PARIISIN TOINEN MAHDOLLISUUS

Fiilikset ennen viime kesän Pariisin matkaa olivat, että kaikki rakastavat Pariisia - paitsi minä. Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran vuonna 2005 siskoni kanssa ja meille jäi kaupungista aika tyly kuva. Ihmiset eivät puhuneet juuri englantia ja olivat käytökseltään koppavia. Lisäksi vaatimaton hotellimme sijaitsi huonolla paikalla, eikä siinä ollut ilmastointia, joten meidän oli lähes mahdotonta nukkua Pariisin yllättäneessä helleaallossa. Kaupungista ei siis jäänyt kovin hyvä kuva ja yleensä ihmettelen, mihin ihmiset kaupungissa rakastuvat.

Päätimme siskoni kanssa antaa Pariisille toisen mahdollisuuden, sillä olimme lähdössä jonnekin päin Eurooppaa Nine Inch Nailsin paluukeikalle ja päädyimme Pariisiin, sillä kaupungista näytti olevan hyvät liikenneyhteydet keikkapaikalle Rock en Seine festareille. Tällä kertaa panostimme majoitukseen hieman enemmän ja kriteerinämme oli ilmastoinnilla varustettu huone nähtävyyksien läheltä. Ibis Styles Paris Cadet Lafayette olikin meille oiva valinta, sillä kohtuuhintainen hotelli sijaitsi hyvien metroyhteyksien varrella ja lyhyen kävelymatkan päässä Montmartren alueesta ja Sacre Coeurin katedraalista.

Kaunis Sacre Coeurin katedraali

Näkymä katedraalista kaupungin kestaan päin

Ostimme etukäteen Suomesta PariisiLiput palvelun kautta yhdistelmäpaketin kiertoajelulle, jokiristeilylle ja Eiffel-torniin. En voi suositella samaa pakettia muille, sillä tunsimme, ettemme saaneet vastinetta rahoillemme. Kuvittelimme kiertoajelun tapahtuvan kaksikerroksisella turistibussilla, jossa ei ole kattoa ja näkyvyys olisi hyvä. Sen sijaan meidät laitettiin tavalliseen turistibussiin, josta näkyvyys oli aika kehno. Lisäksi bussikuski painoi vain kaasua kuuluisien turistinähtävyyksien kohdalla eli valokuvaaminen oli lähes mahdotonta.

Bussiajelun jälkeen meidät jätettiin Eiffel -tornin juurelle, missä opas selitti monella eri kielellä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotimme ja odotimme, että jotain tapahtuisi. Kesti melkoisen tovin ennenkuin siirryimme Eiffel -tornille ja olimme melko turhautuneita turhanpäiväiseen ajanhaaskaukseen.

Eiffeliin oli todella pitkät jonot, mutta turistikierroksemme takasi meille sisäänpääsyn ilman sen suurempaa jonottamista. Vaikka olimmekin tyytymättömiä kiertoajeluun, niin olimme silti erittäin tyytyväisiä, että pääsimme Eiffeliin sisälle ilman tuntien jonotusta. Sisäpuolella tosin jatkui taas jonotus. Ensin jonotettiin hissiin päästäksemme ylös torniin, sitten jonotettiin vessaan ja lopuksi jonotettiin päästäksemme hissillä takaisin alas. Jonottaminen kuitenkin palkittiin huikeilla näkymillä!

Eiffel

Riemukaari

Seine

Sacre Coeur

Eiffelin jälkeen suuntasimme omatoimisesti pakettiimme kuuluvalle jokiristeilylle. Seilasimme Seinellä ja katselimme Pariisin nähtävyyksiä erilaisesta perspektiivistä. Risteily oli ihan mukava, mutta myös jokilaivasta kuvaaminen oli hankalaa suljettujen ikkunoiden takia. Risteilyn jälkeen oli parempi ottaa jalat alle ja lähteä kävelemään Seinen vartta pitkin.

Seinen varrella on lukuisia kirjakauppiaita; "bouquinistes".
Nämä kojut kuuluvat Unescon maailmanperintö kohteisiin!

Yksi lukuisista Seinen ylittävistä silloista...

...joka oli täynnä rakkaudentunnustuksia.
Olisitko valmis tunnustamaan ikuista rakkautta Seinen yllä ja
heittämään lukon avaimen Seinen syövereihin?

Notre Dame

Louvren sisäpiha

Vaikka olimmekin tyytymättömiä PariisiLiput palvelun kiertoajeluun, niin olimme kuitenkin tyytyväisiä palvelun kautta ostettuihin Moulin Rouge lippuihin. Ennen Moulin Rougeen menoa kävimme ihastelemassa Trocaderosta Eiffel -tornia iltavalaistuksessa, jonka jälkeen lähdimme jonottamaan näytökseen. Jono oli todella pitkä ja ajattelimme, ettemme ikinä pääse sisälle ennen näytöksen alkua! Ei hätää - ihmiset alkoivat päästä sisälle vasta siihen aikaan, kun näytöksen piti alkaa. Sisällä jokainen vieras ohjataan pöytään ennen näytöksen alkua. Meille tarjottiin ensin pöytää kaukaa sisääntulon läheisyydestä, mutta kun näytimme hieman tyytymättömiltä, niin meidät ohjattiin ihan lavan vieressä olevaan pöytään. Näkyvyys olisi kokonaisuuden kannalta ollut parempi vähän kauempana, mutta oli siistiä nähdä hurja käärmeshow ihan vierestä. Oli pöydän sijainti sitten lähellä tai kaukana lavaa, niin kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet.

Ehdimme sisään päästyä jo ihmetellä, etteikö meidän lippua tarkisteta ollenkaan, mutta tulostettu e-lippu pyydettiin meiltä juuri ennen kuin istuimme pöytään, eikä lippua meidän nähden tarkistettu sen kummemmin. Kun pääsimme pöytään, niin meille tarjoiltiin pullo shampanjaa - puoli pulloa kuuluu lipun hintaan. Vaihtoehtoisesti voi nauttia puna- tai valkoviiniä tai alkoholittomia vaihtoehtoja.

Itse näytös oli mieleenpainuva "one in the lifetime" -kokemus. Näytös oli värikäs ja hieno, mutta jotkin ohjelmanumerot eivät oikein toimineet kokonaisuudessa ja lisäksi euroviisujen kaltainen musiikkitarjonta saa miinusta. Suosittelen kuitenkin Pariisin matkaajaa sijoittamaan Moulin Rougen lippuun - tällaisia kokemuksia tulee vastaan harvoin!

Eiffel iltavalaistuksessa, Trocaderolta kuvattuna

Moulin Rougen pääsisäänkäynti. Jono oli satoja metrejä pitkä!

Moulin Rougen sisäänkäynti - tämän jälkeen ei saanut enää kuvata

Muutaman Pariisissa vietetyn päivän jälkeen huomasin, että olen alkanut pitää kaupungista. Alussa kaupungissa jalkaisin suunnistaminen oli hieman hankalaa, mutta siihenkin tottui. Välillä meille tultiin tarjoamaan apua englanniksi, jos harhailimme kartan kanssa jossain kadun kulmassa eksyneen näköisinä. Oman kokemukseni mukaan pariisilaiset puhuivat nyt enemmän englantia, mitä kahdeksan vuotta sitten ja pariisilaisista jäi parempi kuva tämän reissun perusteella.

Tällä kertaa emme vierailleet Louvressa, sillä museovisiitti olisi vaatinut melkein kokonaisen päivän ja kävimme edellisellä reissullamme ihmettelemässä, miten pienikokoinen teos Mona Lisa onkaan. Tällä kertaa suuntasimme Versaillesiin ja vanhaan tuttuun kohteeseemme Disneylandiin. Matkaamme mahtui myös monia muitakin pienempiä kohteita. Amelie -elokuvafaneina suuntasimme Cafe des Deux Moulinsiin, joka oli kävelymatkan päässä Sacre Coeurista. Kahvilassa oli mukava tunnelma ja hyvää ruokaa - jopa englanninkielinen ruokalista, vaikkei henkilökunta paljon englantia puhunutkaan.

Amelie kahvila

Kannattaa kurkata naistenvessaan!

Kahvila ei ulospäin mainosta olevansa
"se kuuluisa Amelie kahvila"

Tälläkin matkalla suunnistimme Jim Morrisonin haudalle Pere-Lachaisen hautausmaalle. Edellisellä kerralla emme tahtoneen löytää Jimin hautaa, mutta hautausmaan työntekijä arvasi, mitä etsimme ja huikkasi meille: "Jim? Jim Morrison?", ja viittoili meidät oikeaan suuntaan. Tällä kertaa Jimin haudalle lipui lukuisia "pyhiinvaeltajia" Doors -paidoissa ruusukimppujen kera, joten meidän oli helppo seurata heitä.

R.I.P. Jim Morrison

Moni muukin suunnisti Jimin haudalle

Pere-Lachaisen haustausmaalla lepää lukuisia kuuluisuuksia. Hautausmaan portilta kannattaakin ostaa kartta, jotta osaa helpommin suunnistaa valtavan kokoisella hautausmaalla. Yksi suosituimmista ja näyttävimmistä haudoista on Oscar Wilden hauta. Hautakivi oli edellisellä vierailullamme täynnä erivärisiä huulipunan jälkiä, mutta Wilden suku on sittemmin puhdistuttanut kiven ja rakentaneet sen ympärille suoja-aidan. Aita ei silti ole estänyt hartaimpia faneja suutelemasta kiveä.

Oscar Wilden hautaa ei suojaa edes lasiaita

Wilden näyttävä hautakivi

Pariisissa on lukuisia muitakin näyttäviä hautausmaita, joita suosittelen kalmistojen ystäville. Kalmistojen ystävien ehdoton matkakohde on myös katakombit, jonne olimme menossa viimeisenä matkapäivänämme, mutta hitaasti etenevä satojen metrien jono ja kylmä vesisade sai meidät hakeutumaan kuuman kaakaon ja macaron -leivoksien pariin. Onneksi pääsimme koluamaan ahtaat katakombin käytävät edellisellä matkallamme, joten meitä ei jäänyt harmittamaan, vaikka emme tällä kertaa päässeetkään maanalaisiin tunneleihin.

Tästä Pariisin matkasta jäi hyvä mieli. Kaupungissa on paljon hienoja nähtävyyksiä, eivätkä kaikki pariisilaiset ole koppavia, vaikka ikävä kyllä niitäkin mahtuu joukkoon. Kunhan muistaa iloisesti hihkaista kaupoissa ja lipputiskeillä "Bonjour!", niin palvelu useinmiten pelaa. Merci et au revoir!

PÄIVÄ VERSAILLESISSA

Versaillesin päiväreissu vaatii ehdottomasti oman blogimerkinnän. Matkustimme siskoni kanssa Pariisista junalla Versaillesiin ja ostimme liput palatsiin paikan päältä juna-aseman lähellä sijaitsevasta lipputoimistosta. Toimistoon oli melkoinen jono eli ajansäästämiseksi lippu olisi kannattanut hankkia etukäteen. Joka tapauksessa lipputiskin myyjätär osasi neuvoa meidät menemään ensin puutarhakierrokselle ja vasta myöhemmin palatsiin, sillä palatsissa olisi juuri sillä hetkellä ruuhkaa. Ja niinhän siellä olikin. Sadan metrin jono kiemurteli palatsin etupihalla ja kun menimme palatsiin muutama tunti myöhemmin, niin säästyimme jonottamiselta lähes kokonaan.

Palatsialueen muurien sisällä

Versaillesin puisto tai arkikielellä puutarha pitää sisällään lukuisia puutarhoja ja rakennuksia, jotka puolestaan koostuvat vesialtaista ja suihkulähteistä, näyttävistä pensaista ja patsaista. Puutarhoja kierrellessä saisi helposti kulumaan päivän tai jopa kaksikin, mutta meidän oli pakko karsia paikkoja, että ehtisimme kiertää myös palatsin. Lisäksi satuimme Versaillesiin reissumme helteisimpänä päivänä, joten tuskin olisimme jaksaneet muutenkaan kiertää auringonpaahteessa kokonaista n. 1000 hehtaarin aluetta! Varjoisat paikat olivat puutarhassa hakusessa.

Yksi lukuisista patsaista ornamenttialtaan reunalla

Ornamenttijärvi

Pyramidi ornamenttijärvi

Kävelytie palatsista puutarhaan

Puutarhassa oli monia pitkiä suoria polkuja

Apollo ornamenttijärvi

Ihana varjoinen alue puutarhojen välissä

Pylväikkö

Odotin, että Versaillesin puutarha olisi täynnä kukkaloistoa, mutta puutarhat olivat lähinnä vihreitä huoliteltuja nurmi- ja pensasalueita. Löytyihän niitä kukkia kuitenkin eteläisestä puutarhasta. Graafinen kasvihuonealue oli kuitenkin omasta mielestäni puutarhan hienoin ja näyttävin alue.

Eteläinen puutarha ja sivurakennus

Kasvihuone

Puutarhasta siirrymme takaisin palatsin etupihalle, mistä pääsimme aloittamaan palatsikierroksen. Ranskan kuninkaalliset rakensivat ensimmäisen rakennuksen Versaillesiin 1600-luvun alkupuolella. Saman vuosisadan aikana palatsialueelle rakennettiin lukuisia lisärakennuksia. Palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja varmasti myös hienoimmista. Versaillesin palatsi sekä puutarha kuuluvat Unescon maailmanperintölistaan.

Palatsin etupiha ja sisäänkäynti

Palatsissa riitti katseltavaa katosta lattiaan. Yksityiskohtien määrä oli melkoinen, eikä kaikkea ollut mitenkään mahdollista huomioida etenkään aasialaisten turistiryhmien rynniessä paikalle. Palatsissa ei ole ollut minkäänlaista lämmitystä, mutta ei myöskään viilennyslaitteita. Vaikka monet palatsin ikkunoista olivat helteisenä päivänä auki, niin ilma ei paljon sisällä kulkenut ja happi meinasi loppua pahimmissa väkijoukoissa.

Kappeli

Kappelin kattomaalaus

Yksi lukuisista saleista

Palatsissa ei tarvinnut olla yksin

Kuningattaren huone

Tunnelma oli välillä verrattavissa Pekingin metroon;
ahdasta, eikä saa happea

Aurinkokuninkaan kuva katossa

Palatsi oli täynnä valtavia taideteoksia

Palatsin kiertäminen vie paljon aikaa, vaikka kaikkiin huoneisiin ei ole edes pääsyä, emmekä jokaiseen taidegalleriaan edes menneet. Jos olisin matkustanut Versaillesiin siskoni sijaan mieheni kanssa, niin olisin siellä todennäköisesti vieläkin, sillä mieheni tutkii jokaista siveltimenvetoa sellaisella pieteetillä, että kaltaiseni maallikko meinaa väsähtää. Jos siis olet intensiivinen taiteen ystävä, etkä halua vain kävellä palatsin ja puutarhan läpi, niin suosittelen varaamaan matkaan koko päivän heti palatsin porttien aukeamisesta alkaen. Myös lippu kannattaa olla hankittuna etukäteen ja hyvät kengät sekä hellepäivänä aurinkohattu. Kaikessa komeudessaan ja suuruudessaan Versailles on yksi merkittävimmistä paikoista Euroopassa, missä olen koskaan käynyt.

Yksi palatsin taidegallerioista

Versaillesin matkaajat ovat valmiita palaamaan Pariisiin

NINE INCH NAILSIN PALUU JA ROCK EN SEINE

Vuonna 2005 varasimme siskoni kanssa liput Pariisin Le Zenithiin Nine Inch Nailsin konserttiin. Konsertin piti olla meidän elämämme ensimmäinen NIN keikka, sillä bändi ei ollut koskaan konsertoinut Suomessa ja päätimme lähteä sen takia maailmalle. Pian lippujen hankkimisen jälkeen Nine Inch Nails julkaistiin yhdeksi Provinssirockin pääesiintyjistä, mikä tiesi sitä, että näkisimme Nine Inch Nailsin kahdesti viikon sisällä ja Pariisin keikasta tulisikin meidän NIN keikka #2.

Vuonna 2007 koimme NIN keikat #3-7 reissaamalla Suomessa ja Skandinaaviassa ja myöhemmin vuonna 2009 sanoimme Nine Inch Nailsille hyvästit Wave Goodbye jäähyväiskiertueella Euroopassa. Ehdimme nähdä muutaman vuoden aikana yhteensä yhdeksän konserttia.

Nine Inch Nails teki paluun 2013, mutta ikävä kyllä Suomi ei tälläkään kertaa mahtunut kiertueen kalenteriin. Päätimme siskoni kanssa tehdä paluun Pariisiin ja ostimme päivälipun Rock en Seine festareille, jotka järjestetään ihan Pariisin keskustan ulkopuolella.

Rock en Seine festareille oli helppo matkustaa metrolla mennen tullen. Perille päästyämme seurasimme väkijoukkoa festarialueelle, joka oli asemalta kävelymatkan päässä.

Virran mukana matkamme käy

Rock en Seine järjestiin Parc de Saint-Cloud puistossa, jota pidetään yhtenä Euroopan kauneimpana puistona. Alueella oli paljon vanhoja patsaita, jotka oli aitaamalla suojattu festarikävijöiltä. Patsaita lukuunottamatta en osannut ajatella, että alue olisi muuten mitenkään merkittävä.

Erilainen festarimiljöö

Odottelua päälavan edessä

Bändiä voi odotella kirjaa lukemallakin

Odotus ja matkamme palkittiin meidän kymmenennellä Nine Inch Nails keikalla. Olen nähnyt parempiakin NIN keikkoja, mutta ei tämäkään keikka huono ollut. Jälleen on jotain mitä odottaa. Nimittäin seuraavaa Nine Inch Nailsin Euroopan kiertuetta!