SATUMAINEN VENETSIA

"Venetsia on viekoitteleva sekoitus itää ja länttä. Bysantin ja sitäkin kaukaisemman idän jälkiä näkyy kaikkialla: bysanttiset kirkot, itämaiset mosaiikit ja goottilaiset palatsit vievät ajatukset yhä eksoottiseen menneisyyteen. Toki kaupunki vetoaa myös ajattomuudellaan ja muuttumattomuudellaan."
Berlitz: Venetsia matkaopas

Vierailimme äidin, isän ja siskon kanssa ensimmäisen kerran Venetsiassa vuoden 2008 Euroopan automatkalla ja olen siitä asti halunnut palata tuon satumaisen kaupungin kapeille ja tunnelmallisille kujille. Starttasimme karavaanin varhain aamulla Pulassa ehtiäksemme viettää mahdollisimman paljon aikaa Venetsiassa. Yövyimme edelliskerrasta tutulla leirintäalueella, laadukkaassa Camping Venetzia Villagessa, mistä pääsee kätevästi bussilla kaupunkiin.

Venetsiassa viehättää kaupungin erilaisuus ja tunne kuin olisi aikamatkalla menneisyydessä. Vanhat ränsistyneet talot kertovat menneestä ja kanaaleilla seilaavat kondolit, veneet ja vesibussit tuovat omaa tunnelmaansa. Kaupunki on osittain sokkeloinen kapeine kujineen ja mekin olimme välillä eksyksissä ilman kunnollista karttaa. Lukuisat sillat pitävät kuitenkin huolen, että kaupungissa pääsee liikkumaan jalkaisin, eikä vesibussiin ole pakko turvautua, ellei halua säästellä jalkoja.

Venetsiassa asuu vajaat 300 000 asukasta, jotka työllistävät itsensä lähinnä turismilla. Voin kuvitella, että paikallisia saattaa toisinaan ärsyttää turistien tulva, vaikka turistit takaavatkin heidän elantonsa. Jonkin lähteen mukaan Venetsiassa vierailee jopa 50 000 turistia päivittäin ja melkoista turistivilinää siellä piisasi nytkin!

Venetsiassa on paljon nähtävää, mutta jo päiväreissun aikanakin pääsee virittäytymään tunnelmaan. Haaveilen silti, että pääsisin Venetsiaan vielä kerran pidennetyksi viikonlopuksi, sillä en ole vieläkään päässyt käymään Pyhän Markuksen kirkossa, enkä kondoliajelulla. Pyhän Markuksen kirkkoon on molemmilla reissuilla ollut todella pitkä jono, enkä saanut matkaseuralaisia innostumaan kondoliajelusta. Puolen tunnin kondolilla seilaaminen pitkin kanavia olisi maksanut koko seurueelta 80 €. Ei siis mitenkään edullista, mutta silti ainutlaatuista.

Sen verran olen molemmilla Venetsian reissuilla kiinnittänyt huomiota matkalaukkujen kanssa taisteleviin turisteihin, että itse lähtisin Venetsiaan ennemmin reppureissaajana tai korkeintaan lentolaukun kanssa. Lukuisia siltoja ja kapeita kujia pitkin ei matkalaukun raahaaminen näytä olevan mitenkään helppoa. Toki isommalle laukulle voi olla tarvetta, jos innostuu naamio-ostoksille. Suurin osa liikkeistä myy kiinalaisia naamioita, joita saa edulliseen hintaan. Yllättäen kiinalaisten halppisnaamioiden hinnat olivat laskeneet sitten viime vierailun; liekö kilpailua tullut entisestään niin paljon lisää. Huokeimpia naamioita saa n. 10 € hintaan, kun taas käsintehdyt venetsialaiset naamiot maksavat moninkertaisen hinnan. Muutaman aidon naamion hintaa kysäisin ja hinta oli lähemmäs 100 €. Käsintehdyt naamiot jäivät odottamaan rikastumistani, mutta kylläpä ne käsintehdyt naamiot ovat ihan omaa luokkaansa. Laatu ja persoonallisuus näkyy jo päällepäin.

On kaupunkeja, joihin ei kaipaa toista kertaa ja on taas kaupunkeja, jotka saavat sinut vieteltyä lumoihinsa ja haluat palata sinne yhä uudestaan. Kolmatta Venetsian matkaa siis odotellessa!

MUTKAN KAUTTA PULAAN

Plitvicejärvillä vieraillessamme huomasimme olevamme melkein Bosnia ja Hertsegovinan rajalla. Kansallispuistosta oli vain reilun puolen tunnin ajomatka Bihacin kaupunkiin, joten päätimme tehdä pienen mutkan ajomatkaan.

Maisemat Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan rajalla olivat upeat korkeuseroineen ja saimme välillä mutkitella serpentiiniteillä. Bihaciin saavuttuamme jaloittelimme hetken, mutta emme löytäneet keskustasta asuntoautolle sopivaa parkkipaikkaa, joten emme päässeet tutustumaan itse kaupunkiin. Ero Kroatian ja Bosnia-Hertsegovinan välillä oli suuri. Kroatia oli paljon vauraamman oloinen ja siellä ihmiset ajelivat uusilla autoillaan. Rajan takana asumukset olivat selkeästi kehnompia ja autokantakin huomattavasti vanhempaa kalustoa. Bosnia ja Herstsegovinasta jäi kuitenkin ihan hyvä mielikuva ja ehkä pääsen jossain vaiheessa tutustumaan maahan paremmin.

Bihacista palasimme takaisin Kroatian puolelle ja lähdimme etenemään kohti rannikkoa. Rannikko oli kaunista seutua, mutta harmiksemme korkeat puskat peittivät komeat maisemat suurimman osan ajomatkamme ajasta. Pysähdyimme kauniiseen Senjin kaupunkiin ruokailemaan merenrantamaisemiin ja jatkoimme siitä kohti Istrian niemimaata.

Suuntasimme Istrian suurimpaan kaupunkiin Pulaan, joka on aikoinaan ollut roomalaisten hallinnassa. Kaupungissa näkyy edelleenkin roomalainen perintö, sillä kaupungissa on triumfikaari, roomalaisen forumin rauniot ja amfiteatteri. Pulan kaupungin keskusta oli nähtävyyksistään huolimatta pieni ja se oli kierretty muutamassa tunnissa.

Leiriydyimme Pulassa lähellä kaupungin keskustaa Camping Stojassa. Leirintäalue oli valtava lukuisine karavaanari- ja mökkipaikkoineen. Leirintäalue sijaitsi meren rannassa ja olikin mukava päästä pulahtamaan puhtaaseen ja lämpöiseen meriveteen syyskuussa. Miinuksena oli kuitenkin todella liukkaat rantakivetykset ja kivikkoinen ranta. Veteen oli turha yrittää avojaloin.

Olin ehkä odottanut Pulalta enemmän, mitä se tarjosi. Kaupunki oli turhan pikaisesti nähty ja leirintäalue ei ollut ihan sitä, mitä se antoi netissä olettaa. Merenrantapaikkamme ei sisältänytkään merinäköalaa, mutta ranta oli kuitenkin muutaman kymmenen metrin päässä aidan takana. Kroatiasta jäi kuitenkin maana hyvä kuva ja ehkä palaan sinne, mutta johonkin toiseen kaupunkiin joku päivä.