SYYSLOMA COSTA DEL SOLISSA

Isä täytti kesällä pyöreitä vuosia ja aloimme jo alkuvuodesta suunnitella, jos lähtisimme sen kunniaksi jonnekin perhematkalle. Isä oli pitkään puhunut Fuengirolasta Espanjan aurinkorannikolla eli Costa del Solilla. Lopulta päätimme, että mennään porukalla sinne, minne isä haluaa ja varasimme lennot Malagaan.

Olen käynyt jossain päin Costa del Solia vuonna 1995 ja päällimmäisenä on jäänyt mieleen retki Gibraltarille ja Marokon Tangeriin. Toisin sanoen Costa del Sol ei tarjonnut mitään mielenjäävää; en edes muista missä päin Espanjan aurinkorannikkoa kaverini kanssa majoituimme, sillä olimme siihen aikaan yleiselle pakettimatkalla ja kohdetta taidettiin markkinoida yleisesti vain Costa del Solina.

Kaksi ensimmäistä päivää olivat sateisia ja osittain koleita, mutta reissun lopussa paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta. Ehdimme olla Fugessa neljä päivää ja kaksi reissupäivää olimme retkeilemässä Gibraltarilla ja Malagassa, josta lisää hetken päästä. Siskolleni ja minulle neljä päivää oli ihan riittävä aika, vanhempamme olisivat varmasti viihtyneet reissussa pidempäänkin ainakin aurinkoisella säällä.

Mitä Fuengirolassa voi sitten tehdä? Kiireisen syksyn keskellä oli toisaalta mukavaa olla paikassa, missä ei ollut hirveästi tekemistä. Oli aikaa päiväunille ja akkujen lataamiselle. Toisaalta koimme tämän siskoni kanssa turhauttavaksi, kun olemme tottuneet reissussa juoksemaan paikasta toiseen aamusta ja iltaan.

Auringonpalvojille Fuengirola tarjoaa useita kilometrejä pitkin rantahietikkoa, missä kelpaa maata, jos kaipaa brunaa iholleen. Uimareita oli jonkin verran, mutta ajatus meressä uimisesta ei houkutellut etenkään sen jälkeen, kun meressä äitiäni pisti medusa. Merta kelpasi kuitenkin ihastella etäämmältäkin, muun muassa allonmurtajasta käsin.

Fuengirolan todennäköisesti kuuluisin nähtävyys on Sohailin linna, joka on rakennettu 900-luvulla. Linnasta oli komeat näköalat niin merelle kuin kaupunkiin.

Kaupunkilomiin tottuneille reissaajille Malaga on todennäköisesti Fuengirolaa mielenkiintoisempi kohde. Fuengirolasta pääsi vajaassa tunnissa junalla Malagaan, josta löytyi vähän isomman kaupungin tunnelmaa. Malagasta löytyy myös rantaviivaa sitä kaipaaville.

Malagassa vierailimme Alcazaban linnassa, jossa näkyi Malagan alueen eri vuosisatojen hallitsijoiden kulttuuritausta. Linnan muureilta kelpasi ihastella kaupunkia.

Alcazaban linnan juurella on pieni pala Roomaa eli roomalaisten rakentama amfiteatteri. Kävimme myös Picasso museossa, vaikka emme mitään suuria kubismin ystäviä olekaan, mutta halusimme vierailla museossa, koska se sijaitsee Picasson synnyinkaupungissa.

Jos vielä joskus suuntaisin kolmannen kerran Espanjan aurinkorannikolle, niin valitsisin ehdottomasti matkakohteekseni Malagan. Ehkä siellä ei tulisi sellainen olo kuin olisi "melkein Tallinassa". Fuengirolassa ei voinut olla törmäämättä suomalaisiin. Ihan sama oletko ostoskeskuksessa, ravintolassa tai kävelyllä, niin aina jossain oli suomalaisia.

Joka tapauksessa oli mukava piipahtaa Fugessa ja ladata akkuja lähestyvän marraskuun pimeyteen ja ankeuteen. Välillä on hyvä käydä sellaisissakin paikoissa, jonne ei normaalisti tulisi lähdettyä. Matkan päätarkoitus täyttyi eli isä pääsi Fuengirolaan ja tiedä vaikka vanhempani innostuvat palaamaan sinne myöhemminkin.

PÄIVÄRETKI ESPANJASTA BRITTEIHIN

Fuengirolasta teimme päiväretken Gibraltarille, Britanniaan. Hyppäsimme aamulla bussiin, jolla pääsimme Espanjan puoleiselle rajalle La Lineaan. Matka kesti kaksi tuntia ja bussilippu maksoi kympin.

La Linean bussiasemalle näkyi Gibraltarinvuori, jonka mukaan osasimme lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan kohti Gibraltarin rajaa. Kävelimme passit kädessä raja-asemalaitoksen läpi ja vaikutti siltä, etteivät virkailijat edes vilkaisseet passejamme. Aseman jälkeen kävelimme Gibraltarin lentokentän kiitoratojen yli ja sitten olimmekin jo kaupungin laitamilla. Kävelymatka kaupungin keskustaan taisi kestää noin puolisen tuntia.

Ostimme etukäteen liput köysiradalle, joka kuljetti meidän Gibraltarinvuorelle. Olimme ennen puolta päivää hissillä, jolloin paikalla ei ollut vielä jonoja. Palatessamme tilanne oli päinvastainen ja turisteja oli valtavasti pyrkimässä ylös vuorelle.

Kuljimme sumun läpi vuorelle ja hississä varoiteltiin, että apinoita saattaa olla jo vastassa hissitasanteella, kuten olikin. Gibraltariin etukäteen tutustuessa joka paikassa varoitettiin, että laukuista kannattaa pitää huolta ja apinat saattavat aukoa reppujen vetoketjuja. Apinoiden ruokkiminen on myös kiellettyä.

Näimmekin heti alkutaipaleellamme, kun isokokoinen magotti kävi lastenvaunujen kimppuun. Vaunuissa oli avonainen reppu ja vaunujen sadesuoja, jonka utelias apina päätti saada itselleen. Perheen isä sai sadesuojan revittyä apinalta takaisin itselleen ja huitoi apinaa takillaan. Samaan aikaan lastenvaunut valuivat mäkeä alaspäin - onneksi ilman lasta. Tilanne olisi voinut kääntyä vaaralliseksi. Tällä kertaa apina perääntyi, mutta hän olisi voinut myös käydä perheen isän kimppuun, joka löi takilla.

Myös puolet matkaseurueestamme joutui kosketuksiin apinan kanssa. Kaikki tapahtui todella nopeaa; jostakin hyppäsi apina isän selkään, siitä siskon päälle ja seuraavassa hetkessä apina olikin jo viereisessä puussa!

Magotit ovat Euroopan ainoa apinalaji ja ne ovat kotoisin Afrikasta. Gibraltarinsalmen yli ei olekaan pitkä matka Marokon Tangeriin. Matkaoppaan mukaan aikoinaan uskottiin, että niin kauan kuin Gibraltarin apinat voivat hyvin, niin Britannia menestyy. Toisen maailmansodan aikana apinakanta harveni ja Winston Churchill määräsi, että apinoista on pidettävä hyvää huolta. Niinpä apinoita ruokitaan säännöllisesti ja puolivilleistä serkuistamme pidetään Gibraltarilla huolta.

Oli hauskaa seurata, kun apinat istuivat aidalla ja odottivat taksikyytiä. Monet turistit valitsevat köysiradan sijaan taksikyydin vuorelle ja apinat hyppäsivät aidalta sivupeilin päälle ja sieltä katolle. Tämä tuntui hauskalta niin kauan, kun tajusimme miksi apinat nousevat niin mielellään taksin kyytiin. Taksikuskeja ei voisi vähempää kiinnostaa säännöt, ettei apinoita saa ruokkia ja he antavat kyytiläisten ruokkia apinoita auton ikkunasta, jotta turistit saavat kivoja lomakuvia somekanavissaan jaettavaksi - kuinkas muutenkaan.

Korkenpaikankammoisille oli jännittävää astua Skywalkille eli lasiselle kävelysillalle, joka on avattu yleisölle vasta tänä vuonna. Avajaistilaisuudessa on ollut mukana Luke Skywalker eli Mark Hamill. Ehkä oli hyvä, että sää oli sumuinen, niin lasin läpi ei nähnyt kunnolla, eikä tajunnut, miten korkealla on. Turvallisuudentunnetta ei lisännyt se, että yksi osa kävelysillasta oli eristetty lasissa olevan murtuman takia.

Skywalkilta jatkoimme matkaa eteenpäin. Kävelyreitti oli ihastuttava kauniin luonnon keskellä ja välillä pysähdyimme ottamaan kuvia niin isoista kuin pienistäkin apinoista!

Kävimme lisäksi St Michaelin tippukiviluolassa. Tippukiviluola oli hieno ja siellä oli valtava sali, jossa järjestetään konsertteja. Luolasta palasimme samaa reittiä takaisin köysiratahissille, mistä olimme tulleetkin. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet kävellä vuorelta alas kävelyreittejä pitkin, mutta siihen meillä ei ollut päiväreissulla aikaa.

Alas päästyämme hyppäsimme bussiin ja ajoimme Europa Pointille eli Gibraltarin eteläisimpään kärkeen Gibraltarinsalmen rantaan. Rannassa komeilee 1800-luvulla rakennettu majakka. Hieman hämmästystä herätti Saudi-Arabian kuninkaan lahjoittama moskeija.

Europa Pointilta palasimme bussilla kaupungin keskustaan, jossa kiertelimme putiikkeja ja kävimme syömässä ennen kuin kävelimme takaisin Espanjan puolelle rajan yli. Päivä Gibraltarilla oli mukava ja erilainen.