LISSABON JA THE CURE

Vuosi sitten pikkusiskoni ilmoitti, että isosiskon velvollisuus on viedä hänet The Curen keikalle jonnekin. Kysyin, että minne hän haluaa keikalle ja ostimme liput Lissabonin MEO Arenalle. Nyt vuosi myöhemmin Lissabonin reissumme tuli vihdoin ajankohtaiseksi.

Olimme budjettimatkailulinjalla ja valitsimme huokeimmat mahdolliset lennot Lissaboniin. Lensimme Lufthansalla Frankfurtin kautta kohteeseen ja majapaikaksi valikoitui huokea Residencial Joao XXI. Majapaikka maksoi 25 €/yö ja hintalaatusuhde oli kohdillaan - hintaan sisältyi omalla kylppärillä varustettu huone sekä ilmainen nettiyhteys. Lämmintä vettä tuli hanasta ja huone oli suhteellisen siisti - mitä muuta sitä juuri tarvitseekaan?

Työkiireiden takia ehdimme olla Lissabonissa ainoastaan kolme päivää. Lyhyen reissun aikana olimme sään armoilla eli nähtävyyksille oli lähdettävä satoi tai paistoi. Ensimmäisenä aamuna suuntasimme Belémiin kaatosateesta huolimatta. Meren rannan kova tuuli ei helpottanut sääolosuhteita. Sateenvarjon käyttäminen oli kovassa tuulessa mahdotonta ja välillä tuntui, ettei kertakäyttösadetakista ole mitään apua.

Menimme ensimmäisenä tutkimusmatkailijoiden symbolille eli Belémin tornille. Torni rakennettiin vuosina 1515-1521 Vasco da Gaman tutkimusretkien kunniaksi sekä kaupungin puolustukseksi. Tornia on käytetty muun muassa asevarastona ja vankilana. Torni on avoinna turisteille, mutta emme jääneet sateessa jonottamaan sisäänpääsyä. Olen vieraillut kerran aikaisemmin muutamia vuosia sitten Lissabonissa ja silloin tuli käytyä tornissa paremmalla säällä.

Belémissä sijaitsee tornin lisäksi kaksi muutakin Lissabonin olennaista nähtävyyttä eli Santa Marian kirkko sekä Mosteiro dos Jerónimos eli Hieronymuksen luostari. Vierailimme ensin luostarin kupeessa olevassa kirkossa, missä on Vasco da Gaman hauta. Kirkkoon pääsi sisälle ilman pääsymaksua ja jonottamista, mutta kirkkokierroksen jälkeen jonotimme tuulen ja sateen armoilla lippuja luostariin.

Jonottaminen kannatti, sillä Hieronymuksen luostari on yksi upeimmista rakennuksista, missä olen vieraillut. Holvikaarista ja pylväistä tuli vahvasti mieleen Oxfordin yliopiston college Christ Church, missä vierailimme siskon kanssa viime kesänä. 

Luostarin ylimmästä kerroksesta avautui oviaukko, joka johti Santa Marian kirkon parvelle. Parvelta oli hieno näkymä kirkkoon vähän erilaisesta perspektiivistä, mistä yleensä kirkkoja katselee.

Belémistä päätimme siirtyä loppupäiväksi sateensuojaan Colombo -ostoskeskukseen. Ostoskeskuksessa vierähtikin useita tunteja, kun kiersimme ihmistungoksessa ensin katsomassa, mitä voisimme mahdollisesti ostaa ja sen jälkeen menimme päivälliselle tekemään strategista shoppailusuunnitelmaa. Olimme reissussa kevyesti reppujen kanssa, joten jouduimme miettimään, mikä on tarpeellisinta ja mitä reppuun mahtuu.

Ostoskeskuksessa ja muuallakin kaupungilla oli virittäydytty joulutunnelmaan joulukuusineen ja -valoineen. Taisimme nähdä itse joulupukinkin jossain ostarissa.

Toisena reissupäivänä kävimme useammalla näköalapaikalla katselemassa maisemia. Lissabonissa korkeuserot ovat valtavia ja varsinaisten näköalatasanteiden lisäksi maisemia voi ihastella jo pelkästään kävelemällä katuja pitkin.

Saimme onneksi toisena päivänä nauttia auringonpaisteestakin, mutta siitä huolimatta saimme kahteen kertaan sadekuuron niskaamme. Olimme molemmilla kerroilla menossa katsomaan meren rantaan Pop Galo -veistosta eli Portugalin symbolia kukkoa. Taivas synkkeni yllättäen ja jouduimme ensimmäisellä yrityksellä kääntymään takaisin päin. Toisella kerralla olimme kukon luona, kun sade yllätti ja yritimme pitää sadetta kukon siipien suojassa. Sateenvarjosta ei tälläkään kertaa ollut juuri apua, kun vettä tuli lähes vaakatasossa.

Viimeinen reissupäivä oli yllätyksellinen. Teimme herättyämme lähtöselvityksen kotimatkaa varten ja lähdimme sen jälkeen kaupungille aamupalalle. Aaamupalan jälkeen huomasimme Lufthansan tekstiviestit: lento Frankfurtiin sekä Frankfurtista Helsinkiin oli peruttu! Onneksi meillä ei ollut mitään tärkeitä suunnitelmia päivälle, joten hyppäsimme metroon ja menimme lentokentälle jonottamaan Lufthansan tiskille. 

Jouduimme jonottamaan vain puolisen tuntia, jonka jälkeen saimme seuraavaksi aamuksi British Airwaysin lennon Lontooseen ja sieltä Helsinkiin. Onneksi reagoimme lentojen peruuntumiseen nopeasti ja saimme asian hoidettua melko helposti. Seuraavana aamuna jono Lufthansan tiskille oli todella pitkä ja jonottamiseen olisi todennäköisesti mennyt tuntikausia. (Lentojen peruuntuminen johtui Lufthansan lentäjien lakosta.)

Lentokentältä suuntasimme takaisin kaupunkiin ja kävimme vielä tsekkaamassa muutamat kaupungin kulmat ennen iltaa. Vierailimme Carmo kirkon raunioilla. Kirkko oli aikanaan Lissabonin suurin kirkko, mutta se tuhoutui vuonna 1755 maanjäristyksen seurauksena. Raunioiden yhteydessä on nykyään pieni arkeologinen museo, jossa on muun muassa vanhoja hautakiviä ja muumioita.

Reissu kohokohta oli The Curen keikka MEO Arenalla. Arenalla oli rento tunnelma. Ihmiset joivat, polttivat tupakkaa ja pössyttelivät sisällä. Konserttiyleisön keski-ikä oli varmasti noin 50 vuotta, mutta eihän illan esiintyjään ollut mikään ihan tuore nimi.

Cure heitti kolmituntisen keikan ja koko areena tuntui olevan fiiliksissään istumakatsomoa myöten. Vaikka en mikään Cure -fani itse olekaan, niin pidin keikasta tosi paljon ja sen lisäksi, että bändi kuulosti hyvälle, niin myös valoshow oli hieno. Keikka kruunasi koko matkan ja sen jälkeen oli hyvä lähteä hyvillämielin kotia kohti.

Kiitos Lissabon ja The Cure! Kiitos myös Bristish Airwaysille reissunaisten lennättämisestä koti-Suomeen!

FANITUSTA LONTOOSSA

Voi, apua! Kylläpä minusta on tullut saamaton! Kesän UK:n reissusta on kulunut jo melkein neljä kuukautta, enkä ole saanut viimeisiä tekstejä julkaistua opiskelu- ja työkiireiden takia. Wanderlust on saanut jälleen vallan ja haaveilen kovasti tulevista reissuista, joten ehkä nyt on hyvä aika palata muutama kuukausi ajassa taaksepäin ja muistella rakasta Lontoota.

Lontoo on edelleen suosikkikaupunkini. Tällä kertaa Lontoon reissu oli hyvin erilainen, mitä aiemmat reissut, sillä päätimme siskon kanssa, ettemme mene yhteenkään perinteiseen museoon ja otamme reissun chillailun kannalta.

Päivi valitsi meille kivan Royal Norfolk hotellin Paddingtonista. Hotelli oli osittain todella rähjäinen, mutta meidän huone oli vastaremontoitu, enkä ole ennen Lontoossa yhtä hyvässä majapaikassa ollutkaan. Metro- ja juna-asema olivat kadun toisella puolen, joten Paddingtonista oli helppoa liikkua ympäri kaupunkia ja tehdä päiväretki Oxfordiin.

Camden Town oli tälläkin kertaa pakollinen vierailukohde. Kiersimme putiikkeja ja kävimme World's Endissä oluella. Kävimme tsekkaamassa Amy Winehousen patsaan ja katsoimme, kun italialainen taiteilija piirsi liiduilla Camdenin aseman edessä David Bowien kuvaa.

Kävimme Brixtonissa David Bowien muraalin luona jättämässä Starmanille hyvästit.
Lepää rauhassa David Bowie.

David Bowiesta saankin hyvän aasinsillan The Rolling Stonesiin. Lontoossa avattiin keväällä The Rolling Stones Exhibitionism ja kävin katsomassa näyttelyn Saatchi Galleryssa. Odotukseni olivat todella korkealla, sillä muutaman vuoden takainen David Bowie Is -näyttely Lontoossa oli aivan mieletön. Exhibitionism ei yltänyt David Bowien tasolle, mutta näyttely oli silti vierailun arvoinen. Näyttely päättyi 3D-konserttiin, jossa näytettiin Satisfaction livenä muutaman vuoden takaisesta Hyde Parkin konsertista. Livepätkästä jäi hyvä fiilis ja toivon, että näkisin Rollarit vielä kerran elämässäni livenä.

Kaiken fanituksen lomassa käppäilimme välillä ihan muuten vain Thamesin varrella ja fiilistelimme Lontoota. En ole vieläkään käynyt Tower of Londonissa (kuvassa alla), mutta enköhän minä sinne vielä ehdi, sillä uskoisin vielä tekeväni muutaman reissun Thamesin varrelle.

Thamesin varrelta suuntasimme Big Benin ja parlamenttitalon kulmille. Reissumme aikana Britanniassa valmistauduttiin kiihkomielisesti Brexit -äänestykseen, joka järjestettiin heti kotiinpalaamisemme jälkeen. Reissumme aikana EU-myönteinen poliitikko Jo Cox murhattiin ja parlamenttitalon aukio täyttyi kukista ja kynttilöistä.

Äänestyksen tulos oli yllättävä ja aika näyttää, miten Brexit vaikuttaa Britanniaan ja etenkin siellä työskenteleviin ulkomaalaisiin. Esimerkiksi meidän hotelli tuntui pyörivän lähinnä itäeurooppalaisella työvoimalla.

Ja koska olin Päivin kanssa reissussa, niin en voinut välttyä Doctor Wholta. Kävimme Earls Courtin asemalla pällistelemässä Tardista ja kuvaamassa sinistä poliisiboxia vähän joka kulmasta.

Emme kuitenkaan tyytyneet pelkkään Tardiksen kuvaamiseen, vaan matkustimme toiselle puolen Lontoota Upton Parkiin vieraillaksemme The Who Shopissa. Reissulla avautui samalla ihan erilainen Lontoo, mitä olen koskaan kokenut. Upton Parkissa unohti olevansa Lontoossa, sillä kaupunginosa oli selvästi vähempiosaisten asuttamaa aluetta. Olikin yllättävää, että The Who Shop sijaitsi siellä, mutta vannoutuneet Tohtori -fanit ja heidän siskonsa löytävät näemmä kauppaan sijainnista huolimatta.

Itse kauppa oli kallis kuin mikä, mutta onneksi kaupassa sijaitsevaan museoon pääsi vaatimattomasti kolmella punnalla. Astuimme sisään Tardikseen, joka vei meidät museoon. Selvisimme onneksi hengissä Dalekien hyökkäykseltä, emmekä uskaltaneet räpsyttää silmiämme itkevien enkelien läsnäollessa.

Lontoossa riittää näkemistä ja tekemistä näemmä ilman perinteisiä museokierroksiakin. Seuraavia reissuja odotellessa!