VIIKONLOPPU ARUSHASSA

Perjantaina hyppäsin harjoittelupäiväni päätteeksi bussiin ja otin suunnakseni lähikaupungin Arushan. Bussimatka oli omalaatuinen kokemus. Sain bussista toiseksi viimeisen istumapaikan ja bussi lähti liikkeelle, kun se oli täynnä. Muutama matkustaja joutui seisomaan koko kahden tunnin matkan ajan. Bussimatkan hinta ei päätä huimannut. Matka maksoi 3000 shillinkiä eli hieman vajaat 1,5 € suuntaansa.

Busimatkalla tuli hyvä fiilis, kun olin uskaltautunut yksin matkaan. Minut peloteltiin lähimmäisteni toimesta vähän liian pahasti ennen Tansaniaan lähtöäni ja olen ollut yllättävän arka yksin liikkuessani. Olen aina reissatessani huolellinen ja pidän laukustani huolta sekä tarkkailen ympäristöäni, mutta olen inhonnut Tansaniassa olevaa "uskallanko yksin" tunnetta. Miksi en uskaltaisi liikkua päivänvalolla yksin? Mitä voi tapahtua? Voin tulla ryöstetyksi, mutta sitten menetän vain rahaa. On parempi uskaltaa liikkua ja kerätä uusia kokemuksia, mitä pelätä ja pysytellä kotona. Ja sitä paitsi ryöstetyksi voi tulla ihan hyvin Suomessakin!

Vapauden tunne oli siis mahtava, kun katselin bussin ikkunasta Kilimanjaron jäävän taakse ja näin Meru vuoren kohoavan edessäni. Edes rätisevästä radiosta kuulunut "My heart will go on" ei latistanut tunnelmaani. Perillä Arushassa osa ihmisistä huuteli perääni, mitä tapahtuu myös Moshissa. Minulle yritettiin myydä safarimatkoja ja kuka mitäkin, mutta mitä sitten? Jatkoin matkaani pysähtymättä tai vastaamatta huuteluihin.

Kiertelin Arushassa tovin, mutta en löytänyt kaupungista mitään erikoista, mitä Moshissa ei olisi. Olin yllättynyt, kun en ensimmäiseen 1,5 tuntiin törmännyt yhteenkään länsimaalaiseen, vaikka Arusha on Moshia suurempi kaupunki. Suunnistin lopulta Nakumatt -markettiin, jonka alueella oli lukuisia kahviloita ja ravintoloita sekä lähinnä länkkäreitä. (Nakumatt isompi kauppaketju, jota voisin verrata vaikka Prismaan, vaikka valikoima ei olekaan niin laaja.)

En ottanut kuvia Arushan keskustassa, ettei kamerani houkuttele pitkäkyntisiä paikalle. Alla olevat kuvat on otettu taksin ja bussin ikkunasta ja ne antavat hyvän kuvan siitä, millaista täällä on meininki. Toisaalta kuvat voisivat olla myös jostain toisesta kehitysmaasta. Minulla tulee todella usein Tansaniasta mieleen Intia. Ja välillä Kambodza.

Sain pian tarpeekseni Arushasta ja hyppäsin taksiin ja suuntasin L'Oasis Lodgeen, josta olin varannut huoneen koko viikonlopuksi. Yllätyin positiivisesti, kun sainkin oman mökin. Oli rentouttavaa viettää viikonloppu omassa rauhassa, kun kotiin jäi lähes 20 kämppistä. Iltaisin kuuntelin tuulen huminaa, sirkkojen siritystä ja moskeijasta kuuluvaa rukousta. Viikonloppu sujui uima-altaalla chillaillessa ja hieman viileämmästä säästä nauttiessa. Arushan n. 25 astetta oli enemmän minun makuun, mitä Moshin n. 35 astetta!

Minun oma mökki

Mökkikylä

Myös nämä mökit vaikuttivat kiehtovilta

En ihan täysin ymmärtänyt pyyhe- ja peittosommitelmaa

Olohuoneen puoli

Kämppis...

...ja lisää kämppiksiä mökin katossa

Aamupalatila

Altaan vesi oli kamalan kylmää, mutta uin silti monta kertaa!

Allas toisesta kulmasta

Allaskamut

Nautittuani omasta rauhasta ja hiljaisuudesta, heräsin sunnuntaiaamuna kovaan mekkalaan. Tuli sellainen fiilis, kuin olisin festariaamuna heräämässä teltasta ulkoa kuuluviin toisiinsa sekoittuviin rytmeihin. Juttelin myöhemmin mökkikylän omistavan ruotsalaisen miehen kanssa, joka sanoi tappelevansa mekkalan aiheuttavia kirkkoja vastaan. Alueella on kuulemma nykyisin kymmenen kirkkoa, jotka toimivat ulkotiloissa ja jokaisessa kirkossa lauletaan nuotin vierestä kilpaa Jeesuksen ilosanomasta. Ruotsalaisen mielestä kirkoilla pitäisi olla äänieristetyt tilat ja voin kyllä yhtyä mielipiteeseen.

Sunnuntaiaamun mekkalasta huolimatta viikonloppu oli todella onnistunut ja majoittuisin samaisessa paikassa toistekin Arushan kulmilla liikkuessa! Asante sana! Kiitos paljon!

KIRPPISTELYÄ JA KÄÄRMETANSSIA

Ensimmäinen kuukausi Tansaniassa on takana ja kokemuksia on ehtinyt kertyä melkoisesti. Joka viikonlopulle on ollut joku retki, ja olikin mukavaa viettää ensimmäistä kertaa rento viikonloppu lähinnä kotona chillaillen.

Perjantaina kävin paikallisella kirppiksellä, Memorialissa. En kovin usein kierrä kirpputoreja Suomessa, enkä hirveästi pitänyt myöskään Memorialista. Memorialiin saapuu lahjoitustavaraa ympäri maailman; Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Kontteja puretaan aamuisin ja tavara päätyy valtavalle alueelle myyntiin. Paikalliset saapuvat aamuisin ostamaan tavaraa, jota he myyvät myöhemmin keskustassa eteenpäin. Mzumguilta eli valkoihoisilta pyydetään huimia summia kirppiskamoista!

Voin myöntää, etten tiedä Memorialin koko totuutta, mutta tuntuu omituiselta, että ihmisten lahjoittamat vaatteet päätyvät myyntiin. Kuka saa myynneistä tuoton? Mikseivät vaatteet päädy kaikista köyhimmille tansanialaisille, joilla ei ole varaa ostaa uusia vaatteita? Tai ehkä osa päätyykin, mutta myytävää oli niin paljon, että kiersimme tyttöjen kanssa vain pienen osan alueesta.

Minä lähdin Memorialiin ostaakseni väliaikaiseen käyttööni kengät, sillä olin varustautunut matkaani hieman huonosti, enkä ollut ajatellut, että vaatteet ja kengät voivat mennä reissuni aikana tosi huonoon kuntoon. Koska haluan säästellä uusia tennareitani, niin päätin etsiä käytetyt Converset Memorialista. Paikka oli tosi ahdistava, sillä esimerkiksi kengät olivat pääsääntöisesti vain nakattu pöydille tai maahan ja sieltä seasta olisi pitänyt kaivaa kenkiä ja etsiä vielä pari, jos löysi haluamansa mallin. Myyjillä oli kiskurihinnat ja monet pyysivät kuluneista kengistä paljon enemmän, mitä ikinä maksaisin Suomessa kirpputoritavarasta. Lopulta löysin punaiset varrettomat Converset, jotka olivat kuluneet, mutta joilla kelpaa kuukauden päivät tepastella. Maksoin kengistä loppujen lopuksi kohtuullisen hinnan; 5000 shillinkiä eli vähän vajaat 2,5 euroa. En usko, että vierailen Memorialissa enää toista kertaa, mutta ehkä paikka on joillekin kuin paratiisi.

Kenkäkasoista tuli lähinnä mieleeni keskitysleiri - ihan
kuin vankien henkilökohtaiset kengät olisi vain
nakattu jonnekin säilöön.

Osa kengistä oli jätetty maahan myytäväksi

Lasten reppuja oli saapunut tekstien perusteella Aasiasta.

Resuja siellä täällä

Memorialissa oli valtava määrä kojuja, mutta
silti osa vaatteista lojui maassa

Kujat olivat kuoppaisia ja koko ajan
sai katsoa eteensä, ettei kompastu

Lauantaille olimme pyytäneet Pohjois-Tansanian suurinta tanssiryhmää Kili Wizardsia esiintymään talollemme. Tanssiryhmä saapui yli tunnin myöhässä ja osa ryhmän jäsenistä saapui pikku hiljaa paikalle. Ryhmä ehti aloittaa esiintymisen nurmikolla, mutta sade pääsi yllättämään kesken esityksen ja siirryimme pieneen tilaan katoksen alle seuraamaan esitystä loppuun. Ryhmä esiintyi aluksi itse ja sen jälkeen he opettivat myös meitä tanssimaan afrikkalaisten rytmien tahdissa. (Kuvien laatu on todella heikko, mutta näillä mennään!)

Kili Wizards aloittelee settiään, mutta osa ryhmästä
ei ole vielä saapunut paikalle

Vihdoin kaikki tanssijat ovat paikalla, mutta
alkoi satamaan

Kamera ei pysynyt tanssijoiden tahdissa

Katoksen alla oli hieman ahdasta

Illan yleisö

Taas me tuetaan lapsityövoimaa! Pienimmät muusikot
soittivat tunteella!

Tanssiharjoituksen jälkeen oli aika tuoda esille illan erityisvieras eli Herra Käärme. Useat talon asukkaista pelkäävät käärmeitä, ja he halusivat poistua pihalta, ennenkuin käärme päästettiin vapaaksi. Käärme oli aika ilettävä ja seurasimme, kun yksi tanssiryhmän naisista ja miehistä tanssi käärmeen kanssa. Lopuksi halukkaat pääsivät käärmeen kanssa poseeraamaan samaan kuvaan.

Käärme saapui paikalle säkissä

Käärmenainen

Pienimmät muusikot katsoivat jännittyneenä,
mitä seuraavaksi tapahtuu!

Olispa käärme purrut oikeasti!

Pakollinen poseeraus

Tanssiesityksen jälkeen kokoonnuimme poikkeuksellisesti pihalle grillaamaan ja ruokailemaan. Ruoka oli hyvää ja pihamme oli tunnelmallinen kynttilöineen ja kaikkineen. Illan lopuksi lähdin ensimmäistä kertaani tutustumaan Moshin yöelämään. Baari-ilta oli mielenkiintoinen kokemus, vaikka en paikallisesta karaokebaarista ja yökerhosta hirveästi tykännytkään. Ehkä käyn vielä ennen lähtöäni testaamassa jonkin muunkin kapakan.

Louis grillasi possua, kanaa ja kalaa

Oli mukava syödä ulkona

KOLMAS JA VIIMEINEN SAFARIPÄIVÄ: TARANGIRE

Kolmantena ja viimeisenä safaripäivänämme lähdimme liikkeelle toiveikkain mielin. Tansaniassa käytetään nimitystä "big 5" viidestä villieläimestä, joiden metsästäminen jalkaisin on lähes mahdotonta - elefantista, puhvelista, sarvikuonosta, leijonasta ja leopardista. Nykyisin nimitys on yleistynyt matkaoppaiden käytössä ja monien safarilaisten tavoitteena onkin bongata "big 5". Olimme ehtineet nähdä leopardia lukuunottamatta kaikki muut "big 5":n eläimet. Tarangiren kansallispuistossa tiedetään olevan leopardeja, mutta niiden näkeminen on harvinaista. Kuinkas sitten kävikään?

Tarangire on kuivaa metsää

Alkumatkasta tuntui, että asuukohan puistossa ollenkaan eläimiä.

Apinanleipäpuu

Ajelimme hiekkateitä pitkin

Tarangiressä asusteli useita korppikotkia

Kolmantena päivänä alkoi jo reissuväsymys painaa ja jos näimme jossain etäämmällä seeproja tai elefantteja, niin ne eivät jaksaneet meitä enää hirveästi kiinnostaa. Jännää, miten pian eläimistä tuli jo niin arkisia. Tosin asiaan vaikuttaa varmasti sekin, että näimme edellisenä päivänä Ngorongorossa laumoittain seeproja, joten onko ihmekään, jos Tarangiressä muutaman seepran näkeminen etäältä ei jaksa niin hirveästi hetkauttaa! Ngoronrogon ja Tarangiren eläimissä oli kuitenkin se ero, että Ngorongorossa olevat eläimet asuvat siellä yleensä pysyvästi, mutta Tarangiressä nähdyt eläimet ovat yleensä matkalla jonnekin, eivätkä ne ole yhtä tottuneita autoihin ja ihmisiin, kuin Ngorongoron eläimet, eivätkä eläimet siksikään liikkuneet lähellä autoja.

Safareiden yhteydessä puhutaan "game drivesta" ja viimeisenä päivänä saimme kokea, mistä on kyse. Näimme leijonan vaanivan lähistöllä ja kun leijona päätti vaihtaa paikkaansa, niin oppaamme peruutti ja lähti kaahaamaan parempaan paikkaan, josta näkisimme leijonan. Leijonan epäonneksi kaahailumme säikäytti leijonan lounaan eli antiloopin tiehensä. Harmi myös meidän kannalta, sillä olisi ollut mahtavaa nähdä luonnossa leijona saalistamassa!

Tarangiressä oli useita kirahveja

Tarangire-selfie. Edellispäivästä viisastuneeta suojauduin
vaatteilla auringolta.

Kuivaa, karua maisemaa elefantin kakan kera.

Pikkuruinen dikdik -antilooppi

Maasaikirahvi

Kirahviperhe

Leijona miettii, mitä söisi lounaaksi

Elefantit saavat oppaan mukaan imettyä kuivuneen
joen hiekan alta vettä

Elefanttiemo poikasen kanssa

Jonkin sortin antilooppeja

Ajelimme ristiin ja rastiin Tarangireä ja jossain vaiheessa näin pitkän hännän vilahtavan hiekkakasan taakse. Olin toiveikas, että eläin olisi ollut leopardi, mutta eläintä ei näkynyt hännän vilahduksen jälkeen. Vähän myöhemmin ajoimme takaisin samoille kulmille ja opas näki leopardin puussa! Leijonat olivat ajaneet leopardin puuhun ja leopardi piileskeli oksien seassa leijonan päivystäessä puun juurella. Jossain vaiheessa leijona kyllästyi päivystämiseen, mutta leopardi jatkoi piileskelyään. Olimme onnellisia, että meillä on niin hyvä tuuri, että onnistuimme näkemään koko "big 5":n eläinkaartin!

Löydätkö leopardin oksien seasta?

Leopardista oli mahdotonta ottaa onnistunutta kuvaa,
mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa, että siellä se on!

Leijonaperhe ruokailemessa pienen pennun kanssa.

Naarasleijonat ruokailevat aina ensin ja jos heiltä jää ruokaa
yli, niin urokset voivat syödä loput.

Antilooppi

Tarangiren joki oli lähes kuiva tähän aikaan vuodesta

Lähes kuivunut joki kerää silti eläimiä ympärilleen

Kuningaskalastaja

Valtava gnu-lauma kulki ohitsemme

Sama porukka

Etualalla sakaali poikasensa kanssa ja
taka-alalla elefantteja

Tarangiren joki

Eläimet kerääntyvät joelle juomaan

Sama näkymä vähän lähempää

Tämmöisiä lippuja näkyi kaikissa puistoissa
ja oppaamme kertoi niissä olevan myrkkyä
tsetsekärpästen eliminointiin

Olen todella tyytyväinen kolmen päivän safariin. Oli hienoa nähdä kolme hyvin erilaista puistoa kaikkine mahtavine eläimineen! Suosikkini oli Ngorongoro, sillä kraatteri oli jo itsessään nähtävyys ja siellä näimme eniten eläimiä. Hyvänä kakkosena tulee Lake Manyara, sillä puisto viehätti rehevyydellään, jota en ole paljon Tansaniassa nähnyt. Tarangire oli myös mielenkiintoinen paikka karuudestaan huolimatta. Jos vielä joku päivä matkustan Tansaniaan, niin silloin suuntaan Serengetiin!