On jännä tunne saapua keskellä yötä uuteen kaupunkiin, uuteen maahan. Matkalla hotelliin yön pimeydessä et juuri näe minne olet saapunut, voit vain tuoksutella ilmaa. 19 € hintainen lentokenttähotelli herättää ensin järkytyksen - tässä sohvallako meidän kahden pitäisi mahtua nukkumaan? Paljastuu kuitenkin, että kyseessä on kahden huoneen huoneisto. Siskoni ilmoittaa jäävänsä sohvalle ja minä saan sängyn. Hotellin mummo osaa kaksi sanaa englantia; "airport" ja "taxi". Jotenkin saamme kommunikoitua, että aamupala tarjoillaan klo 9 ja haluamme taksin klo 12 Tbilisiin.
Lakanat tuntuvat puhtailta, mutta tuoksuvat tunkkaisilta. Aamu alkaa jo sarastaa ennen kuin nukahdan. Kello on 10, kun hotellin mummo tulee herättämään meidät aamupalalle. Näytän käsilläni, että olen rättiväsynyt haluan nukkua. Kun puolen päivään aikaan lähdemme huoneestamme, niin mummo alkaa paistamaan meille munakasta samalla, kun taksikuski odottaa, että ruokailemme. Marcos Hotel sopi yhden yön - tai siis muutaman tunnin uniin ennen kuin varsinainen seikkailu alkaisi.
Tbilisissä meitä odotti kaupungin keskustassa, vanhan kaupungin kulmilla tyylikäs Aleksandria Hotel. Tyylikkyys ei kuitenkaan ollut laadun tae. Patjan jouset tuntuivat ikävästi öisin lakanan alta, ja vaikka hotelli itsessään oli rauhallinen, niin kadulta kantautui liikenteen melu läpi yön. Kahtena yönä nousimme sängystä katsomaan ilotulitusta, jonka syy meille ei reissun aikana selvinnyt.
Miljoonan asukkaan Tbilisissä yhdistyi vanha ja uusi. Vanhojen röttelöiden keskeltä nousi toinen toistaan erikoisempia pilvenpiirtäjiä. Katujen varsilla oli paljon veistoksia ja kaupungista löytyi paljon länsimaalaisien brändien liikkeitä, joissa olisi voinut tehdä huokeaan hintaan ostoksia.
Alkuun tuntui, ettei kaupungissa ole juurikaan turisteja, mutta turistiparvet löytyivätkin vanhan kaupungin turistikorttelista. Georgia ei ole kuitenkaan vielä suurten turistimassojen suosiossa, eivätkä aasialaiset turistit olleet löytäneet kaupunkia muutamaa poikkeusta lukuunottamatta ollenkaan.
Tbilisi oli mukava kaupunki ja siellä oli helppo liikkua jalan. Vuorelle pääsi kätevästi köysiradalla ihastelemaan maisemia. Olimme Georgiassa yhteensä viisi päivää, joista kolme Tbilisissä. Se oli mielestämme ehdottomasti maksimiaika kaupungissa, sillä mukavuudestaan huolimatta kaupungissa ei ollut mitään kovin erikoista nähtävää, ellei sitten halua kiertää kaupungin lukuisia museoita. Meillä on edelleenkin Päivin kanssa museokiintiö täynnä - liika on liikaa kaikessa, eikä museoihin tee liiemmin edelleenkään mieli.
Yksi Tbilisin mielenkiintoisista paikoista oli vanhan kaupungin syrjäinen kortteli. Talot olivat rapistumispisteessä, mutta silti kapeille kujille oli parkkeerattu uusia kalliita autoja. Muutenkin Tbilisin autokanta oli yllättävä - etukäteen kuvittelin Ladan olevan maan suosituin automerkki, mutta kuinka väärässä olinkaan! Veikkaan, että muutaman vuoden päästä kuvien rähjäisten talojen paikalle on noussut toinen toistaan korkeampia kerrostaloja. Jos haluaa kokea autenttista Georgiaa, niin matkalle kannattaa lähteä lähiaikoina.
Teimme reissun aikana kaksi pitkää päiväretkeä, jotka ostimme
Envoy Toursin kautta. Päivi tutki matkanjärjestäjien sivuja ennen reissuamme ja Envoy osoittautui luotettavimmaksi. Retket olivat edullisia ja oli mukavaa, että ryhmä oli pieni; meitä oli vajaat kymmenen retkeläistä. Erikoista oli, että olimme Päivin kanssa ainoat yhdessä matkustavat - muut matkustivat yksin. Olen aiemmin tottunut, että minä olen ainoa yksin matkaava.
Ensimmäinen retkemme oli "Embracing Georgia". Ajoimme sotilasreittiä pitkin Tbilisistä pohjoiseen. Tie oli saanut nimensä "Military Highway" siitä, että tie on lyhin reitti Venäjältä Tbilisiin. Ensimmäinen pysähdyksemme oli Zhinvalissa, johon pysähdyimme ihastelemaan maisemia ja ottamaan kuvia. Zhinvalista jatkoimme Ananurin linnaan, jossa vierailimme myös paikallisessa kirkossa. Georgiassa oli lukuisia kirkkoja, sillä onhan maa vanhimpia kristittyjä maita. Lukuisat linnakkeet puolestaan selittyvät sillä, että linnan torneista on helppo pitää silmällä ovatko viholliset hyökkäämässä.
Vuoristomaisemat olivat komeat retkemme varrella. Vuorten seinämät olivat täynnä kasvillisuutta, mutta näimme myös pilvien takaa lumihuippuisia kalliovuoria. Georgiassa onnelliset lehmät saivat vapaasti kulkea missä ikinä halusivatkaan - vaikka keskellä tietä. Liikenne oli hurjaa ja läheltä piti ohitustilanteita oli lukuisia, mutta selvisimme reissusta ehjin nahoin ilman minkäänlaista törmäystä muihin kulkuvälineisiin tai eläimiin.
Tbilisin ulkopuolella kaikkialla oli köyhää ja alkeellista. Maanviljelijät tekivät töitä pelloilla ilman apuvälineitä ja hienot mersut ja audit vaihtuivat vanhempaan autokantaan. Tuntui kuin olisimme matkanneet ajassa kymmeniä vuosia ajassa taaksepäin.
Teimme Kaukasus vuorten keskellä pysähdyksen Venäjän ja Georgian ystävyyden muistomerkille. Vaikka olimmekin retkeen tyytyväisiä, niin siitä huomaa, ettei Georgia ole vielä suosittu turistimaa, kun matkaopas ei kertonut juurikaan maan historiasta. Hän oli lähinnä huolestunut, ettei meillä olisi tylsää, kun istuimme tuntikausia autossa - päinvastoin, maisemia oli mielenkiintoista katsella.
Georgia itsenäistyi ensimmäisen kerran Venäjän vallankumouksen jälkeen ja oli itsenäinen maa vuosina 1918-1921, jonka jälkeen Venäjä valtasi maan jälleen. Ystävyyden muistomerkki rakennettiin vuonna 1983, jolloin Georgia joutui pyytämään apua hallitsijaltaan, mutta ikävä kyllä meille ei tullut selväksi, mitä varten apua pyydettiin. Vuonna 1991 Georgia itsenäistyi jälleen, mutta suhde Venäjään on edelleen kireä. Venäjä valtasi vuonna 2008 osan Georgiasta itselleen.
Matkaoppaan mukaan venäläisten sallitaan matkustaa Georgiaan, koska he tuovat maahan rahaa. Hänen mukaan venäläisiä on kahdenlaisia: niitä, jotka pitävät Georgiaa edelleen osana Venäjää sekä sivistyneitä ihmisiä, jotka hyväksyvät Georgian itsenäisyyden.
Muistomerkiltä ajoimme Stepantsmindan kylään, missä ruokailimme paikallisessa majatalossa. Saimme alkuruuaksi kasviskeitot, jonka jälkeen pöytä notkui erilaisista annoksista, joita jaettiin muiden pöytäseurueen jäsenten kanssa. Paikallinen erikoisuus oli khinkali, kiinalaista dim sumia vastaava taikinanyytti, joka täytetty lihalla ja kasviksilla.
Ruokailun jälkeen oli vuorossa vaellus kuuluisan lumihuippuisen Kazbegi vuoren vieressä sijaitsevalle Gergeti Sameballe reilun kahden kilometrin korkeuteen meren pinnan yläpuolelle. Patikointimatkaa oli noin 700 metriä jyrkkää rinnettä ylöspäin. Jos olisin tiennyt etukäteen, miten jyrkkä ja vaikeakulkuinen reitti on, niin en olisi ikinä lähtenyt kipuamaan. Sadepäivän jälkeen jyrkkä polku oli etenkin tennarit jalassa todella liukas. Opas piti kuitenkin huolen, että pääsin kuin pääsinkin huipulle, jossa sijaitsi Gergetin pyhän kolminaisuuden kirkko. Maisemat Gergetiltä olivat huikeat!
Toinen retkemme oli "Exhilarating Georgia" eli ilahduttava Georgia. Osallistujia oli Päivin ja minun lisäksi ainostaan aiemmalla retkellämme tutuksi tullut lontoolainen tyttö, joten varsinaista retkeä matkaoppaan kanssa ei järjestetty, mutta Envoy Tours järjesti meille paikallisen kuskin, joka osasi riittävästi englantia, kuten "toilet" ja "food".
Ensimmäiselle pysähdykselle oli noin neljän tunnin ajomatka ennen kuin saavuimme Georgian toiseksi suurimpaan kaupunkiin Kutaisiin. Vierailimme Unescon maailmanperintökohteessa Bagratin katedraalissa. Katedraali on rakennettu 1000-luvun vaihteessa ja sitä pidetään keskiaikaisen georgialaisen arkkitehtuurin mestariteoksena.
Katedraalissa aiheutti hämmennystä Jeesuksen käärinliinaa muistuttava kangas, jonka edessä oli kuva ristiltä nostetusta Jeesuksesta. Katedraalissa ei ollut minkäänlaisia kylttejä, mistä olisi voinut lukea liinasta tarkemmin, mutta jos kyseessä olisi ollut aito käärinliina, niin katedraali olisi kristittyjen pyhiinvaelluspaikka. On kuitenkin omituista miksi katedraalissa oli kopio käärinliinasta, mutta tämä arvoitus ei taida koskaan ratketa.
Seuraavaksi vierailimme Prometheus luolassa Kutaisin lähellä. Neuvostosotilaat löysivät luolan 1984 etsiessään turvapaikkaa ydinsodan varalta. Itsenäistymisen jälkeen köyhällä Georgialla kesti pitkään ennen kuin he pystyivät aloittamaan rakennustyöt luolassa. Luola avattiin vuonna 2012 yleisölle ja reilun kilometrin mittaisen kävelyreitin aikana turistit näkevät vain pienen osan valtavasta luolasta. Luola oli mielettömän upea ja pelkästään jo sen takia kannatti lähteä Kutaisin retkelle!
Kutaisista suuntasimme kohti vanhaa kaivoskaupunkia Chiaturaa. Matkalla pysähdyimme Katskhisin pylväälle. 40 metrin korkeudessa olevalle pylväälle on varhaiskeskiajalla rakennettu kirkko, jonka uskonnollinen toiminta on elvytetty 1990-luvulla. Kalliota pitkin meni tikkaat kirkolle, mutta ne eivät olleet avoinna yleisölle ja veikkaan, ettemme muutenkaan olisi lähteneet tikkaita pitkiin kipuamaan!
Retkemme huipentui Chiaturan gondolihissiajeluun. Gondolihissi on siitä merkittävä, että se on neuvostoliiton ajan ensimmäinen gondolihissi ja yhä käytössä.
Georgian matka oli onnistunut ja oli mukava nähdä pitkästä aikaa jotain ihan erilaista verrattuna perinteisiin länsimaalaisiin kaupunkeihin. Matka sopii hyvin myös budjettimatkailijoille, sillä maassa ei juuri mikään maksanut mitään ja vaihdoimme osan lareista takaisin euroiksi lentokentällä ennen kotimatkan alkamista.
Alunperin meillä oli tarkoitus yhdistää Georgian matkaan Armenia, mutta Armenia jää seuraavaan kertaan. Envoy Tours toimii myös Armeniassa, joten tiedämme jo minkä matkanjärjestäjän retkille osallistumme sitten kun tiemme vie Armeniaan.
