MATKA LIECHTENSTEINIIN JA TAKAISIN

Italian Maggiorejärven rannalta karavaanimme jatkoi kulkuaan kohti Sveitsiä. Sveitsin huikeita maisemia kelpasi ihastella auton ikkunasta. Kylät vaihtuivat tiuhaan ja monissa kylissä oli kirkon lisäksi myös vanha linna. Välillä sää oli meni niin sumuisaksi, että näimme juuri ja juuri tien.

Sveitsistä teimme mutkan kohti itää ja Liechtensteinin pikkuruista valtiota Alppien sydämessä. Maassa asuu vain reilut 35 000 asukasta, joista reilut 5000 asuu maan pääkaupungissa Vaduzissa. Suuntasimme Vaduzin pikkukaupunkiin ja vitsit, miten ihana kaupunki siellä odottikaan!

Ajoimme karavaanin taidemuseon pihalle parkkiin ja lähdimme tutustumaan Vaduziin jalkaisin. Kaupunki on niin pieni, että ydinkeskusta oli tutkittu vajaassa puolessa päivässä. Vaduzia ympäröi komeat maisemat ja kaupunki on täynnä taidetta! Lukuisat veistokset toivat kaupunkiin omaleimaisuutta ja väriä.

Vaduzissa oli paljon (aasialaisia) turisteja ja kävelykadun varsi olikin täynnä erilaisia turisteille suunnattuja putiikkeja. Liechtensteinin hintataso oli Sveitsin luokkaa eli melko korkea, joten juurikaan jääkaappimagneettia isompia ostoksia ei tullut tehtyä. Paikallisilla ei hienoista autoista ja puvuista päätellen ole pikkurahan puutetta.

Liechtensteinista palasimme kohti länttä ja lähdimme ajelemaan kohti Sveitsin ja Ranskan rajaa. Pysähdyimme matkalla ihastelemaan Walensee -järven upeaa postikorttimaisemaa.

Yövyimme Baselin lähellä leirintäalueella. Leiriydyimme sen verran myöhään, että emme jaksaneet lähteä tutustumaan Baseliin. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Ranskan maaseudun halki kohti Saksan Mooselin laaksoa. Meidän oli tarkoitus vierailla Ranskan puolella isossa luonnonpuistossa, mutta omituista kyllä, emme löytäneet puistoa. Tai ehkä ajoimme puiston halki, mutta emme löytäneet mitään varsinaista porttia puistoon, minne auton olisi voinut jättää parkkiin. Opasteet puistoon loppuivat vain yhtäkkiä ja olimme ihmeissämme, että minne meidän pitäisi jatkaa. Puisto jäi näkemättä, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä Ranskan maaseutua. Eivätpä olleet hassummat maisemat sielläkään, tosin oma valokuvasaldo jäi Ranskan puolelta aika laihaksi.

PIKAVISIITTI ZÜRICHIIN

Olimme siskoni kanssa kesäreissumme kaksi ensimmäistä yötä Zürichissä. Kaupunkiin meidät toi vain ja ainoastaan Nine Inch Nails, emmekä halunneet jäädä kalliiseen kaupunkiin sen pidemmäksi aikaa. Itse asiassa olen kauan sitten parikymppisenä tyttösenä viettänyt Sveitsissä vajaan kuukauden ja käväissyt Zürichissä pariin otteeseen, mutta minulla ei ollut kaupungista minkäänlaista muistikuvaa. Sveitsistä on jäänyt yleisesti mieleen vuoristomaisemat ja kirkot - niin sekä maan kallis hintataso. En rakastunut maahan vajaat 20 vuotta sitten, eikä niin käynyt nytkään Zürichin osalta.

Rajallisen ajan takia meillä ei ollut ihmeempiä suunnitelmia tai odotuksia Zürichin suhteen. Meillä oli hotellihuone vanhassa kaupungissa lähellä rautatieasemaa, mistä jatkoimme myöhemmin matkaamme. Nakkasimme laukut hotellille heti kaupunkiin saavuttuamme ja lähdimme kiertämään vanhaa kaupunkia Limmat joen vierustaa pitkin kulkien. Oli tiistai-ilta ja olimme yllättyneitä, kun melkein kaikilla (en liioittele ollenkaan!) vastaantulijoilla oli oluttölkki kädessä. Ihmiset kulkivat juomien kanssa kaupungilla hyvin vapautuneesti, eikä kaupungissa tietääksemme ollut mikään erityinen juhlapäiväkään, vaan ihmiset ottivat vain rennosti.

Myöhemmin saimme huomata, ettei ainoastaan kadulla vastaantulleet ihmiset ottaneet rennosti, vaan myös baareissa henkilökunta siemaili julkisesti olutta. Suomalainen rajoituksiin ja lakeihin tottunut kansalainenhan järkyttyy konsanaan näin vapaasta alkoholin käytöstä! Niin - mitäpä pahaa siinä on, jos kaljanlaskija juo oluen tai kaksi työrupeamansa aikana, kunhan hän ei kuitenkaan ole kännissä. (Myöhemmin tosin satuimme Wienissä Cafe Fleur kuppilaan, missä paikan omistaja oli kännissä kuin käki, emmekä halunneet jäädä paikkaan kuluttamaan aikaa sen enempää.)

Limmat joki virtaa Zürichin halki

Vanha satamanosturi

Näkymä vanhaan kaupunkiin näköalatasanteelta

Yksi vanhan kaupungin shoppailukaduista

Sama shoppailukatu

Järven rannalla

Joutsenlampi

Joutsenet ja muut linnut tiesivät mistä saa helposti ruokaa

Zürichin vanha kaupunki oli mukava, viihtyisä ja rento. Siellä oli mukava kierrellä ja katsella ympärille, sillä kaupungissa oli monenlaisia yksityiskohtia mm. rakennusten seinillä. Silti Sveitsin suurimmasta kaupungista puuttui se jokin. Vaikka kaupungista ei olekaan varsinaisti kalliin hintatason lisäksi mitään pahaa sanottavaa, niin silti sieltä puuttuu "magneetti", joka vetää puoleensa.

Joka tapauksessa Nine Inch Nailsin keikan takia kaupunkiin kannatti matkustaa. Keikan jälkeinen päivä oli pitkä, sillä yöjunamme Wieniin lähti vasta iltamyöhällä ja jouduimme luovuttamaan hotellihuoneen jo aamupäivästä. Päätimme tappaa aikaa Zürichin eläintarhassa. Eläintarha oli pienoinen pettymys. Kuvittelemme viettävämme siellä päivän, mutta alue olikin aika pieni ja toisekseen emme nähneet odottamiamme tiikeriä ja lumileopardia.

Pieni, mutta myrkyllinen

Mister Alligator

Leijonat elbaa

Eläintarhan jälkeen mietimme, että miten saisimme ajan kulumaan. Olimme kävelemässä ratikkapysäkille, kun huomasimme matkan varrella hautausmaan. Hautausmaa ei ollutkaan mikä tahansa hautausmaa, vaan Friedhof Fluntern, jonne on haudattu merkittävien paikallisten henkilöiden lisäksi irlantilainen novelisti ja runoilija James Joyce. Hautausmaa oli muutenkin mielenkiintoinen paikka. Olen ennenkin kierrellyt ulkomailla hautausmaita, mutta en ole ikinä törmännyt mihinkään vastaavaan. Hautausmaa oli kuin kaunis puutarha lukuisine kukkineen, puineen ja pensaineen. Välillä tuli sellainen olo, että kuljen hautausmaan sijaan puutarhassa!

Paimen

Erilainen hautausmaan patsas

Hautausmaalla oli useita peurapatsaita

James Joycen hauta, kivi oli pahasti haalistunut

Joycen patsas

Värikäs hautausmaa

Hautausmaalla oli hieno tunnelma

Buddhalaista tyyneyttä

Loppuilta kului loppujen lopuksi ihan mukavasti ja suuntasimme illemmalla rautatieasemalle. Koska meidän piti saada junalippu juuri tietylle päivälle ja yhteyksiä oli vain yksi, niin pelasimme varman päälle ja ostimme Päivin kanssa junaliput etukäteen Suomesta. Olisimme säästäneet useamman kympin, jos olisimme ostaneet liput vasta Sveitsistä, mutta tulipahan tuettua VR:n toimintaa ja varmistimme paikan juuri sen junan lepovaunussa, mihin tähtäsimmekin. Junamatka ei ollut miellyttävimmästä päästä. Kuuden hengen lepovaunu oli ahdas, mutta onneksi rauhallinen junan raiteiden kolinaa lukuunottamatta. Pääsimme perille seuraavaan kohteeseen Wieniin ja säästimme yhden hotelliyön hinnan.

Junassa on "hauska" matkustaa