maanantai 22. heinäkuuta 2019

COPENHELL

Juhannusviikolla lensimme Markuksen kanssa Kööpenhaminaan. Edessä oli neljä päivää metallifestareilla Copenhellissä. Festarit täyttivät jo 10 vuotta, mutta meille tämä oli ensimmäinen Copenhell -reissu.

Ensimmäisenä iltana menimme katsomaan Eagles of Death Metallia ja tutustumaan festarimiljööseen. EoDM heitti hyvän keikan. Päätimme jäädä katsomaan myös seuraavan bändin Katatonian. Keikan alussa alkoi vähän ripsiä vettä, vaikka sääennuste ei ollutkaan luvannut sadetta. Kertakäyttösadetakit olivat tietenkin hotellilla. Keikan alku oli sen verran tylsä, että päätimme lähteä kesken kaiken hotellille. Kun olimme poistumassa yleisön seasta, valtava kaatosade yllätti. Onneksi pääsimme katoksen alle suojaan odottamaan sään selkenemistä. Yllättävästä kaatosateesta viisastuneena kannoin sadetakkeja mukana seuraavat päivät, mutta onneksi niitä ei tarvittu!





Kaupunkifestarit oli hyvä kombinaatio - reissussa yhdistyi sopivasti rento kaupunkiloma ja konsertit. Yöksi ei tarvinnut kömpiä telttaan (ei minusta kyllä enää tässä iässä siihen olisikaan!), vaan nukuimme mukavasti oikeassa sängyssä. Hotellin ja festarialueen välinen kävelymatka oli 45 minuuttia, kun emme sen lähempää majapaikkaa löytäneet. 

Hotelli Maritime sijaitsi parin korttelin päästä idyllisestä Nyhavnin alueesta, missä kävimmekin kahtena päivänä syömässä ennen festareita. Samalla kävimme jalkaisin katsomassa Pientä Merenneitoa, jonka olen aiemmin nähnyt vain kanaaliristeilyllä. Muitakin uusia kulmia tuli koettua, kun yleensä olen liikkunut hieman eri suunnalla ja majoittunut eri puolelle kaupunkia.








Perjantain pääesiintyjänä oli Tool, jonka takia itse asiassa festareille päädyimme. Markus halusi nähdä harvoin keikkailevan bändin ja Kööpenhamina valikoitui sillä, että festaritarjonnasta löytyi bändejä minunkin makuun.

Slash featuring Miles Kennedy and The Conspirators heitti hyvän keikan. Aiemmin bändi on soittanut useita Guns N' Rosesin biisejä, mutta ehkä GN'R:n aktivoitumisen jälkeen Slash ei halua enää biisejä settilistaan tai voihan syynä olla toki sekin, että bändi on itse tehnyt jo lukuisia levyjä, joten hyviä biisejä riittää omastakin takaa. Saimme silti kuulla illan aikana Nightrainin.





Itse en kuuntele Toolia, sillä bändin musiikki on minulle yksinkertaisesti vain liian teknistä. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä bändi livenä, sillä he olivat panostaneet konsertin visuaaliseen puoleen. En kuitenkaan katsonut koko keikkaa, vaan kävin välillä kiertämässä festarialueella. Oli mukava huomata, että en sentään ollut ainoa, joka ei fanittanut bändiä - muitakin ihmisiä oli kiertelemässä kojuja ja toisia bändilavoja!




Lauantaina Copenhellissä ei ollut kummallekaan tärkeitä bändejä, joten meillä oli reilusti aikaa ennen festarialueelle siirtymistä käydä muuallakin. Kävimme päiväkävelyllä ja -kaljalla Christianian vapaakaupungissa. Christianian teiden ja kujien varrelle oli tullut uusia maalauksia sitten viime näkemän.








Alkuillasta suuntasimme yhteen Mikkellerin panimoravintoloista, Baghaveniin, joka sijaitsee Refshaleøenissa - samalla entisellä telakka-alueelle, missä myös Copenhell järjestetään.



Refshaleøen oli itselleni ennestään tuntematon alue. Se on syntynyt ja kehittynyt muutaman viime vuoden aikana, ja siitä on tullut trendikäs ja eloisa kaupunginosa. Viimeisen festaripäivän aloitimme chillailemalla katuruokatorilla Reffenissä, mistä löytyy varmasti jokaiselle jotain syötävää. Ruokakojujen valikoima oli todella laaja ja ainakin meidän sandwich -valinta osui nappiin. Ruokailun jälkeen palasimme vielä Mikkelleriin oluselle.




Itselleni viimeinen festaripäivä oli tärkein, sillä lavalle nousi Rob Zombie. Tämä oli kolmas Zombien keikkani ja show vain paranee! Lavan edessä ei tosin ollut kovin helppoa katsoa bändiä. Crowd surffareita oli liioittelematta kymmeniä; heitä lipui koko ajan jostain suunnasta ja samalla sai itse varoa, ettei saa kenenkään monosta päähänsä. Monilla festareilla yleisösurffaus on kiellettyä, mutta ikävä kyllä ei Copenhellissä. Järjestysmiehilläkin näytti pitävän keikan aikana kiirettä, että ehtivät napata jokaisen surffarin kiinni!

Joka tapauksessa tunnelma oli huikea ja keikka kruunasi muutenkin hyvin onnistuneen reissun.









Jäimme vielä lauantai-iltana odottamaan illan pääesiintyjää Scorpionsia, sillä onhan bändi niitä ensimmäisiä "raskaampia" bändejä, joihin on tullut varhaisteini-iässä tutustuttua. Jaksoimme kuunnella bändiä kahden biisin verran ja sitten päätimme poistua paikalta. Bändi kuulosti huonolta ja se oli muutenkin omituinen kiinnitys metallifestareille, mutta tuntuipa bändillä silti olevan valtava kuulijakunta festareilla.


Pitkä festariviikonloppu oli erittäin onnistunut. Festarijärjestelyt toimivat melko hyvin, eikä pääsääntöisesti baaritiskille tai vessaan tarvinnut juurikaan jonotella. Voisin käydä toistekin Copenhellissä, jos bändikattauksessa on jotain itselle tärkeää! Ehkä ei kuitenkaan heti ensi vuonna uudestaan... ...tai eihän sitä koskaan tiedä!




sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

PIENI ROADTRIP NORRBOTTENISSA

Kesäkuun alussa päätimme siskoni kanssa lähteä pienelle automatkalle Ruotsin puolelle Norrbotteniin. Meillä ei ollut sen kummempia odotuksia reissua kohtaan, kunhan kaipasimme maisemanvaihdosta. Matkalla Luulajaan poikkesimme Bodenin kaupunkiin. Sain suosituksia Ruter Retro Cafesta ja päätimme pistäytyä kahvilassa.

Retrokahvilassa ei ole enää pitkään mahdollista vierailla, sillä omistajapari on jäämässä eläkkeelle ja kahvila sulkee syksyllä ovensa. Kahvilassa olikin kaikki mahdollinen myynnissä. Keräilijälle kahvila olisi varmasti unelmapaikka, sillä kahvilan seinät ja hyllyt pursusivat monenlaista tavaraa, joista osa toi mieleen omia lapsuusmuistoja. Kahvila oli toisaalta mielenkiintoinen museon kaltainen paikka, mutta toisaalta vanhat tavarat tekivät kahvilasta jokseenkin tunkkaisen. Joka tapauksessa kahvila tuntui olevan paikallisten suosiossa - kahvila oli täynnä ihmisiä keskellä arkipäivää ja kahvilan vitriini oli täynnä huokeita kotitekoisia leivoksia.









Bodenista lähdimme ajamaan kohti Gammelstadin kirkkokaupunkia, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde. Ruotsissa on ollut aikoinaan 71 kirkkokaupunkia, joista on jäljellä enää vain 16 ja niistä useimmat ovat huonosti säilyneitä. Luulajan Gammelstadissa on suurin ja parhaiten säilynyt kirkkokaupunki, missä on yli 400 kirkkotupaa.

Kirkkokylien uskotaan syntyneen muun muassa pitkien välimatkojen, varastointi-, markkinointi- ja yöpymistarpeiden takia. Kylä oli pitäjäläisten tapaamispaikka, jonne kokoonnuttiin niin jumalanpalveluksiin kuin käräjillekin. Nykyisin kirkkokaupungissa asuu vakituisia asukkaita isoissa taloissa sekä viikonloppuasukkaita pienissä tuvissa.

Kirkkokaupungin Nederluleån kirkko rakennettiin 1400-luvulla ja se on Norrlannin alueen suurin keskiaikainen kirkko. Niin kirkossa kuin kirkkokaupungissakin oli mielenkiintoista vierailla. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa.









Alkuillasta saavuimme Luulajan keskustaan, missä yövyimme Citysleep itsepalveluhotellissa. Kiersimme kaupunkia jalkaisin hyytävässä tuulessa. Vaikka kuvat näyttävätkin aurinkoisilta, niin onneksi olimme varautuneet paksulla vaatekerroksella kaupunkikierrokseen.

Meren äärelle rakennettu kaupunki toi jokseenkin mieleen Uumajan, missä vierailin muutama vuosi sitten. Luulaja on kuitenkin huomattavasti pienempi, vajaan 80 000 asukkaan kaupunki.









Luulajan kesäkatu oli todella mukava. Kadulla oli erilaisia istumapaikkoja ja jopa riippumattoja. Itse ihastuin pieneen vihreään mökkiin, joka toimi kaikille ohikulkijoille avoimena kirjojen kierrätys- ja vaihtopisteenä. Jälleen kerran mietin, että miksi tämmöisiä kesäkatuja ei toteuteta Suomessa. Ehkä jossain kaupungissa kesäkatuja onkin, mutta toisaalta voin myös kuvitella, että jos kotikaupungissani olisi vastaava katu, niin ei menisi montaakaan päivää, kun katu kokisi ilkivaltaa.





Mainittakoon vielä erikseen ravintolalöytö. Ruotsalaisen ketjuravintolan Bastard Burgersin halloumburger oli todella herkullinen! Ravintola sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, joten emme olisi eksyneet sinne vahingossa. Odotankin jo tulevaa Tukholman matkaa, jolloin taidan poiketa ravintolaan burgerille. Mainittakoon vielä sekin, että jokaisesta burgerista oli valittavana vege- tai lihaversio. Suomessa olisi tämänkin osalta opittavaa.



Kotimatkalla pysähdyimme Sangiksessa armeijan ylijäämämyymälän pihaan ihastelemaan puisia veistoksia.





Teimme kotimatkalla vielä pienen mutkan ja ajoimme Haaparannasta pohjoiseen pitkin Torniojokea ja pysähdyimme Kukkolaforsenille ihastelemaan kosken kuohuntaa.




Pieni roadtrip oli mukava ja todisti, että välillä voi reissata myös lähialueella, eikä aina tarvitse lentää jonnekin kauas!