Jätin eilen hyvästit Moshille ja lähdin kotimatkalle muutaman mutkan kautta. En ole kirjoittanut itse Moshista oikeastaan mitään, mutta se johtuu oikeastaan siitä, ettei minulla ole Moshista mitään erikoista kirjoitettavaa. Kuviakaan en ole juuri kaupungista ottanut, sillä kaupungissa itsessään ei ole Kilimanjaron lisäksi nähtävyyksiä.
Moshi oli mukava pikkukaupunki ja minusta oli parasta työharjoittelupäivän päätteeksi mennä jonnekin kahvilaan lueskelemaan, syömään ja fiilistelemään kaupungin meininkiä. Tansaniassa ollessani olen kaivannut, että voisin mennä jonnekin puistoon tai temppeliin, kuten Aasiassa, mutta Moshissa ei yksinkertaisesti ole puistoja tai temppeleitä.
Kunhan pääsen kotiin, niin osaan ainakin jonkin aikaa arvostaa asioita, joita ei ole ollut Tansaniassa. Olen pessyt kahden kuukauden ajan pyykit käsin ja suihkusta on tullut aika niukasti vettä. Niin ja usein kylmää vettä. Sähkökatkokset ovat olleet arkipäivää.
 |
| Afrikkalainen pyykinpesukone |
Tanzania Volunteersin talolla oli noin kahdenkymmenen kämppiksen lisäksi paljon eläinkavereita. Pieni kilpikonna oli suloisin, mutta Paka-kissa oli mukavin kaveri. Pakalla ei ollut lupaa tulla sisälle, mutta aika usein kissakamu hiippaili kaikessa hiljaisuudessa sisälle ja makuuhuoneiden sänkyihin päiväunille.
 |
| Kaikista pienin kaveri |
 |
| Isompi kilpikonna |
 |
| Paka |
 |
| Aasi, joka karkaili usein aitauksestaan |
 |
| Talon vahtikoirat, jotka olivat öisin vapaana |
Yhtä asiaa tulen Moshista kaipaamaan. Kaunista näkymää oman huoneeni ikkunasta! Kilimanjaroa ei voi kuin ihastella ja se näytti joka päivä yhtä komealta! Vaikka Afrikka ei olekaan vienyt sydäntäni, niin ehkä palaan vielä joku päivä Kilimanjaron juurelle. Kuka tietää!
 |
| Näkemiin Moshi ja Kilimanjaro! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti