Belekissä nukutun yön jälkeen suuntasimme yli miljoonan asukkaan Antalyaan. Antalyassa jouduimme vierailemaan matkaohjelmaamme kuuluvissa pakollisissa myymäläkohteissa eli nahka- ja kultaliikkeessä. Nahkaliikkeessä oli ensin ohjelmassa muotinäytös, jonka jälkeen meidät ohjattiin myymälään. Olo oli kuin olisi vieraillut kauniissa ja rohkeissa. Muotinäytös lähinnä hymyilytti ja vaatteet olivat enemmän venäläiseen kuin suomalaiseen makuun suunniteltuja. Olimme siskoni kanssa varautuneet, että myymälöissä menee pitkään, mutta onneksi muut ryhmäläiset olivat lähes yhtä vähän kiinnostuneita shoppailusta kuin mekin.
Koska selvisimme shoppailusta yllättävän nopeaa, niin pääsimme yllätysretkelle Düden puistoon. Puisto oli viihtyisä ja sen ehdoton vetonaula ja pakollinen kuvauskohde on upea vesiputous, joka on noin 40 metriä korkea.
Osa retkiseurueestamme vieraili lisämaksusta Antalyan akvaariossa. Me jätimme akvaarion väliin, sillä 35 € lippu kuulosti aika hintavalle. Lisäksi opas sanoi, että vaikka akvaariossa liikkuisi kuinka hitaasti, niin sieltä selviää 45 minuutissa ulos. Akvaariossa vierailleet kiersivät akvaarion puolessa tunnissa ja olivat siihen aika pettyneitä. Teimme siis oikean päätöksen jäämällä akvaarion ulkopuolelle.
Päivän kruunasi kahden tunnin omatoiminen kävelykierros Antalyassa. Suuntasimme siskoni kanssa vanhaan kaupunkiin Kaleiciin. Basaarikujilla ja meren rannalla oli mukava kävellä. Vanhaa kaupunkia suojaa osittain edelleenkin vanha roomalainen muuri ja kaupungista löytyy vanha kellotorni. Antalyassa olisi lisäksi ollut paljon museoita ja kahviloita jonne olisi voinut paremmalla aikaa pysähtyä ihmettelemään kaupungin eloa.
Antalya vaikutti pikavierailun perusteella mukavalta kaupungilta, mutta silti silmään pisti kaupungin hintataso. Ainakin vanhan kaupungin kulmilla turistilta otetaan rahat pois kahviloissa ja ravintoloissa - hintataso oli lähes samantasoinen kuin Suomessa!
Antalyasta ajoimme Titreyengölin kylään Sideen, missä olimme kaksi yötä Maya World hotellissa, jossa olimme ottaneet pikaiset yöunet ihan ensimmäisenä yönämme. Maya World oli viihtyisä hotelli ja se sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä meren rannasta. Rannassa oli niin meidän kuin muidenkin hotellien omat alueet ravintoloille ja aurinkotuoleille. Sää ei tosin vielä juuri suosinut rannalla makoilua, mutta pitihän sitäkin kuitenkin yrittää!
Sidessä ei tosin kannata jäädä ainakaan koko ajaksi rannalle makoilemaan, vaan kannattaa hypätä dolmus-bussiin ja ottaa suunnaksi Siden vanha kaupunki. Side on ollut n. 540 eKr persialaisten hallinnassa ja myöhemmin 334 eKr kaupunki antautui Aleksanteri Suurelle ja päätyi makedonialaisten hallitsemaksi. Roomalaiset valtasivat kaupungin 67 eKr, jonka myötä Sidestä tuli alueen kukoistava pääkaupunki.
Kaupungissa on edelleen jäljellä historian havinaa. Vanhasta kaupungista on jäljellä mm. kaupungin muuria, rakennusten raunioita, temppeleitä ja vanha teatteri, jossa on todennäköisesti tarjottu kansalle leipää ja sirkushuveja. Teatterimuseoon olisi päässyt pääsylipun lunastamalla sisälle, mutta kaupungissa riitti niin paljon raunioita, joita tutkia, että ihastelimme teatteria etäänpää.
Vanhassa kaupungissa oli mukava kierrellä ja pysähtyä välillä kahvilaan ihastelemaan Välimerta. Emme tienneet etukäteen yöpyvämme Sidessä, emmekä tienneet koko kaupungista mitään, joten vierailu vanhassa kaupungissa on miellyttävä yllätys, mikä kruunasi hyvin onnistuneen lomamatkamme. Oli myös mukava viettää viimeinen lomapäivä omatoimisesti omien aikataulujen mukaisesti. Vaikka kiertomatkalla näkikin todella paljon, niin omatoimimatkailu on silti parasta!
Loppuun voi jälleen kerran todeta, että matkailu avartaa ja omat pinttyneet käsitykset Turkista on päivitetty ajantasalle. En ehkä lähtisi Turkkiin rantalomalle, mutta Turkissa on paljon muutakin tekemistä kuin maata rannalla. Ehkä vielä joskus lähden Turkkiin jollekin toiselle kiertomatkalle, mutta seuraavaksi suuntaan kaupunkimatkalle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti