SYYSLOMA COSTA DEL SOLISSA

Isä täytti kesällä pyöreitä vuosia ja aloimme jo alkuvuodesta suunnitella, jos lähtisimme sen kunniaksi jonnekin perhematkalle. Isä oli pitkään puhunut Fuengirolasta Espanjan aurinkorannikolla eli Costa del Solilla. Lopulta päätimme, että mennään porukalla sinne, minne isä haluaa ja varasimme lennot Malagaan.

Olen käynyt jossain päin Costa del Solia vuonna 1995 ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen retki Gibraltarille ja Marokon Tangeriin. Toisin sanoen Costa del Sol ei tarjonnut mitään mielenjäävää; en edes muista missä päin Espanjan aurinkorannikkoa kaverini kanssa majoituimme, sillä olimme siihen aikaan yleiselle pakettimatkalla ja kohdetta taidettiin markkinoida yleisesti vain Costa del Solina.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat sateisia ja osittain koleita, mutta reissun lopussa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ehdimme olla Fugessa neljä päivää ja kaksi reissupäivää olimme retkeilemässä Gibraltarilla ja Malagassa, josta lisää hetken päästä. Siskolleni ja minulle neljä päivää oli ihan riittävä aika, vanhempamme olisivat varmasti viihtyneet reissussa pidempäänkin ainakin aurinkoisella säällä.

Mitä Fuengirolassa voi sitten tehdä? Kiireisen syksyn keskellä oli toisaalta mukavaa olla paikassa, missä ei ollut hirveästi tekemistä. Oli aikaa päiväunille ja akkujen lataamiselle. Toisaalta koimme tämän siskoni kanssa turhauttavaksi, kun olemme tottuneet reissussa juoksemaan paikasta toiseen aamusta ja iltaan.

Auringonpalvojille Fuengirola tarjoaa useita kilometrejä pitkin rantahietikkoa, missä kelpaa maata, jos kaipaa brunaa iholleen. Uimareita oli jonkin verran, mutta ajatus meressä uimisesta ei houkutellut etenkään sen jälkeen, kun meressä äitiäni pisti medusa. Merta kelpasi kuitenkin ihastella etäämmältäkin, muun muassa allonmurtajasta käsin.

Fuengirolan todennäköisesti kuuluisin nähtävyys on Sohailin linna, joka on rakennettu 900-luvulla. Linnasta oli komeat näköalat niin merelle kuin kaupunkiin.

Kaupunkilomiin tottuneille reissaajille Malaga on todennäköisesti Fuengirolaa mielenkiintoisempi kohde. Fuengirolasta pääsi vajaassa tunnissa junalla Malagaan, josta löytyi vähän isomman kaupungin tunnelmaa. Malagasta löytyy myös rantaviivaa sitä kaipaaville.

Malagassa vierailimme Alcazaban linnassa, jossa näkyi Malagan alueen eri vuosisatojen hallitsijoiden kulttuuritausta. Linnan muureilta kelpasi ihastella kaupunkia.

Alcazaban linnan juurella on pieni pala Roomaa eli roomalaisten rakentama amfiteatteri. Kävimme myös Picasso museossa, vaikka emme mitään suuria kubismin ystäviä olekaan, mutta halusimme vierailla museossa, koska se sijaitsee Picasson synnyinkaupungissa.

Jos vielä joskus suuntaisin kolmannen kerran Espanjan aurinkorannikolle, niin valitsisin ehdottomasti matkakohteekseni Malagan. Ehkä siellä ei tulisi sellainen olo kuin olisi "melkein Tallinassa". Fuengirolassa ei voinut olla törmäämättä suomalaisiin. Ihan sama oletko ostoskeskuksessa, ravintolassa tai kävelyllä, niin aina jossain oli suomalaisia.

Joka tapauksessa oli mukava piipahtaa Fugessa ja ladata akkuja lähestyvän marraskuun pimeyteen ja ankeuteen. Välillä on hyvä käydä sellaisissakin paikoissa, jonne ei normaalisti tulisi lähdettyä. Matkan päätarkoitus täyttyi eli isä pääsi Fuengirolaan ja tiedä vaikka vanhempani innostuvat palaamaan sinne myöhemminkin.

SUOMI FESTARIT ESPANJAN AURINKORANNIKOLLA

Samaan aikaan Fuengirolan matkamme kanssa ajoittui Fugefest eli suomalainen festari Fuengirolan Rauhanpalatsissa. Ajankohta sattui etelän ja pohjoisen syyslomien taitteeseen, joten festariyleisössä oli niin paikallisia suomalaisia kuin myös turistejakin. Kaksipäiväiset festarit järjestettiin perjantaista lauantaihin ja ainakin lauantain osalta festari oli loppuunmyyty.

Joku voi ihmetellä, miksi ihmeessä osallistuin Suomi festareille Fugessa, kun sellaiset eivät kiinnosta Suomessakaan. Syy: Pelle Miljoona Oy. Pelle Miljoona Oy aloitti 40-vuotisjuhlakiertueen Fugefesteillä, joten samapa tuota oli mennä katsomaan, kun kerran samoilla kulmilla satuin olemaan.

Festarikamuni eli siskoni ei kiljunut riemusta, kun sanoin haluavani festareille sen verran aikaisemmin, että ehdimme nähdä Iso D:n. Kun kerran olimme festareille menossa, niin nautitaan nyt sitten koko rahan edestä!

Ehdimme nähdä Dannyn lavalla kolmen biisin verran, mikä oli ihan riittävästi. Onneksi Dannyllä oli nuorikkonsa mukana lavalla, joka yritti tuoda eloa elämänsä rakkauteen. Danny oli mielestäni vanha ja väsynyt, mutta en ole oikea henkilö arvioimaan hänen keikkakuntoaan, koska en ole mikään asiantuntija.

Bändit vaihtuivat Rauhanpalatsin lavalla melko sutjakkaan tahtiin. Dannyn jälkeen lavalle nousi Elastinen, jota jaksoimme katsoa muutaman biisin keikan alussa ja lopussa. Ela heitti hauskan läpän keikan alussa: "Tervetuloa Elastisen maailman kiertueen ensimmäiselle ja viimeiselle keikalle!"

Seuraavaksi lavalle nousi Fugefesteillä ennenkin esiintynyt Lauri Tähkä. Kävimme vilkaisemassa keikkaa, mutta tässä vaiheessa olimme löytäneet istumapaikan, joita ei ollut paljon tarjolla, joten päätimme lepuuttaa jalkojamme.

Konserttiyleisö oli aivan pähkinöinä Tähkästä, me emme. Aika festareilla alkoi käydä tylsäksi, kun emme hoksanneet juoda itseämme mukaviksi. Ulkona satoi välillä kaatamalla, joten tapoimme aikaa sisällä seuraamalla festarikansaa, jotka osasivat käyttäytyä yllättävän hyvin. Vain muutama juhlija oli nauttinut liikaa lonkeroa. Kyllä, festareilla myytiin suomalaista lonkeroa, sitä ihan Originaalia. Ja pihalla oli metrilakujen myyjä ja kärkkärigrilli.

Vihdoin illan odotus palkittiin ja Pelle Miljoona Oy nousi lavalle. En ole koskaan ollut Pelle Miljoona fani ja minulle olikin mielenkiintoisempaa nähdä Sami Yaffa ja Andy McCoy yhdessä lavalla. En olekaan Andyä nähnyt sitten Hanoi Rocks Revisited -vaiheen jälkeen. Andy oli Andy. Huuteli englanniksi yleisölle, että ettekö te osaa pitää ääntä tms. Kansa ei tainnut olla rock staran mieleen.

Keikka oli positiivinen yllätys. Tykkäsin kovasti, niin kovasti, että keikkaa on pitänyt fiilistellä reissun jälkeen kotonakin kuuntelemalla Pelle Miljoona Oy:tä.

Keikan aikana väkijoukossa ei tuntunut olevan tungosta, liekö Lauri Tähkä -fanit lähteneet jo kotiin uupuneina nukkumaan. Mekin lähdimme kesken festareiden tyytyväisinä kohti hotellia. Emme jääneet odottamaan Yötä. Fugefestit järjestetään ensi vuonna viidennen kerran ja ensimmäistä kertaa kolmipäiväisinä. Minä olen silloin jossain muualla.

JOULUKAUPUNKI MADRID

Bilbaosta matkamme jatkui junalla Madridiin. Noin viiden tunnin mittainen junamatka sujui mukavasti vaihtuvia maisemia katsellessa ja välillä torkkuen. Perillä Madridissa meitä odotti ydinkeskustassa pääkadun sivukadulla pikkuruinen huone Hostal Milanissa. Bilbaon upean Gran Hotel Dominen jälkeen oli pieni kulttuurishokki päätyä huoneeseen, jonne juuri ja juuri mahduimme lentolaukkujemme kanssa. Vessassa hilpeyttä herätti epäkäytännöllinen lavuaari. Toisesta hanasta tuli kuumaa vettä ja toisestä kylmää. Pienuudestaan huolimatta Milan oli kelpo majapaikka kolmen yön vierailuun erinomaisen sijaintinsa ansiosta.

Siinä missä Bilbao oli mukavan kokoinen kaupunki, niin Madrid oli valtava. Onneksi kaikki meitä kiinnostavat nähtävyydet olivat kuitenkin kävelymatkan päässä. Kaupungista tuli vähän samanlainen fiilis kuin Pariista - laajalle levittäytynyt kaupunki vanhoine taloineen, puistoineen ja lukuisine museoineen.

Yksi syy, miksi Madridiin kiinnosti lähteä juuri joulukuussa oli joulumarkkinat. Ihastuin edeltävänä vuonna Brysselin joulumarkkinoihin ja lueskelin, missä muualla Euroopassa järjestetään joulumarkkinoita. Madridia kehuttiin yhdeksi Euroopan suurimmaksi joulukaupungiksi, eikä suotta! Vaikka kaupungissa ei ollut lumesta tietoakaan ja lämpötila nousi päivällä parhaimmillaan noin 15 asteeseen, niin kaupunki oli täynnä joulun tunnelmaa. Jouluvaloja oli ihan kaikkialla ja ne toivat pimeneviin iltoihin viihtyisän tunnelman.

Plaza Mayorin valtavalla aukiolla sijaitsi varsinaiset joulumarkkinat. Kojuja oli paljon, mutta kojuissa myytiin lähinnä uutta vuotta varten hassuja hattuja ja peruukkeja. Olikin erikoista, että espanjalaiset kulkivat uuden vuoden aattona hassuissa hatuissa, sinisissä peruukeissa ja 2018-aurinkolaseissa - heille uusi vuosi oli selvästi meidän vappua vastaava hassuttelujuhla, mutta kuitenkin ilman sen suurempaa alkoholinkulutusta. Plaza Mayorilla oli myös dj soittamassa musiikkia yhden talon parvekkeelta.

Kävimme myös Espanjan suurimman tavarataloketjun El Corte Inglesin luona katsomassa heidän jouluasetelmaa. Kuvittelin etukäteen, että heillä on joku samanlainen jouluikkuna, kuin Stockmannilla, mutta heidän tuotos oli valtavan kokoinen installaatio tavaratalon seinässä. Aika ajoin installaatio käynnistyi ja sen lumiukot ja jääkarhut liikkuivat ja lauloivat jotain, mitä emme kielitaidottomina ymmärtäneet.

Madridissa riittäisi museoita kierrettäväksi useiden päivien ajaksi. Kävimme upeassa Pradon taidemuseossa, jossa oli laaja kokoelma esimerkiksi Hieronymus Boschin ja Francisco de Goyan töitä. Siinä missä taannoin Pariisin Louvre tuntui uuvuttavalta, niin Prado oli upea! Jopa Markus ihmetteli, miten jaksoin niin hyvin kiertää museon, kun yleensä en jaksa kovin montaa tuntia kiertää klassisen taiteen museoita. Museossa oli valokuvauskielto, joten sieltä ei jäänyt kuvamuistoja.

Matkalla Pradon museoon huomasimme bussipysäkin kyljessä Alphonse Muchan näyttelyn mainoksen. Näyttely sattui sopivasti matkamme kanssa päällekäin ja suuntasimme sinne Pradon jälkeen. Näyttelypaikka Palacio de Gaviria oli jo itsessään näkemisen arvoinen paikka upeine huoneineen, jonka kruunasi Muchan upeat työt.

Entäs sitten itse uusi vuosi? Espanjalaiset kokoontuvat uuden vuoden aattona Puerta del Sol aukiolle ja he syövät keskiyöllä 12 viinirypälettä - yhden jokaisella kellon lyömällä. Yritimme mennä aukiolle, mutta siinä vaiheessa, kun tulimme paikalle, niin poliisit olivat aidanneet sivukatuja, eikä aukiolle päästetty enempää ihmisiä. Sivukaduilla olevat ihmiset söivät myös viinirypäleitä ja uusi vuosi huipentui ilotulitukseen, jota emme nähneet korkeiden talojen takaa.

Madridin pikareissu oli mukava ja joulu teki siitä erityisen. Kaupungissa riittäisi varmasti useammaksi päiväksi nähtävää, jos haluaa kiertää museosta toiseen, mutta meidän kahden ja puolen päiväinen reissukin oli mielestäni ihan riittävä ja ehdimme päästä mukaan kaupungin tunnelmaan.

Missähän kannattaisi ensi joulun aikaan käydä fiilistelemässä joulun tunnelmaa? Brysselin ja Madridin perusteella tekisin mielelläni joulumarkkinoista itselleni perinteen!