminkin, mutta siskoni onnistui löytämään yhden kohtuuhintaisen hotellin keskeiseltä paikalta - Hotel Astoria The Haguen. Hotellista oli aika monenlaista arviota netissä ja odotimmekin kauhulla, mikä meitä odottaa, sillä jonkin arvostelun mukaan tunnelma oli kuin jossain murhahotellissa ja kaikki, mikä voi olla pielessä, oli pielessä.
Hotellissa oli julkisivuremontti menossa ja hotellin ensivaikutelma olikin aika epäilyttävä. Saimme kuitenkin vasta remontoidun huoneen, jossa kelpasi yhden yön nukkua. Ketään ei tietääksemme murhattu hotellissa kyseisen yön aikana.
Haagin päivämme kului lähes kokonaan
Scheveningenin kaupunginosassa, missä sijaitsee upea lukuisia kilometrejä pitkä hiekkaranta. Meren ranta oli todella tuulinen, mutta auringonpalvojia riitti siitä huolimatta. Rantahietikkoon oli ajautunut todella paljon meduusoja ja toisena rannan vitsauksena olivat lokit. Kaksi lokkia tarkkaili meitä etäämpää, kun istuimme rannalla syömässä eväitämme. Sitten lokit lähtivät pois ja hetken päästä jouduin lokkihyökkäyksen kohteeksi. Lokkilauma lensi luoksemme ja yksi lokeista nappasi evääni suoraa kädestäni. Kurjat eväsvarkaat! Lokit piirittivät meidät ja tarkkailivat saisivatko meiltä lisää saalista. Onneksi meressä uinut koira tuli pelastamaan meidät ja ajoi lokit tiehensä. Enpä ole ennen joutunut ryöstön uhriksi!
Lokkihyökkäystä lukuunottamatta rannalla oli tosi viihtyisää ja siellä olisi voinut viettää useammankin päivän. Rantakadulla oli lukuisia kahviloita ja ravintoloita sekä taidetta. Rantakadun lähellä sijaitsivat hotellit ja ostoskeskukset.
Emme olisi malttaneet palata rannalta kaupunkiin, mutta koska meillä oli vain yksi päivä aikaa tutustua Haagiin, niin ei auttanut kuin lähteä tekemään vielä pieni kävelykierros keskustassa. Myös Haagin keskustan kaduilla oli paljon taidetta, kadut täyttyivät erilaisista veistoksista. Tykkäsimme!
Meillä oli oikein onnistunut reissu Miffyn kotimaassa. Päällimmäisenä jäi mieleen Zaanse Schans ja Scheveningen Beach. Lyhyenkin reissun aikana onnistuu pieni kiertomatka, kun etäisyydet ovat lyhyitä ja junaverkosto kattava.
