Matka Gambian pääkaupunkiin Banjuliin oli pitkä Kööpenhaminassa tehdyn välilaskun kanssa ja väsymys painoi matkustajia Gambian lentokentällä. Jouduimme odottamaan laukkuja todella pitkään ja ihmiset alkoivat hermostua. Ei ihme, sillä matkatavaroiden odotusaula oli todella pieni, eivätkä ihmiset tahtoneet mahtua passin tarkastuksen jälkeen kuumaan aulaan. Ensimmäisestä koettelemuksesta kuitenkin selvittiin ja ehdin muutaman tunnin nukkua hotellilla ennen aamua ja kiertomatkan aloitusta.
Ensimmäisenä kiertomatkapäivänä kahdeksan hengen matkaseurueemme lähti suomalaisen oppaan ja paikallisen kuskin kanssa kohti uusia seikkailuja. Ensin pysähdyimme rahanvaihtopisteelle. Hyi, miten likaisia rahat olivatkaan! 150 eurolla sain melkoisen läjän rahaa, jolla pärjäsin hyvin koko reissun ajan. En tosin shoppaillut mitään, vaan rahat menivät yleisiin kuluihin: tippeihin, juomiin, hierojalla käymiseen, postikorttien lähettämiseen ja viimeisenä päivänä hotellin late check-out maksuun.
Matkamme kulki Gambiajoen eteläpuolta itää kohden. Pysähdyimme matkan varrella vuohimarkkinoille ennen varsinaisia vierailujamme.
Vierailimme pienessä kyläkoulussa, jossa oli esikouluikäisiä. Veimme heille tuliaisia. Koulussa oli melkoinen mekkala ja lapset esittelivät meille taitojaan, kuinka hyvin osaavat numeroita ja aakkoset englanniksi. Saimme nauttia myös tanssiesityksestä.
Seuraavaksi oli vuorossa perhevierailu, mutta ennen sitä pysähdyimme tekemään ruokaostoksia pieneen markettiin. Perheeseen ostettiin muun muassa 25 kilon riisisäkki, tomaattikastiketta, maitojauhetta, palasaippuaa pyykin pesuun, kynttilöitä ja tulitikkuja. Perhe valittiin sattumalta matkan varrelta. Kuski pysäytti auton erään asumuksen vierelle ja kysyi olemmeko tervetulleita kylään. Oli mielenkiintoista nähdä, miten paikalliset asuivat ja he ottivat kiitollisina tuomisemme vastaan. Paikalle juoksi myös naapurin lapsia ja voi sitä riemua, kun lapset saivat tikkarit!
Ensimmäinen majapaikkamme JJB Camp -leirillä JangJangbureh -kylässä MacCarthyn saarella oli koko reissun eksoottisin. Olin varautunut alkeellisempaan majoitukseen ja olinkin yllättynyt, kun bungalowissa oli suihku ja ihan oikea vessanpytty. Sähköjä ei ollut, mutta onneksi kynttilät ja otsalamppu valaisivat riittävästi. Majapaikassa oli kuitenkin myös ylimääräisiä asukkaita, joista en ollut kovin innoissaan. Muurahaisia, koppakuoriaisia, hämähäkki ja tuhatjalkainen. Vihermarakatteja oli runsaasta leirin rannassa ravintolan kulmilla, mutta he eivät onneksi mekastaneet aamuyöllä majapaikan vierellä.
Kiertomatkalla ei tarvinnut nähdä nälkää. Lounaalla ja illallisella oli tarjolla alkukeitto, pääruoka ja jälkiruoka. Söin useassa paikassa perinteistä afrikkalaista maapähkinävoikastiketta domodaa. Voi, että se oli hyvää! Ensimmäisen yhteisen illallisen jälkeen siirryimme nuotion äärelle seuraamaan paikallista tanssi- ja musiikkiesitystä. Se oli äänekäs ja hiekka pöllysi tanssijoiden tampatessa maata.
Reissun toinen päivä alkoi rennosti neljän tunnin mittaisella risteilyllä Gambiajoella. Risteily oli mielestäni yksi reissun kohokohta. Matkasimme kaksikerroksisella pirog-veneellä. Erikoista risteilyssämme oli, ettei joella ollut ruuhkaa ja näimme matkan aikana vain muutaman muun veneen. Gambiajoella kelpasi nauttia maisemista. Näimme lukuisia lintuja ja onnistuimme myös näkemään muutaman virtahevon ja yhden simpanssin. Salametsästäjät ehtivät aikoinaan tappaa melkein kaikki Gambian simpanssit, kunnes kaksi länsimaalaista naista päätti ryhtyä toimeen simpanssien suojelemiseksi. Nyt neljä eri simpanssilaumaa elää kolmella eri saarella Gambiajoen luonnonsuojelualueella.
Risteilymme päättyi Kuntauriin, jonka satamassa kuskimme odotti meitä. Matkamme jatkui kohti Wassun kivikehämuodostelmaa, josta tuli etäisesti mieleen Stonehenge. Kivikehämuodostelma kuuluu Unescon suojelukohteisiin ja sitä pidetään pyhänä paikkana. Kivikehät ovat mysteeri, mutta niihin on todennäköisesti haudattu yhteiskunnallisesti merkittäviä henkilöitä. Itse kivet ovat myös mysteeri, sillä vastaavaa kivilajia ei ole muualla alueella. Kivet olivat aika laavamaisia.
Alkuillasta saavuimme seuraavaan yöpaikkaamme Gambiajoen pohjoispuolelle Farafennin kaupunkiin ja Jerreh Camp -leiriin. Majoitus oli asteen edellistä parempi. Meillä oli tällä kertaa bungaloweissa sähköt, jotka kytkettiin klo 19 päälle. Vettä tuli niukasti ja olin tyytyväinen, ettei minulla ole paksut hiukset, sillä niiden peseminen olisi voinut olla melko haastavaa.
Ilta jatkui edellisillan tapaan. Söimme illallisen ja sen jälkeen seurasimme nuotion äärellä paikallista tanssi- ja musiikkiesitystä. Olimme majapaikan ainoat asiakkaat.
Kolmantena päivänä kävimme ensin tutustumassa paikalliseen palmuöljytuotantoon. Maistoimme samalla palmuöljyviinaa ja -viiniä. Vierailimme myös sepän verstaassa. Molemmat alat ovat katoamassa Gambiasta, sillä ne eivät juuri kiinnosta nuorempia sukupolvia. Sen sijaan lähellä asuvia lapsia kiinnosti kovasti tulla ihmettelemään meitä, kun vierailimme sepän luona.
Seuraavaksi vierailimme Juffurehin kylässä, jolla on surullinen historia. Vierailimme vankisaarella, jossa oli jäljellä linnoituksen ja vankityrmien rauniot.
Kylän nuoria vangittiin aikanaan ja heidät vietiin läheiselle saarelle odottamaan orjalaivan saapumista. Yksi näistä nuorista miehistä oli Kunta Kinte, joka sai uudessa maailmassa nimekseen Haley. Suvun tarina kulki sukupolvelta toiselle ja noin 150 vuotta Kunta Kinteä myöhemmin syntynyt Alex Hailey kiinnostui isoäitinsä kertomista tarinoista niin paljon, että hän päätti alkaa tutkimaan sukunsa historiaa tarkemmin. Alex löysi sukunsa juuret Juffurehin kylästä ja kirjoitti tutkimustensa pohjalta kuuluisan romaaninsa Juuret.
Vaikka orjakaupa kukoistikin 1700-luvulla länsimaalaisten johdosta, niin orjakauppa sai kuitenkin alkunsa jo vuosisatoja aiemmin, jolloin afrikkalaiset heimokuninkaat kävivät orjakauppaa.
Matkan varrella saattoi tulla yllätyksiä vastaan. Tavallisempaa oli, että väistelimme karjaa pienillä hiekkateillä, mutta satuimme törmäämään myös eriskummallisempaan näkyyn eli kangaran suojeluspyhimyksiin, jotka heiluivat tiellä machettejen kanssa poikalauman seuratessa heitä. Kun pojat tulevat tiettyyn ikään, niin he lähtevät kolmeksi viikoksi pois kotoaan seuraten suojeluspyhimyksiä. Rituaali liittyy poikien ympärileikkaukseen ja kasvamiseen pojasta mieheksi.
Juffurehin kylästä matkamme jatkui kohti Senegalia, missä yövyimme ihanassa Les Paletuviersin resortissa, jonne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa rentoutumaan! Resortissa toimi jopa internet ja pääsin vihdoin laittamaan kotiin viestiä ja reissukuulumisia.
Ennen illallista teimme Saloumin jokisuistossa veneretken ja bongasimme suistossa asuvia ja siellä yöpyviä lintuja kymmenittäin ellei jopa satoja! Auringon laskiessa linnut hakeutuivat yöksi puiden suojaan ja saimme muiden turistiporukoiden ohessa bongailla erilaisia lintulajeja.
Kiertomatkan viimeisenä aamuna suuntasimme Fathala Wildlife Reserve -luonnonsuojelualueelle. Senegalissa villieläimet lähes kuolivat salametsästäjien johdosta, jonka myötä eläinlajeja alettiin palauttaa luonnonsuojelualueille. Teimme pienen safarin puistossa ja näimme muun muassa antilooppeja, pahkasikoja, marakatteja, seeproja, kirahviperheen kolmen viikon ikäisen vauvan kanssa sekä puiston ainoan sarvikuonon Kevinin. Kevinillä oli aikoinaan tyttöystävä, jonka hän tappoi vahingossa, kun tyttöystävä ei ollut parittelutuulella. Nyt Kevinille etsitään kahta uutta tyttöystävää puistoon.
Fathalassa on myös leijonia, mutta leijonat olivat eri aitauksessa, etteivät ne söisi puiston muita eläimiä. Leijonien näkeminen ei kuulunut varsinaiseen kiertomatkaohjelmaamme, vaan pääsimme lisämaksusta näkemään leijonia "leijonakävelyllä". Jälkiviisaana voin todeta, että leijonakävely olisi pitänyt jättää väliin, sillä osallistuminen alkoi harmittamaan. Meille vakuuteltiin, etteivät eläimet ole huumattuja, vaan ne ovat kesyjä, sillä ne on pelastettu ihan pentuina puistoon ja ovat tottuneet ihmisiin. Tämä tuskin oli kuitenkaan koko totuus.
Leijonakävelyssä kävelimme leijonapariskunnan rinnalla. Leijonat olivat todella väsyneitä keskipäivän kuumuudessa ja todennäköisesti myös huumattuja. Leijonakävelyn pääpointti tuntui olevan, että ihmiset saivat kuvauttaa itsensä leijonien kanssa. Itse en halunnut kuvaan. Toisaalta oli hienoa nähdä leijonapariskunta, mutta olisin toivonut näkeväni heidät safarin yhteydessä vapaina villieläiminä, enkä näin. Puistossa olisi ollut myös leijonan pentuja, joita olisi saanut pitää sylissä, lisämaksusta. Emme siis päässeet näkemään pentuja ollenkaan, kun emme halunneet maksaa siitä erikseen, saati sitten pitää pentuja sylissä.
Fathalasta matkamme jatkui Senegalin rajan yli takaisin Gambiaan, missä meillä oli edessä lauttamatka Banjuliin. Lautalla matkustivat sulassa sovussa niin vuohet, aasit kuin ihmisetkin autoineen.
Kylän nuoria vangittiin aikanaan ja heidät vietiin läheiselle saarelle odottamaan orjalaivan saapumista. Yksi näistä nuorista miehistä oli Kunta Kinte, joka sai uudessa maailmassa nimekseen Haley. Suvun tarina kulki sukupolvelta toiselle ja noin 150 vuotta Kunta Kinteä myöhemmin syntynyt Alex Hailey kiinnostui isoäitinsä kertomista tarinoista niin paljon, että hän päätti alkaa tutkimaan sukunsa historiaa tarkemmin. Alex löysi sukunsa juuret Juffurehin kylästä ja kirjoitti tutkimustensa pohjalta kuuluisan romaaninsa Juuret.
Vaikka orjakaupa kukoistikin 1700-luvulla länsimaalaisten johdosta, niin orjakauppa sai kuitenkin alkunsa jo vuosisatoja aiemmin, jolloin afrikkalaiset heimokuninkaat kävivät orjakauppaa.
Matkan varrella saattoi tulla yllätyksiä vastaan. Tavallisempaa oli, että väistelimme karjaa pienillä hiekkateillä, mutta satuimme törmäämään myös eriskummallisempaan näkyyn eli kangaran suojeluspyhimyksiin, jotka heiluivat tiellä machettejen kanssa poikalauman seuratessa heitä. Kun pojat tulevat tiettyyn ikään, niin he lähtevät kolmeksi viikoksi pois kotoaan seuraten suojeluspyhimyksiä. Rituaali liittyy poikien ympärileikkaukseen ja kasvamiseen pojasta mieheksi.
Juffurehin kylästä matkamme jatkui kohti Senegalia, missä yövyimme ihanassa Les Paletuviersin resortissa, jonne olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa rentoutumaan! Resortissa toimi jopa internet ja pääsin vihdoin laittamaan kotiin viestiä ja reissukuulumisia.
Ennen illallista teimme Saloumin jokisuistossa veneretken ja bongasimme suistossa asuvia ja siellä yöpyviä lintuja kymmenittäin ellei jopa satoja! Auringon laskiessa linnut hakeutuivat yöksi puiden suojaan ja saimme muiden turistiporukoiden ohessa bongailla erilaisia lintulajeja.
Kiertomatkan viimeisenä aamuna suuntasimme Fathala Wildlife Reserve -luonnonsuojelualueelle. Senegalissa villieläimet lähes kuolivat salametsästäjien johdosta, jonka myötä eläinlajeja alettiin palauttaa luonnonsuojelualueille. Teimme pienen safarin puistossa ja näimme muun muassa antilooppeja, pahkasikoja, marakatteja, seeproja, kirahviperheen kolmen viikon ikäisen vauvan kanssa sekä puiston ainoan sarvikuonon Kevinin. Kevinillä oli aikoinaan tyttöystävä, jonka hän tappoi vahingossa, kun tyttöystävä ei ollut parittelutuulella. Nyt Kevinille etsitään kahta uutta tyttöystävää puistoon.
Fathalassa on myös leijonia, mutta leijonat olivat eri aitauksessa, etteivät ne söisi puiston muita eläimiä. Leijonien näkeminen ei kuulunut varsinaiseen kiertomatkaohjelmaamme, vaan pääsimme lisämaksusta näkemään leijonia "leijonakävelyllä". Jälkiviisaana voin todeta, että leijonakävely olisi pitänyt jättää väliin, sillä osallistuminen alkoi harmittamaan. Meille vakuuteltiin, etteivät eläimet ole huumattuja, vaan ne ovat kesyjä, sillä ne on pelastettu ihan pentuina puistoon ja ovat tottuneet ihmisiin. Tämä tuskin oli kuitenkaan koko totuus.
Leijonakävelyssä kävelimme leijonapariskunnan rinnalla. Leijonat olivat todella väsyneitä keskipäivän kuumuudessa ja todennäköisesti myös huumattuja. Leijonakävelyn pääpointti tuntui olevan, että ihmiset saivat kuvauttaa itsensä leijonien kanssa. Itse en halunnut kuvaan. Toisaalta oli hienoa nähdä leijonapariskunta, mutta olisin toivonut näkeväni heidät safarin yhteydessä vapaina villieläiminä, enkä näin. Puistossa olisi ollut myös leijonan pentuja, joita olisi saanut pitää sylissä, lisämaksusta. Emme siis päässeet näkemään pentuja ollenkaan, kun emme halunneet maksaa siitä erikseen, saati sitten pitää pentuja sylissä.
Fathalasta matkamme jatkui Senegalin rajan yli takaisin Gambiaan, missä meillä oli edessä lauttamatka Banjuliin. Lautalla matkustivat sulassa sovussa niin vuohet, aasit kuin ihmisetkin autoineen.
Kiertomatka oli todella antoisa ja neljään päivään mahtui paljon uusia kokemuksia. Seuraavat kolme päivää vietin Gambian rannikolla merenrantahotellissa Sunset Beachillä rivitalomaisessa yksiössä. Auringonotto ja rannalla makoilu ei ole minun juttu, mutta koska kiertomatka kiinnosti minua niin kovasti, niin ajattelin, että eiköhän muutama päivä mene rentoutuessakin. En voi kuitenkaan sanoa hirveästi rentoutuneeni.
Ensimmäisenä aamuna tein pitkän kävelyn meren rannalla saamatta paikallisilta miehiltä omaa rauhaa. Myös hotellilla henkilökunta oli makuuni liian tuttavallista. Kaikki kyselivät mistä olen ja onko kaikki ok. En saanut edes omalla pihallani istua rauhassa, vaan puutarhuri änkesi seuraani.
Ehkä Gambiassa olisi ihan ok lomailla miehen kanssa, mutta veikkaan, että naisporukoilla riittää samalla lailla ahdistelijoita kuin yksin matkustavilla naisilla. Toki osa naisista matkustaa Gambiaan etsimään seuraa - minä taas olisin halunnut olla täysin omassa rauhassa. Viimeiset päivät latistivat reissutunnelmaani, mutta joka tapauksessa kiertomatka oli niin hieno kokemus, että reissu kannatti tehdä!
Nyt on reissut sitten joksikin aikaa tehty. Ehdin kotiin juuri ennen kuin koronaepidemia alkoi levitä Suomessa. Oli omituista, että Gambian ja Senegalin rajalla mitattiin kuumetta mennen tullen ja palatessa, mutta Helsinki-Vantaalla ei ollut mitään kontrollia tai ohjeistusta mistään.
Seuraavan matkani olisi pitänyt olla kesäkuussa, mutta se on nyt peruuntunut. Olen kiitollinen, että olen päässyt paljon matkustamaan ja näkemään maailmaa. Toivottavasti uudet seikkailut jatkuvat vielä ennemmin tai myöhemmin. Pysytään terveinä!
Ensimmäisenä aamuna tein pitkän kävelyn meren rannalla saamatta paikallisilta miehiltä omaa rauhaa. Myös hotellilla henkilökunta oli makuuni liian tuttavallista. Kaikki kyselivät mistä olen ja onko kaikki ok. En saanut edes omalla pihallani istua rauhassa, vaan puutarhuri änkesi seuraani.
Ehkä Gambiassa olisi ihan ok lomailla miehen kanssa, mutta veikkaan, että naisporukoilla riittää samalla lailla ahdistelijoita kuin yksin matkustavilla naisilla. Toki osa naisista matkustaa Gambiaan etsimään seuraa - minä taas olisin halunnut olla täysin omassa rauhassa. Viimeiset päivät latistivat reissutunnelmaani, mutta joka tapauksessa kiertomatka oli niin hieno kokemus, että reissu kannatti tehdä!
Nyt on reissut sitten joksikin aikaa tehty. Ehdin kotiin juuri ennen kuin koronaepidemia alkoi levitä Suomessa. Oli omituista, että Gambian ja Senegalin rajalla mitattiin kuumetta mennen tullen ja palatessa, mutta Helsinki-Vantaalla ei ollut mitään kontrollia tai ohjeistusta mistään.
Seuraavan matkani olisi pitänyt olla kesäkuussa, mutta se on nyt peruuntunut. Olen kiitollinen, että olen päässyt paljon matkustamaan ja näkemään maailmaa. Toivottavasti uudet seikkailut jatkuvat vielä ennemmin tai myöhemmin. Pysytään terveinä!
