JOULUKAUPUNKI MADRID

Bilbaosta matkamme jatkui junalla Madridiin. Noin viiden tunnin mittainen junamatka sujui mukavasti vaihtuvia maisemia katsellessa ja välillä torkkuen. Perillä Madridissa meitä odotti ydinkeskustassa pääkadun sivukadulla pikkuruinen huone Hostal Milanissa. Bilbaon upean Gran Hotel Dominen jälkeen oli pieni kulttuurishokki päätyä huoneeseen, jonne juuri ja juuri mahduimme lentolaukkujemme kanssa. Vessassa hilpeyttä herätti epäkäytännöllinen lavuaari. Toisesta hanasta tuli kuumaa vettä ja toisestä kylmää. Pienuudestaan huolimatta Milan oli kelpo majapaikka kolmen yön vierailuun erinomaisen sijaintinsa ansiosta.

Siinä missä Bilbao oli mukavan kokoinen kaupunki, niin Madrid oli valtava. Onneksi kaikki meitä kiinnostavat nähtävyydet olivat kuitenkin kävelymatkan päässä. Kaupungista tuli vähän samanlainen fiilis kuin Pariista - laajalle levittäytynyt kaupunki vanhoine taloineen, puistoineen ja lukuisine museoineen.

Yksi syy, miksi Madridiin kiinnosti lähteä juuri joulukuussa oli joulumarkkinat. Ihastuin edeltävänä vuonna Brysselin joulumarkkinoihin ja lueskelin, missä muualla Euroopassa järjestetään joulumarkkinoita. Madridia kehuttiin yhdeksi Euroopan suurimmaksi joulukaupungiksi, eikä suotta! Vaikka kaupungissa ei ollut lumesta tietoakaan ja lämpötila nousi päivällä parhaimmillaan noin 15 asteeseen, niin kaupunki oli täynnä joulun tunnelmaa. Jouluvaloja oli ihan kaikkialla ja ne toivat pimeneviin iltoihin viihtyisän tunnelman.

Plaza Mayorin valtavalla aukiolla sijaitsi varsinaiset joulumarkkinat. Kojuja oli paljon, mutta kojuissa myytiin lähinnä uutta vuotta varten hassuja hattuja ja peruukkeja. Olikin erikoista, että espanjalaiset kulkivat uuden vuoden aattona hassuissa hatuissa, sinisissä peruukeissa ja 2018-aurinkolaseissa - heille uusi vuosi oli selvästi meidän vappua vastaava hassuttelujuhla, mutta kuitenkin ilman sen suurempaa alkoholinkulutusta. Plaza Mayorilla oli myös dj soittamassa musiikkia yhden talon parvekkeelta.

Kävimme myös Espanjan suurimman tavarataloketjun El Corte Inglesin luona katsomassa heidän jouluasetelmaa. Kuvittelin etukäteen, että heillä on joku samanlainen jouluikkuna, kuin Stockmannilla, mutta heidän tuotos oli valtavan kokoinen installaatio tavaratalon seinässä. Aika ajoin installaatio käynnistyi ja sen lumiukot ja jääkarhut liikkuivat ja lauloivat jotain, mitä emme kielitaidottomina ymmärtäneet.

Madridissa riittäisi museoita kierrettäväksi useiden päivien ajaksi. Kävimme upeassa Pradon taidemuseossa, jossa oli laaja kokoelma esimerkiksi Hieronymus Boschin ja Francisco de Goyan töitä. Siinä missä taannoin Pariisin Louvre tuntui uuvuttavalta, niin Prado oli upea! Jopa Markus ihmetteli, miten jaksoin niin hyvin kiertää museon, kun yleensä en jaksa kovin montaa tuntia kiertää klassisen taiteen museoita. Museossa oli valokuvauskielto, joten sieltä ei jäänyt kuvamuistoja.

Matkalla Pradon museoon huomasimme bussipysäkin kyljessä Alphonse Muchan näyttelyn mainoksen. Näyttely sattui sopivasti matkamme kanssa päällekäin ja suuntasimme sinne Pradon jälkeen. Näyttelypaikka Palacio de Gaviria oli jo itsessään näkemisen arvoinen paikka upeine huoneineen, jonka kruunasi Muchan upeat työt.

Entäs sitten itse uusi vuosi? Espanjalaiset kokoontuvat uuden vuoden aattona Puerta del Sol aukiolle ja he syövät keskiyöllä 12 viinirypälettä - yhden jokaisella kellon lyömällä. Yritimme mennä aukiolle, mutta siinä vaiheessa, kun tulimme paikalle, niin poliisit olivat aidanneet sivukatuja, eikä aukiolle päästetty enempää ihmisiä. Sivukaduilla olevat ihmiset söivät myös viinirypäleitä ja uusi vuosi huipentui ilotulitukseen, jota emme nähneet korkeiden talojen takaa.

Madridin pikareissu oli mukava ja joulu teki siitä erityisen. Kaupungissa riittäisi varmasti useammaksi päiväksi nähtävää, jos haluaa kiertää museosta toiseen, mutta meidän kahden ja puolen päiväinen reissukin oli mielestäni ihan riittävä ja ehdimme päästä mukaan kaupungin tunnelmaan.

Missähän kannattaisi ensi joulun aikaan käydä fiilistelemässä joulun tunnelmaa? Brysselin ja Madridin perusteella tekisin mielelläni joulumarkkinoista itselleni perinteen!

PIKAVIERAILU BILBAOSSA

Kun aloin suunnitella joulun ja uuden vuoden välipäiville matkaa, aloitin sen etsimällä kohtuuhintaisia lentoja Euroopan sisällä. Kohdalle osui Madrid. Kyselin muutamalta Madridin matkaajalta reissukokemuksia, ja he tuumasivat, ettei kaupungissa riitä kovin pitkäksi aikaa nähtävää ja sain samalla lämpimät suositukset Bilbaosta. Bilbaoon ensin siis!

Lensimme Markuksen kanssa Helsingistä Barcelonaan, missä vietimme lentokenttähotellissa yön. Seuraavana aamuna lensimme Bilbaoon ja suuntasimme ensin ihastuttavaan hotelliimme Gran Hotel Domine Bilbaoon. Ihastuin hotelliin nähtyäni kuvan sen upeista portaista. Yleensä suosin huokeita hotelleja reissuilla, koska aina on mielessä se seuraava ja sitäkin seuraava reissu, joita varten säästän rahaa. Tällä kertaa kuitenkin tuntui, että majapaikkaan voisi sijoittaa muutaman kympin ylimääräistä ja se kannatti. Hotelli oli viihtyisä ja tyylikäs.

Hotellimme sijaitsi aivan Guggenheimin museon vieressä, jonne suuntasimmekin ensimmäisenä. Vuonna 1997 valmistunut museo on Bilbaon ykkösnähtävyys. Olemme aiemmin käyneet Guggenheimin museossa New Yorkissa, joka oli upeaa rakennusta huolimatta pettymys. Vierailumme aikaan museon näyttelyt eivät olleet kauhean mielenkiintoisia.

Bilbaon Guggenheim oli puolestaan upea niin sisältä kuin ulkoa*. Guggenheimin etupihalla komeilee jättimäinen koiraveistos Puppy, kun taas takapihalla on muun muassa upea hämähäkkiveistos Maman. Aika-ajoin Guggenheimia myötäilevästä vesialtaasta nousi höyryä, joka toi erilaista tunnelmaa hämähäkin vierelle.

*Mielipide ulkoisesta komeudesta on täysin omani, Markus ei hirveän paljon arvostanut arkkitehtuuria. Näyttelyistä sen sijaan pidimme molemmat.

Guggenheimin vierailua voisi kuvailla sanalla elämys. Bilbaoon kannattaa matkustaa jo pelkästään Guggenheimin takia!

Bilbaossa on Guggenheimin lisäksi lukuisia muitakin taidemuseoita. Vierailimme yhdestä niistä, Museo de bellas artes de Bilbaossa. Myös kuvataidemuseo oli vierailemisen arvoinen paikka mielenkiintoisine näyttelyineen.

Kahteen reissupäivään ei mahtunut kovin paljon aktiviteettejä. Kiersimme sateisessa säässä vanhan kaupungin kapeita kujia ja vierailimme kahdessa kirkossa. Ruokapaikan löytäminen oli jokseenkin haastavaa, sillä useat ravintolat aukaisivat ovensa vasta klo 20 aikaan illallisvieraille. Söimme lähinnä Baskimaalle tyypillisiä pintxos-suupaloja, joita olivat esimerkiksi patongin palat, joiden päällä oli joko ilmakuivattua kinkkua tai brie-juustoa hillolla sekä suolaisella täytteellä täytettyjä ohukaisia.

Bilbaossa oli vanhan kaupungin puolella jonkin verran joulutunnelmaa, mutta emme päässeet nauttimaan jouluvalojen loisteesta kaupungissa, sillä teimme vanhan kaupungin kierroksen päiväsaikaan. Piipahdimme myös joulumarkkinoilla, missä paikalliset käsityöläiset myivät tuotteitaan, mutta emme tehneet löytöjä.

Kaksi päivää Bilbaossa oli aika lyhyt aika ja ehdimme nähdä pintaraapaisun kaupungista. Kaupunki oli juuri sopivan kokoinen, sillä pääsimme liikkumaan jalan paikasta toiseen. Tiesimme matkaa varatessa, ettei sää todennäköisesti tule suosimaan matkaamme, sillä joulukuu on Baskimaassa sateista aikaa, mutta onneksi kaupungissa ei koko aikaa satanut kaatamalla.

Bilbao oli viihtyisä kaupunki ja siellä kannattaa ehdottomasti vierailla, jos sattuu Baskimaan kulmille.

SYYSLOMA BELGRADISSA

Syyslomaan mahtui Pariisin matkan lisäksi myös Belgradin reissu. Itse asiassa olimme varanneet Belgradin reissun jo kuukausia aiemmin, ennen kuin edes tiesimme Rolling Stonesin Pariisin keikasta. Serbian pääkaupungin historia on tapahtumarikas; kaupunki on kuulunut monen eri valtion hallintaan. Parhaiten kaupunki kuitenkin tunnetaan olleen ennen itsenäistä Serbiaa Jugoslavian pääkaupunkina.

Minulla ei ennestään ole juurikaan kokemusta entisistä Jugoslavian maista, mutta Belgrad oli yllättävän moderni ja länsi-eurooppalainen kaupunki. Oma ennakkokäsitys oli, että kaupungissa ruokailtaisiin raskaiden lihapatojen äärellä ja että väestössä olisi paljon vanhoja huivipäisiä muoreja, mutta kaupunki oli täynnä trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita ja ihmiset pukeutuivat paremmin, mitä suomalainen verkkarikansa.

Belgrad oli turistille sopivan kokoinen kaupunki, sillä pääsimme kävellen kulkemaan kaupungissa. Hotellimme Villa Foreverin sijainti oli hyvä, mutta muuten hotelli ei ollut kovin kummoinen. Hotellissa kuitenkin sai yöt nukuttua, eikä paljon enempää voi vaatiakaan, jos hotelliyö maksaa alle 40 euroa. Hinta kertoo samalla kaupungin yleisestä hintatasosta, joka ei päätä huimannut.

Belgradissa vierailimme useaankin otteeseen Kalemegdan puistossa. Puisto jaetaan kahteen osaan, suureen ja pieneen puistoon. Suuressa puistossa sijaitsi Kalemegdan linnoitus, jonka yhteydessä oli pienimuotoinen lasten dinosauruspuisto, kidutusmuseo ja sotamuseo. Näköalat linnoitukselta olivat upeat!

Pienen puiston puolella sijaitsi pikkulasten vaatimaton huvipuisto sekä eläintarha. Vierailimme jälkimmäisessä. Eläintarha on yksi Euroopan vanhimmista. Se perustettiin 1936 ja alue oli aikoinaan 14 hektaarin kokoinen, mutta toisen maailman sodan aikana eläintarhaa pommitettiin kahdesti, jolloin se tuhoutui pahasti ja myös suurin osa tarhan eläimistä kuoli. Tarhan yksi alkuperäinen asukas on kuitenkin edelleen hengissä; alligaattori Muja, jota pidetään maailman vanhimpana alligaattorina.

Kaupungin keskustassa sijaitseva eläintarha on pyrkinyt laajentamaan aluettaan, mutta samaan aikaan kaupungilla on paineita rakentaa uusia hotelleja, kasinoita ja yökerhoja, joten eläintarhalle ei ole myönnetty lisätilaa. Nykyisin eläintarhan koko on puolet alkuperäisestä. Eläintarhasta jäi aika alakuloinen fiilis, sillä se tarvitsisi selvästi enemmän rahaa ylläpitoon, eikä esimerkiksi yksinäisellä elefantilla todennäköisesti ole tarhassa kovin mukavaa.

Belgradissa on lukuisia kirkkoja. Suurin osa Serbian väestöstä on ortodokseja. Kalemedgan linnoituksen vierellä oli Pyhän Petkan kappeli. Vierailimme pikaisesti kappelissa, mutta siellä oli niin intiimi ja harras tunnelma, ettemme viitsineet jäädä kappeliin sen pidemmäksi aikaa, vaan teimme tietä ortodokseille.

Vierailimme myös yhdessä maailman suurimmista ortodoksikirkoista, Pyhän Savan kirkossa. Kirkon rakentaminen alkoi alunperin jo 1930-luvulla, mutta keskeneräinen kirkko päätyi ensin toisen maailman sodan aikana Saksan armeijan parkkipaikaksi ja myöhemmin puna-armeija ja lopulta Jugoslavian armeijan käytti kirkkoa samaan tarkoitukseen. Kirkon uudelleenrakentamista alettiin suunnitella 50-luvun lopulla, mutta kirkko sai rakennusluvan vasta vuonna 1984. Kosovon sota keskeytti kirkon rakentamisen jälleen ja vasta kuluvana vuonna 2017 kirkon sisäänkäynnit on saatu valmiiksi, mutta rakennustyöt jatkuvat edelleen.

Kirkon kellari oli lähes valmis ja se säteili kultauksellaan. Kirkosta tulee todella upea, kunhan se joku päivä valmistuu täysin.

Belgradissa on Nikola Tesla museo, joka on rakennettu kunnioittamaan Nikola Teslan elämäntyötä. Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja keksijä. Museossa oli esillä Teslan vanhoja vaatteita ja kirjeitä sekä siellä näytettiin hänen elämästä ja keksinnöistä kertova elokuva. Museossa sijaitsee myös Teslan tuhkauurna. Siihen nähden, miten paljon Belgradissa myytiin Tesla-aiheisia postikortteja ja muuta turistikrääsää, jäi museo hieman pettymykseksi pienuudessaan. Vaikka museorakennus olikin kaksikerroksinen, niin varsinainen museo sijaitsi vain yhdessä kerroksessa.

Belgradissa sijaitsee taitelija-alue Skadarlija, jota verrattiin jossain turistiesitteessä Pariisin Montmartreen. Kävimme kävelemässä taiteilija-alueella, joka rajoittui yhteen kadun pätkään. Ehkä alue kukoistaa kesäaikaan, mutta lokakuisena syyspäivänä alue ei vaikuttanut kovinkaan erikoiselta, enkä kehtaisi aluetta mainita samassa lauseessa Montmartren kanssa!

Sen sijaan MoCAB eli Belgradin nykytaidemuseo oli vierailemisen arvoinen paikka. Museossa oli monipuolinen ja laadukas tarjonta ja itse rakennuskin oli mielenkiintoinen vierailukohde.

Viimeisenä iltana suuntasimme sinne, minkä takia olimme Belgradiin matkustaneet eli Nick Caven konserttiin. Konserttipaikan eli Kombank Arenan sivuilla luki, ettei konserttipaikalle saa tuoda kolikoita, mikä oli omituinen rajoitus. Kuvittelin, että areenalla olisi tehokas turvatarkastus, mutta riitti, kun vähän laukun vetoketjua raotti. Oli hieman hämmentävää, että areenan vessana toimi sisätiloihin sijoitetut bajamajat. Viimeisenä iltana meillä ei ollut juurikaan dinaareja jäljellä ja käytimme viimeiset dinaarimme bändipaitoihin. Olikin positiivista, että juomaostokset pystyimme maksamaan euroilla.

Minulla ei ollut juurikaan odotuksia konserttia kohtaan. Kaksi aiempaa Nick Caven konserttiani ovat olleet hienoa, mutta viimeisimmän levyn jälkeen emme osanneet odottaa juuri mitään. Konsertti oli kuitenkin aivan mieletön! Se oli todella intiimi ja jäi sellainen fiilis, että Cave antaa tällä kiertueella itsestään kaiken. Hän piti useaan otteeseen yleisöstä eri ihmisiä kädestä kiinni, hän kulki yleisön seassa ja kahden viimeisen biisin aikana yleisöä oli jopa lavalla! Biisilistakin oli toimiva. Konsertti oli yksinkertaisesti niin huippu, että ensi kesälle on varattu liput Nick Caven konserttiin!

Belgradissa oli mielenkiintoista vierailla, mutta en usko sinne kuitenkaan toista kertaa palaavani. Ja vaikka elämä veisikin minut toiste Belgradiin, niin uskon kaupungin muuttavan koko ajan muotoaan. Kaupungissa oli rakenteilla lukuisia pilvenpiirtäjiä ja kaupunki kasvaa ja kehittyy koko ajan. Jos haluaa nähdä ja kokea vielä hieman autenttisempaa Belgradia, niin kaupunkiin kannattaa matkustaa lähitulevaisuudessa.