COPENHELL

Juhannusviikolla lensimme Markuksen kanssa Kööpenhaminaan. Edessä oli neljä päivää metallifestareilla Copenhellissä. Festarit täyttivät jo 10 vuotta, mutta meille tämä oli ensimmäinen Copenhell -reissu.

Ensimmäisenä iltana menimme katsomaan Eagles of Death Metallia ja tutustumaan festarimiljööseen. EoDM heitti hyvän keikan. Päätimme jäädä katsomaan myös seuraavan bändin Katatonian. Keikan alussa alkoi vähän ripsiä vettä, vaikka sääennuste ei ollutkaan luvannut sadetta. Kertakäyttösadetakit olivat tietenkin hotellilla. Keikan alku oli sen verran tylsä, että päätimme lähteä kesken kaiken hotellille. Kun olimme poistumassa yleisön seasta, valtava kaatosade yllätti. Onneksi pääsimme katoksen alle suojaan odottamaan sään selkenemistä. Yllättävästä kaatosateesta viisastuneena kannoin sadetakkeja mukana seuraavat päivät, mutta onneksi niitä ei tarvittu!

Kaupunkifestarit oli hyvä kombinaatio - reissussa yhdistyi sopivasti rento kaupunkiloma ja konsertit. Yöksi ei tarvinnut kömpiä telttaan (ei minusta kyllä enää tässä iässä siihen olisikaan!), vaan nukuimme mukavasti oikeassa sängyssä. Hotellin ja festarialueen välinen kävelymatka oli 45 minuuttia, kun emme sen lähempää majapaikkaa löytäneet. 

Hotelli Maritime sijaitsi parin korttelin päästä idyllisestä Nyhavnin alueesta, missä kävimmekin kahtena päivänä syömässä ennen festareita. Samalla kävimme jalkaisin katsomassa Pientä Merenneitoa, jonka olen aiemmin nähnyt vain kanaaliristeilyllä. Muitakin uusia kulmia tuli koettua, kun yleensä olen liikkunut hieman eri suunnalla ja majoittunut eri puolelle kaupunkia.

Perjantain pääesiintyjänä oli Tool, jonka takia itse asiassa festareille päädyimme. Markus halusi nähdä harvoin keikkailevan bändin ja Kööpenhamina valikoitui sillä, että festaritarjonnasta löytyi bändejä minunkin makuun.

Slash featuring Miles Kennedy and The Conspirators heitti hyvän keikan. Aiemmin bändi on soittanut useita Guns N' Rosesin biisejä, mutta ehkä GN'R:n aktivoitumisen jälkeen Slash ei halua enää biisejä settilistaan tai voihan syynä olla toki sekin, että bändi on itse tehnyt jo lukuisia levyjä, joten hyviä biisejä riittää omastakin takaa. Saimme silti kuulla illan aikana Nightrainin.

Itse en kuuntele Toolia, sillä bändin musiikki on minulle yksinkertaisesti vain liian teknistä. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä bändi livenä, sillä he olivat panostaneet konsertin visuaaliseen puoleen. En kuitenkaan katsonut koko keikkaa, vaan kävin välillä kiertämässä festarialueella. Oli mukava huomata, että en sentään ollut ainoa, joka ei fanittanut bändiä - muitakin ihmisiä oli kiertelemässä kojuja ja toisia bändilavoja!

Lauantaina Copenhellissä ei ollut kummallekaan tärkeitä bändejä, joten meillä oli reilusti aikaa ennen festarialueelle siirtymistä käydä muuallakin. Kävimme päiväkävelyllä ja -kaljalla Christianian vapaakaupungissa. Christianian teiden ja kujien varrelle oli tullut uusia maalauksia sitten viime näkemän.

Alkuillasta suuntasimme yhteen Mikkellerin panimoravintoloista, Baghaveniin, joka sijaitsee Refshaleøenissa - samalla entisellä telakka-alueelle, missä myös Copenhell järjestetään.

Refshaleøen oli itselleni ennestään tuntematon alue. Se on syntynyt ja kehittynyt muutaman viime vuoden aikana, ja siitä on tullut trendikäs ja eloisa kaupunginosa. Viimeisen festaripäivän aloitimme chillailemalla katuruokatorilla Reffenissä, mistä löytyy varmasti jokaiselle jotain syötävää. Ruokakojujen valikoima oli todella laaja ja ainakin meidän sandwich -valinta osui nappiin. Ruokailun jälkeen palasimme vielä Mikkelleriin oluselle.

Itselleni viimeinen festaripäivä oli tärkein, sillä lavalle nousi Rob Zombie. Tämä oli kolmas Zombien keikkani ja show vain paranee! Lavan edessä ei tosin ollut kovin helppoa katsoa bändiä. Crowd surffareita oli liioittelematta kymmeniä; heitä lipui koko ajan jostain suunnasta ja samalla sai itse varoa, ettei saa kenenkään monosta päähänsä. Monilla festareilla yleisösurffaus on kiellettyä, mutta ikävä kyllä ei Copenhellissä. Järjestysmiehilläkin näytti pitävän keikan aikana kiirettä, että ehtivät napata jokaisen surffarin kiinni!

Joka tapauksessa tunnelma oli huikea ja keikka kruunasi muutenkin hyvin onnistuneen reissun.

Jäimme vielä lauantai-iltana odottamaan illan pääesiintyjää Scorpionsia, sillä onhan bändi niitä ensimmäisiä "raskaampia" bändejä, joihin on tullut varhaisteini-iässä tutustuttua. Jaksoimme kuunnella bändiä kahden biisin verran ja sitten päätimme poistua paikalta. Bändi kuulosti huonolta ja se oli muutenkin omituinen kiinnitys metallifestareille, mutta tuntuipa bändillä silti olevan valtava kuulijakunta festareilla.

Pitkä festariviikonloppu oli erittäin onnistunut. Festarijärjestelyt toimivat melko hyvin, eikä pääsääntöisesti baaritiskille tai vessaan tarvinnut juurikaan jonotella. Voisin käydä toistekin Copenhellissä, jos bändikattauksessa on jotain itselle tärkeää! Ehkä ei kuitenkaan heti ensi vuonna uudestaan... ...tai eihän sitä koskaan tiedä!

PITKÄSTÄ AIKAA KÖÖPENHAMINASSA

"Istedsgaden rapistuneet julkisivut, hotellit, baarit ja seksiliikkeet reunustavat jalkakäytäviä, ja hän kääntyy hieman rauhallisemmalle poikkikadulle, Viktoriagadelle."
Erik Axl Sund: Unissakulkija

Oli hauska yhteensattuma, että luin Istedsgadenin varrella olevassa City Hotel Nebossa kirjaa, jossa sivuttiin samaa sijaintia ja vieläpä osuvasti. Tällä kertaa hotellivalintani ei osunut oikein nappiin. Sijainti Istedsgadenin alkupäässä oli sinänsä loistava, mutta en arvannut, miten meluisa katu on läpi vuorokauden. Huokean hotellin huokeat äänieristeet pitivät huolen siitä, etten nukkunut reissuni aikana hyvin, mutta muuten suosittelen Vesterbron aluetta Köpiksen matkaajille keskeisen sijaintinsa puolesta. Rauhallisempi poikkikatu on kuitenkin majapaikalle Istedsgadenia parempi valinta!

Kööpenhamina on mielestäni ihan kiva kaupunki, mutta se ei silti kuulu suosikkikaupunkieni listaan. Kaupungista puuttuu se jokin, ja mielestäni ihmiset ovat aika tylyjä. Olen kuitenkin käynyt kaupungissa lukuisia kertoja; kahdesti konserttimatkalla ja muuten monet kerrat työmatkalla. Kun suunnittelin lähteväni Rob Zombien keikalle, niin Kööpenhamina oli helppo valinta kiertuelistalla: tuttu kaupunki, tuttu keikkapaikka ja lennot sai kohtuuhintaan. Tällä kertaa reissasin yksin, joten tutut kulmat olivat tervetulleita. Reissuni tarkoitus ei ollut tällä kertaa päästä näkemään ja kokemaan mitään uutta, vaan ottaa muutama päivä rennosti ja nähdä Rob Zombie.

Edellisestä Kööpenhaminan reissusta on jo viisi vuotta ja oli mukavaa kävellä pitkästä aikaa vanhoilla tutuilla kulmilla. Työmatkoillani minun oli tapana käydä kävelylenkillä Vesterbron järvien rannoilla. Ei ihme, että myös paikalliset lenkkeilevät järviä reunustavilla lenkkipoluilla, sillä maisemat ovat komeat ja tähän aikaan vuodesta järvillä oli myös paljon joutsenia.

Vierailin ensimmäistä kertaa järviltä länteen päin sijaitsevalla Assistensin hautausmaalla. Hautausmaalla törmäsin outoon ilmiöön; kööpenhaminalaiset olivat hautausmaalla piknikillä ja ottamassa aurinkoa! Olin todella ihmeissäni, kun näin ensimmäiset ihmiset istuvan viinilasien kanssa hautojen keskellä ja lopulta törmäsin lukuisiin seurueisiin, jotka olivat tulleet nauttimaan aurinkoisesta päivästä hautausmaalle. Mitäs muutakaan siinä voi ajatella kuin että kööpenhaminalaiset ovat todella omituisia? Myöhemmin minulle selvisi, että Assistens on sekä hautausmaa, puisto että kulttuurikeskus, mutta silti minusta oli omituista, että ihmiset haluavat ottaa aurinkoa hautausmaalla, oli se sitten samalla puisto tai ei.

Vaikka en ollutkaan hakemassa uusia kokemuksia Kööpenhaminasta, niin joku sai minut kuitenkin haastamaan omia kammojani reissussa. Olin menossa Christianiaan ja näin jo kaukaa tutun näyn Christianshavnissa eli Vor Frelsers Kirken, vapahtajan kirkon. Kirkon tornia kiertää spiraalimaiset portaat ja vatsan pohjaani nipisti jo pelkästään se, kun näin ihmisiä kävelevän tornia ympäröivillä portailla. Päätin, että minun täytyy uhmata korkeanpaikan kammoani ja kiivetä torniin.

Tornin huipulle johtaa 400 porrasta, joista 150 kulkee tornin ulkopuolella. Aloin katua päätöstäni, kun olin ostanut lipun torniin ja astuin ovesta, jossa luki "kulku omalla vastuulla". Kukaan ei siis tulisi pelastamaan minua, jos saisin paniikkikohtauksen portaikossa! Selvisin kuitenkin tornin ulkopuolelle ja polvet tutisivat maisemia katsellessani. En oikein osannut nauttia maisemista, kun olin aivan varma, että kirkon tornin kaide pettää. Otin myös muutaman askeleen kohti tornin huippua, mutta rohkeus ei riittänyt, että olisin kulkenut vielä loput 150 porrastakin ihan huipulle. Päätin, että olen saavuttanut ihan riittävästi nousemalla ulkotasanteelle - sekin oli minulle iso juttu. Säästin tornin huipun seuraavan kertaan.

Kirkon tornista selvittyäni jatkoin matkaani Christianiaan, missä olen käynyt myös lukuisia kertoja. Christianian vapaakaupunki syntyi vuonna 1971, kun asuntopula ajoi Christianhavnin kaupunginosan asukkaita hylätylle armeijan alueelle. Christiania on hippialue, jossa jokaisella on vapaus tehdä, mitä haluaa, kunhan ei loukkaa muita. Siellä asuu noin tuhat asukasta persoonallisissa pienissä taloissaan.

Christianiassa käy vuosittain jopa miljoona turistia ja kööpenhaminalaista. Osa ihailee ja osa ihmettelee vapaakaupungin meininkiä. Pusher Streetillä myydään avoimesta kannabista, mutta silti kadulla on lapsiperheitä ihmettelemässä Christianian meluisaa tunnelmaa.

Christianiassa olisi paljon valokuvattavaa, mutta siellä on paljon kylttejä, joissa valokuvaaminen kielletään. Mieluummin siis tottelin käskyä, mitä jouduin ongelmiin paikallisten kanssa. Christianiassa on myös juokseminen kielletty. Entinen työkaverini oli ollut juoksulenkillä ja yrittänyt juosta Christianian halki. Hänet oli pysäytetty ja kerrottu, ettei kaupungissa saa juosta, sillä juoksijan luullaan joutuneen virkavallan kanssa ongelmiin ja pakevan paikalta.

Valokuvaamisen sijaan päätin toteuttaa toisen asian kirkon torniin kiipeämisen lisäksi, mitä harvemmin teen yksin reissatessani. Poikkesin Pusher Streetiltä oluelle katselemaan millaista meininkiä paikallisella terassilla on. Minulla on vielä opittaa yksin matkustamisessa; kaljalle poikkeaminen yksin ei ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin kahvilassakaan yksin käyminen, mutta jostain syystä olen asettanut suuremman kynnyksen kaljalla yksin käymiselle, mitä kahvilassa piipahtamiselle.

Vierailin myös kuuluisan Nyhavnin alueella. Vanha merimiesalue erivärisine rakennuksineen kanaalin varrelle lienee yksi Kööpenhaminan tunnusmerkeistä. Kieltämättä Nyhavn on yksi Kööpenhaminan mukavimmista alueista. Koska olin pari päivää kävellyt tuntitolkulla, päätin Nyhavnissa poiketa kanaaliristeilylle. Tunnin kestävällä risteilyllä ehti nähdä monipuolisesti kaupunkia ja samalla paistatella päivää. Risteily kiersi tietenkin Kööpenhaminan tunnetuimman patsaan eli Pienen merenneidon kautta. Pieni merenneito on joutunut kokemaan kovia. Siltä on mm. välillä poistettu pää ja se on maalattu vaaleanpunaiseksi. Onneksi patsaan alkuperäiset muotit ovat tallessa, että merenneito saa tarvittaessa uusia ruumiinosia.

Vaikka Kööpenhamina ei olekaan suurimpia suosikkikaupunkeja, niin veikkaan, että palaan sinne taas jossain vaiheessa jonkin keikan myötä. Rob Zombien takia kannatti matkustaa Kööpenhaminaan ja oli mukava samalla käydä tsekkaamassa entisiä tuttuja kulmia. Seuraavaan kertaan, Köpis!