PIKAREISSU DAR ES SALAAMIIN

Moshista suuntasin yhdeksi yöksi Tansanian suurimpaan kaupunkiin Dar es Salaamiin. Dar es Salaam oli Tansanian pääkaupunki vuoteen 1974 asti, jolloin Dodomasta tehtiin pääkaupunki. Dar es Salaam on kuitenkin säilynyt Tansanian merkittävimpänä kaupunkina, sillä kaupungissa pyöritetään maan taloutta. Suomen suurlähetystö sijaitsee Darrissa ja kaupungissa asuukin muutamia kymmeniä suomalaisia.

Majoituin Tanzanite Executive Suites hotelliin, joka sijaitsi muslimikorttelissa lähellä Sansibarin lauttaterminaalia. Pääsin hotellissa ensimmäistä kertaa kahteen kuukauteen kunnolliseen suihkuun! Vettä tuli hyvin ja se oli lämmintä! Ihanaa! Lisäksi hotellissa oli nopea internet ja hotellin ravintolassa sain parasta intialaista ruokaa, mitä olen syönyt aikoihin, vaikka olen syönyt intialaista ruokaa Tansaniassa ollessani paljon!

Ensimmäisenä päivänä kävin haistelemassa Dar es Salaamin ilmaa tekemällä kävelylenkin meren rannassa. En tuntenut oloani mitenkään mukavaksi, sillä olin ainoa valkoihoinen, jota kaikki tuijottivat. Lisäksi useampi mies yritti lyöttäytyä seuraani ja he halusivat toimia joko oppaana tai myydä minulle taidetta. Onneksi sain kaikki tyypit karistettua kannoiltani.

Rantatie oli täynnä kaikenlaisia kaupustelijoita. Osa myi kalaa, osa vihanneksia ja osalla oli myynnissä ties mitä krääsää. Onnistuin ottamaan ihmisistä salakuvia vaihvihkaa.

Toisena päivänä tapasin Aijan ja Louisin, jotka hakivat minut hotellilta. Aija muutti lokakuun lopulla Dar es Salaamiin töiden perässä ja oli hienoa nähdä Aijaa maailmalla! Veimme tavarani Aijan kimppakämppään ja lähdimme ajelemaan Bahari Beachin suuntaan mennäksemme eläintarhaan. Matkalla näin Dar es Salaamin meininkiä, joka ei loppujen lopuksi eronnut paljon siitä, mitä olin nähnyt Tansaniassa aikaisemmin. Keskustassa oli korkeita taloja, mutta keskustan ulkopuolella oli samannäköistä kuin Moshissa ja Arushassa - vain tiet olivat leveämpiä ja liikenne ruuhkaista.

Bahari Zoohun ei ollut juurikaan tienviittoja, mutta jotenkin Louis onnistui löytämään perille. Safarin jälkeen eläintarhassa vierailu ei tuntunut mukavalta, etenkään pienessä perheomisteissa eläintarhassa vierailu. Eläimet olivat todella pienissä häkeissä ja esimerkiksi osa apinoista oli todella säikkyjä ja siitä herää kysymys, mitä apinoille on tapahtunut, jos ne juoksevat ihmisiä pakoon häkin takaseinää vasten!

Hyeenaemo näytti uupuneelta

Pikkuruiset hyeenan pennut olivat tosi säikkyjä

Tämä hyeena oli aika hurjan näköinen

En ole ikinä nähnyt näin valtavia kilpikonnia

Oli surullista nähdä eläimet pienissä häkeissään

Pääsimme ruokkimaan kirahveja ja olenkin jo kokenut kirahvien ruokkija, sillä alkuvuodesta pääsin kummipoikani Vertin kanssa ruokkimaan kirahveja Al Ainin eläintarhassa. Päällimmäinen syymme eläintarhavierailuumme oli kuitenkin mahdollisuus pitää leijonanpoikasta sylissä. Oletin, että poikanen olisi muutaman kuukauden ikäinen vauva, mutta poikanen olikin päivää vaille kahdeksan kuukauden ikäinen! Poikasia oli alunperin ollut kaksi, mutta toinen heistä oli kuollut.

Kirahvia ruokkimassa

Aija ruokkii kirahvia

Leijonaemo näytti surkealta

Leijonauroskaan ei näyttänyt kovin hääviltä, mutta
poseerattiin silti Aijan kanssa leijonan vierellä

Vallaton Neiti Bahari

Bahari oli 8 kk ikäinen

Kun näin, miten iso pentu on, niin epäröin uskallanko ottaa pentua syliini. Pentu oli leikkisä ja se kävi innokkaasti hoitajansa kimppuun näykkien häntä ja repien hoitajan vaatteita. Onneksi pentu oli sylissäni rauhallinen. Tämä kissanpentu olikin melko painava, eikä Neiti Baharia olisi kovin kauan jaksanut sylissä pidelläkään! Aija ja Louis saivat Baharista muistoksi naarmuja ja Louisin kämmenistä jopa vuoti verta Baharin hellyydenosotusten jälkeen!

Enpä olekaan aiemmin pitänyt näin isoa
kissanpentua sylissä!

Onneksi Bahari oli rauhallinen minun sylissä,
enkä saanut naarmuja tai puremia!

Aijan vuoro!

Louis leikitti pentua ja saikin siitä hyvästä naarmuja ja haavoja

Oli mukava tehdä Dar es Salaamiin lyhyt reissu ja nähdä hieman kaupunkia. Kaupunki ei ollut mitenkään ihastuttava, mutta uudet kokemukset ovat reissunaiselle aina tervetulleita!

NÄKEMIIN MOSHI!

Jätin eilen hyvästit Moshille ja lähdin kotimatkalle muutaman mutkan kautta. En ole kirjoittanut itse Moshista oikeastaan mitään, mutta se johtuu oikeastaan siitä, ettei minulla ole Moshista mitään erikoista kirjoitettavaa. Kuviakaan en ole juuri kaupungista ottanut, sillä kaupungissa itsessään ei ole Kilimanjaron lisäksi nähtävyyksiä.

Moshi oli mukava pikkukaupunki ja minusta oli parasta työharjoittelupäivän päätteeksi mennä jonnekin kahvilaan lueskelemaan, syömään ja fiilistelemään kaupungin meininkiä. Tansaniassa ollessani olen kaivannut, että voisin mennä jonnekin puistoon tai temppeliin, kuten Aasiassa, mutta Moshissa ei yksinkertaisesti ole puistoja tai temppeleitä.

Kunhan pääsen kotiin, niin osaan ainakin jonkin aikaa arvostaa asioita, joita ei ole ollut Tansaniassa. Olen pessyt kahden kuukauden ajan pyykit käsin ja suihkusta on tullut aika niukasti vettä. Niin ja usein kylmää vettä. Sähkökatkokset ovat olleet arkipäivää.

Afrikkalainen pyykinpesukone

Tanzania Volunteersin talolla oli noin kahdenkymmenen kämppiksen lisäksi paljon eläinkavereita. Pieni kilpikonna oli suloisin, mutta Paka-kissa oli mukavin kaveri. Pakalla ei ollut lupaa tulla sisälle, mutta aika usein kissakamu hiippaili kaikessa hiljaisuudessa sisälle ja makuuhuoneiden sänkyihin päiväunille.

Kaikista pienin kaveri

Isompi kilpikonna

Paka

Aasi, joka karkaili usein aitauksestaan

Talon vahtikoirat, jotka olivat öisin vapaana

Yhtä asiaa tulen Moshista kaipaamaan. Kaunista näkymää oman huoneeni ikkunasta! Kilimanjaroa ei voi kuin ihastella ja se näytti joka päivä yhtä komealta! Vaikka Afrikka ei olekaan vienyt sydäntäni, niin ehkä palaan vielä joku päivä Kilimanjaron juurelle. Kuka tietää!

Näkemiin Moshi ja Kilimanjaro!

PÄIVÄRETKI KILIMANJAROLLE

Olen jokaisena pilvettömänä päivänä voinut ihastella Afrikan korkeinta vuorta Kilimanjaroa huoneeni ikkunasta ja takapihalta. Osa Tanzania Volunteersin asukkaista on tehnyt Kilimanjarolle päiväretkiä ja vaikka inhoankin kaikenlaista kipuamista, niin minuakin alkoi päiväretki kiinnostamaan. Varasin neljän tytön kanssa päiväretken viimeiselle sunnuntailleni Moshissa, mutta sitten tulin kipeäksi.

Kilimanjaron retkeä ennen olin viisi päivää kuumeessa ja kovassa yskässä. Kävin lääkärissä ja sain antibiootit, jotka tepsivät kuumeeseen, mutta yskästä en ole päässyt vieläkään eroon. Päivää ennen Kilimanjaron retkeä kävin vielä hakemassa varmuuden vuoksi lääkäriltä lääkärintodistuksen sairaudestani - varatoimenpide, jos en pääsisi mukaan retkelle ja joutuisin hakemaan vakuutusyhtiön kautta rahoja takaisin.

Sunnuntaiaamuna lähdin kuitenkin reippaasti matkaan. Tulin kuitenkin katumapäälle, kun pääsimme Kilimanjaron Marangun portille. Olin varma, etten ikinä selviäisi vajaakuntoisena reissusta! Marangu portti on 1879 metrin korkeudessa ja siitä oli tarkoitus patikoida kahdeksan kilometrin matka seuraavalle etapille Mandaraan, 2720 metrin korkeuteen.

Meillä viiden hengen ryhmällä oli kaksi opasta ja päätin heti alussa, että kävelen hiljoikseen ja katson, minne asti jaksan. Ihana opas päätti kantaa minun raskaat vesipullot, mikä helpotti tilannettani valtavasti. Kilimanjaron ympärillä kasvava sademetsä oli kuin satumetsä - vain keijut ja menninkäiset puuttuivat! Metsässä oli niin kaunista, että sain siitä voimaa ja halua jatkaa matkaa. Tsemppasin itseäni ja sanoin oppaalle monta kertaa, että pystyn tähän!

Loppumatka Mandaralle oli tuskallinen. Alkumatka oli yllättävän helppo, sillä patikoimme suhteellisen tasaisella polulla, jossa ei ollut kovin jyrkkää nousua. Viimeinen tunti oli kuitenkin lähinnä yhtä nousua ja siinä vaiheessa meinasi usko loppua. Jossain vaiheessa opas sanoi, että enää on 15 minuutin matka jäljellä minun vauhdilla ja jotenkin selvisin loppurutistuksesta!

Mandarasta jatkoimme vielä reilut 300 metriä ylöspäin n. 3000 metrin korkeuteen Maundi kraatterille. Kraatterin toiselta reunalta oli komeat maisemat Keniaan päin ja näimme samalla matkalla yhden Kilimanjaron huipuista eli Mawenzin pilvien raosta. Lumihuippuista Kiboa emme nähneet retkemme aikana.

Päiväretki oli uskomattoman hieno ja olin todella tyytyväinen, että selvisin Mandaraan vajaakuntoisena. Reissu olisi ollut minulle raskas terveenäkin, mutta matka oli kuitenkin yllättävän helppokulkuinen. Paluumatkalla kävelin alas puoliväliin asti ja tulin viimeisen etapin Jeepin kyydissä alas, kun sellainen mahdollisuus oli tarjolla ja olin ihan poikki retkestä. Onneksi oppaat olivat kannustavia ja avuliaita sekä antoivat minulle aikaa patikoida omaan tahtiin. Kilimanjaron retki oli yksi parhaista hetkistäni Tansaniassa ja kuka tietää, vaikka vielä joku päivä palaisin Tansaniaan ja haluaisin kiivetä Kilimanjaron huipulle 5895 metrin korkeuteen!