Olen jokaisena pilvettömänä päivänä voinut ihastella Afrikan korkeinta vuorta Kilimanjaroa huoneeni ikkunasta ja takapihalta. Osa Tanzania Volunteersin asukkaista on tehnyt Kilimanjarolle päiväretkiä ja vaikka inhoankin kaikenlaista kipuamista, niin minuakin alkoi päiväretki kiinnostamaan. Varasin neljän tytön kanssa päiväretken viimeiselle sunnuntailleni Moshissa, mutta sitten tulin kipeäksi.
Kilimanjaron retkeä ennen olin viisi päivää kuumeessa ja kovassa yskässä. Kävin lääkärissä ja sain antibiootit, jotka tepsivät kuumeeseen, mutta yskästä en ole päässyt vieläkään eroon. Päivää ennen Kilimanjaron retkeä kävin vielä hakemassa varmuuden vuoksi lääkäriltä lääkärintodistuksen sairaudestani - varatoimenpide, jos en pääsisi mukaan retkelle ja joutuisin hakemaan vakuutusyhtiön kautta rahoja takaisin.
Sunnuntaiaamuna lähdin kuitenkin reippaasti matkaan. Tulin kuitenkin katumapäälle, kun pääsimme Kilimanjaron Marangun portille. Olin varma, etten ikinä selviäisi vajaakuntoisena reissusta! Marangu portti on 1879 metrin korkeudessa ja siitä oli tarkoitus patikoida kahdeksan kilometrin matka seuraavalle etapille Mandaraan, 2720 metrin korkeuteen.
Meillä viiden hengen ryhmällä oli kaksi opasta ja päätin heti alussa, että kävelen hiljoikseen ja katson, minne asti jaksan. Ihana opas päätti kantaa minun raskaat vesipullot, mikä helpotti tilannettani valtavasti. Kilimanjaron ympärillä kasvava sademetsä oli kuin satumetsä - vain keijut ja menninkäiset puuttuivat! Metsässä oli niin kaunista, että sain siitä voimaa ja halua jatkaa matkaa. Tsemppasin itseäni ja sanoin oppaalle monta kertaa, että pystyn tähän!
Loppumatka Mandaralle oli tuskallinen. Alkumatka oli yllättävän helppo, sillä patikoimme suhteellisen tasaisella polulla, jossa ei ollut kovin jyrkkää nousua. Viimeinen tunti oli kuitenkin lähinnä yhtä nousua ja siinä vaiheessa meinasi usko loppua. Jossain vaiheessa opas sanoi, että enää on 15 minuutin matka jäljellä minun vauhdilla ja jotenkin selvisin loppurutistuksesta!
Mandarasta jatkoimme vielä reilut 300 metriä ylöspäin n. 3000 metrin korkeuteen Maundi kraatterille. Kraatterin toiselta reunalta oli komeat maisemat Keniaan päin ja näimme samalla matkalla yhden Kilimanjaron huipuista eli Mawenzin pilvien raosta. Lumihuippuista Kiboa emme nähneet retkemme aikana.
Päiväretki oli uskomattoman hieno ja olin todella tyytyväinen, että selvisin Mandaraan vajaakuntoisena. Reissu olisi ollut minulle raskas terveenäkin, mutta matka oli kuitenkin yllättävän helppokulkuinen. Paluumatkalla kävelin alas puoliväliin asti ja tulin viimeisen etapin Jeepin kyydissä alas, kun sellainen mahdollisuus oli tarjolla ja olin ihan poikki retkestä. Onneksi oppaat olivat kannustavia ja avuliaita sekä antoivat minulle aikaa patikoida omaan tahtiin. Kilimanjaron retki oli yksi parhaista hetkistäni Tansaniassa ja kuka tietää, vaikka vielä joku päivä palaisin Tansaniaan ja haluaisin kiivetä Kilimanjaron huipulle 5895 metrin korkeuteen!
