RANTAELÄMÄÄ JA ART DECOA

Miamin matkan ajan majoituimme Miami Beachille, South Beachin eli SoBen alueelle. Aikamme kului rannalla paahtavan auringon alla ja rantabulevardeilla pyöräillen. Pyöräily olikin hyvä keino tutustua South Beachin ja Miami Beach Marinan puoleiseen rantaan, sillä kävely kovassa helteessä ei ollut kovin houkutteleva vaihtoehto. South Beachin puoli oli täynnä hotelleja ja niin turistit kuin paikallisetkin valtasivat silmänkantamattomiin jatkuvan hiekkarannan. Miami Beach Marinan puolella oli enemmän paikallisten asuintaloja, joiden huvijahdit odottivat bulevardin toisella puolen satamassa.

Pyöräilyllä Miami Beach Marinan puolella

Pyöräily oli kivaa

Rantatie kohti Miami Beach Marinaa

Miami Beachillä oli hyvä tunnelma. Meri oli sen verran aallokkoinen, ettei siellä varsinaisesti pystynyt uimaan, mutta meressä oli todella hyvä hiekkapohja ja siellä kelpasi kahlata hieman viileästä merivedestä huolimatta. South Beachin rannalla oli mukava katsella erilaisia hengenpelastajien koppeja. Hurrikaani tuhosi vuonna 1992 suurimman osan rantakopeista, jonka jälkeen taiteilijoita pyydettiin apuun suunnittelemaan rannalle uudet värikkäät ja viehättävät kopit.

Miami Beachin omalaatuista tunnelmaa luo South Beachillä sijaitseva maailman suurin art deco -alue. Art deco -tyyli valloitti maailman 1920- ja 30-luvuilla vuoden 1925 Pariisin maailmannäyttelyn jälkeen. Tyyli on sekoitus monia eri lähteitä, kuten jugendin kukkakuvioita, Bauhausia ja kubismin geometrisiä muotoja. Amerikassa innostuttiin art decon uudesta jännittävästä tyylistä ja se toimi vastavoimana 30-luvun laman aiheuttamalle synkkyydelle.

Miamissa art decoon lisättiin paikallisia teemoja, joiden tuloksena syntyi suuntaus, jota alettiin kutsua tropical decoksi. Art decon kulta-aika loppui kuitenkin lyhyeen; moni hotelli otettiin toisessa maailmansodassa parakkikäyttöön ja purettiin sodan loputtua. Vuonna 1979 Miamin Deco District liitettiin Yhdysvaltojen historiallisten alueiden suojeluohjelmaan ja hotelleja on kunnostettu ja maalattu pastellivärein. Ihastelimme Ocean Driven varrella olevia art deco -hotelleja useampaan kertaan. Miami Beachillä olisi jopa ollut myynnissä karttoja art deco -kävelykierrosta varten, mutta meille riitti lähialueen rakennusten katselu.

Miami Beachin reissu jäi aika lyhyeksi, mutta muutamassakin päivässä ehti hyvin nähdä paikkoja. Seuraavaksi suunta kohti Miamin satamaa!

KEY WEST IS THE BEST

Kun menimme varaamaan bussimatkan Key Westiin, Pohjois-Amerikan eteläisimpään kärkeen, niin matkatoimiston täti tuumasi: "You're gonna love it!" eli tulette ihastumaan siihen. Niinhän siinä kävikin! Bussimatka Miamista Key Westiin kesti n. 3,5 tuntia suuntaansa, mutta matka oli kaiken sen istumisen arvoinen. Alkuperäinen suunnitelmani oli mennä kaupungissa kiertoajelulle samaan aikaan, kun Markus on snorklaamassa, mutta matkaopas sai ylipuhuttua minutkin snorklaamaan. Vaikka koralliriuttojen kalojen katselu onkin mukavaa, niin snorklaaminen ei kuitenkin kuulu mukavuusalueelleni. Kuulun luokkaa "kuin kala kuivalla maalla" sen sijaan, että kuuluisin luokkaan "kuin kala vedessä".

Snorklausreissu oli järjestetty amerikkalaiseen tyyliin. Meitä oli satakunta ihmistä paatissa ja seilasimme riutalle. Koko porukka sujahti veteen ja riutalla oli aluksi melkoinen ruuhka, mutta varmaan yli puolet snorklaajista luovuttivat jo melko alkuvaiheessa ja siirtyivät paistattelemaan päivää laivankannelle. Me jatkoimme niin pitkään, että meidät komennettiin takaisin laivalle. Matkaoppaan mukaan Key West on maailman kolmanneksi paras snorklauspaikka Australian ja Bahaman(?) jälkeen. Olemme aiemmin snorklanneet Malediiveillä, mikä oli monta kertaa hienompi kokemus. Key Westin riutalla ei ollut läheskään niin paljon kaloja, kuin Malediiveillä, mutta hieno kokemus oli tämäkin.

Snorkalaamisen jälkeen laivan henkilökunta avasi baarin ja aloittivat juomatarjoilun. Retken hintaan kuului ilmaiset juomat (olutta, viiniä ja virvoitusjuomia), joten baaritiskillä riitti väkeä. Henkilökunta oli asiakaspalvelualtista ja he kiersivät pöydissä ja laivan kannella olutkannujen kanssa ja huolehtivat, että kaikilla on riittävästi juotavaa. Itse olisin mieluummin viettänyt enemmän aikaa snorklaamassa tai kiiruhtanut takaisin rantaan ja kaupunkikierrokselle bileiden sijaan, mutta amerikkalaiset tuntuivat nauttivan snorklauksen jälkimainingeista.

Snorklaamisen jälkeen kiiruhdimme yhteen Key Westin lukuisista key lime pie -kahviloista. Maailman kuulu limettipiiras on saanut alkunsa Key Westistä, joten piirakan syömistä ei voinut missään nimessä reissulla välttää. Olihan se hyvää!

Key lime pie ja keymonade

Key Lime Shoppe

Kahvittelun jälkeen ehdimme vielä pikaisesti pyörähtää vanhassa kaupungissa ennen bussin lähtöä. Kaupunki oli täynnä ihastuttavia ja värikkäitä puutaloja, joissa oli pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita.

Meillä ei ollut aikaa vierailla museoissa, mutta Key Westin taidemuseo tarjosi nähtävää myös museon ulkopuolella.

Vanhan kaupungin museot ja turistimyymälät veivät meidät aikamatkalle menneisyyteen. Tuntui kuin kävelisi elokuvalavasteissa, mutta lavasteet olivatkin aitoja paikkoja. Jos olisin jättänyt snorklaamisen väliin, niin olisin ehtinyt hyvin kiertää vanhan kaupungin, mutta ehkä snorklaaminen viileässä merivedessä oli kuitenkin parempi vaihtoehto, mitä koko päivän kävely paahtavan auringon alla. Järkevintä olisi tietenkin ollut ottaa Key Westistä hotelli yhdeksi yö ja nauttia kaupungin tarjonnasta oikein antaumuksella.

KUUBALAISTUNNELMAA JA MILJONÄÄRIEN ASUNTOJEN TIRKISTELYÄ MIAMISSA

Otimme Everglades -retken yhteyteen kiertoajelun sekä risteilyn Miamissa. Kiertoajelulla näimme pienen pilkahduksen Madonnan talosta Coconut Grovella, mutta hänen naapurinsa Sylvester Stallonen 35 miljoonan dollarin arvoinen kartano oli täysin piiloutunut aitojen ja kasvillisuuden taakse. Omistavatko Madonna ja Stallone oikeasti talot Coconot Grovelta vai kertoiko opas juttuja herätelläkseen turistien mielenkiinnon? Todennäköisesti omistavat, sillä Miami on täynnä elokuva-, musiikki- ja urheilutähtien toinen toistaan hulppeampia ja kalliimpia asuntoja.

Coconut Grovella teimme vain lyhyen pysähdyksen, mutta onneksemme saimme viettää enemmän aikaa Little Havanassa, kuubalaisessa kaupunginosassa, joka perustettiin Miamiin 1800-luvun lopulla. Kaupunginosa löysi identiteettinsä myöhemmin 50-60-luvuilla, jolloin kuubalaisia pakolaisia alkoi virrata kaupunkiin. Yksi kaupunginosan nähtävyyksistä on Domino Park eli puisto, missä kuubalaiset miehet ovat pelanneet dominoa jo vuodesta 1976 eli aikamoisen kauan.

Tervetuloa Little Havanaan!

Domino Club on yksi kaupunginosan
suosituimpia nähtävyyksiä

Dominoita oli siellä täällä

Calle Ochon Walk of Fame

Osa kiertomatkalaisista suuntasi yhteen kaupunginosan lukuisista sikarikaupoista matkaoppaamme suosituksesta, mutta me jäimme sikariostosten sijaan tutustumaan paikalliseen taiteeseen. Kortteli oli täynnä monenlaisia taideteoksia ja nähtävää olisi riittänyt pidemmäksikin aikaa. Pikavisiitti Little Havanaan vain vahvisti sitä, että haluan jonain päivänä matkustaa Kuubaan!

The Beatlesit tepastelevat dominoiden päällä

Värikästä seinätaidetta

Seinätaidetta

Kuubalaisia tunnelmia

Kuubalaisista tunnelmista jatkoimme Miamin rantaan, josta jatkoimme risteilylle. Seilasimme Biscaynen lahdella ja näimme toinen toistaan hienompia veneitä ja asuntoja. Miamin ja Miami Beachin välissä olevalle saarelle pääsee vain lautalla ja silläkin vain jos satut omistamaan kymmenien miljoonien arvoisen asunnon saarelta tai olet jonkin miljonäärin vieraana tai työskentelet saarella. Matkaopas luetteli pitkän listan elokuvatähtien nimiä, jotka omistavat saarelta asunnon, mutta saaressa asuu muitakin "tavallisia miljonäärejä".

Downtown Miami eli kaupungin keskustan pilvenpiirtäjiä

Bayside

Yksityissaari, jonne pääsee vain lautalla ja silläkin
vain saaren asukkaat, vieraat ja työntekijät.

Miami Beachin satama

Miamissa oli lukuisia siltoja, jotka vievät saarelta toiselle

Kiersimme myös Star Islandin eli tähtisaaren, joka on lähinnä elokuva-, musiikki- ja urheilutähtien asuttama saari. Suurin osa valtavista asunnoista näytti tyhjiltä ja pihoilla näkyi korkeintaan palvelusväkeä. Ehkä "tähdet" olivat parasta aikaa viettämässä aikaa New Yorkin tai Los Angelesin kodeissaan. Tosin en ymmärrä miksi kukaan julkisuuden henkilö haluaa omistaa talon, jonka takapihaa pääsevät turistit ja kuka tahansa veneilijä tiirailemaan!

Star Islandin eli tähtisaaren vastavalmistunut talo
on vielä vailla omistajaa.

Elizabeth Taylorin entinen talo

Matkaoppaamme vitsaili, että Elizabeth Taylorin
entisen talon pihalla oleva patsas symbolisoi
Elizabethin hyppelyä suhteesta toiseen.

Star Islandin kallein kartano kuuluu jollekin lääkärille.
Kartanoa rakennettiin neljä vuotta ja sillä on hintaa
vaatimattomat 50 miljoonaa dollaria.

Lahdella seilasi monenlaista paattia

Miamiin tutustuminen jäi hyvin pintapuoliseksi, sillä keskitymme enemmän viettämään aikaa Miami Beachillä, missä hotellimmekin sijaitsee. Miamista jäi värikkään ja hieman rähjäisen kuubalaistunnelman lisäksi mieleen miljonäärien hulppea elämä. Tuntuu vähän hölmöltä viettää aikaa kierrellen ja katsellen, miten rikkaat ihmiset asuvat, mutta toisaalta kiva päästä tirkistelemään, millaista elämä on suuressa maailmassa.

ALLIGAATTOREITA ETSIMÄSSÄ

Everglades on Miamin luoteisosassa sijaitseva valtavan kokoinen matala joki- ja suoalue. Alue on kehittynyt yli kuuden miljoonan vuoden aikana, mutta ihmiset onnistuivat melkein tuhoamaan alueen alle sadassa vuodessa. Alue alkoi kuivaa veden virratessa pois alueelta, mutta onneksi luonnonsuojelijat ovat saaneet päättäjät mukaan alueen suojeluun ja alueelle on rakennettu valleja estämään veden poisvirtaamista. Alueella on lukuisia kotoperäisiä kasvilajeja, yli 350 lintulajia, 500 kalalajia sekä kymmeniä matelija- ja nisäkäslajeja. Alligaattorit ovat Everglasin suosituin nähtävyys ja alueelle onkin rakennettu lukuisia alligaattoripuistoja, joissa turisteja kuljetetaan rämeveneellä etsimään luonnonvarassa asustavia alligaattoreita.

Vierailimme Evergladesin Safaripuistossa

Alligaattorivaroitus!

Venekuskimme ja rämeoppaamme

Rämevene

Rämeveneajelu oli mielenkiintoinen, sillä ajelun aikana saattoi ihastella valtavaa joki- ja suoaluetta sekä bongata eläimiä. Meiltä kokemattomilta alligaattorien etsijöiltä olisivat varmasti gaattorit jääneet huomaamatta ellei oppaamme olisi aina huudellut "alligaattori vasemmalla" tai "alligaattori oikealla". Ajelun aikana bongattujen alligaattorien määrä jäi aika vähäiseksi, mutta onneksi pääsimme vielä ajelun jälkeen näkemään alligaattoreita vähän erilaisissa elinolosuhteissa.

Silmät tarkkana - näkyykö alligaattoreja?

Ruohikossa lymyilee yksi...

...ja vedessä toinen

Rämeajelun jälkeen menimme alligaattoriesitykseen, jossa alligaattorikouluttaja kertoi meille faktoja alligaattoreista. Krokotiilieläimet ovat matelijoista älykkäimpiä ja heidän kanssa voi luoda luottamuksellisen suhteen. Päivän paras oppi oli, miksi krokotiilieläimet ovat selvinneet miljoonia vuosia kuolematta sukupuuttoon - siksi, kun he eivät 90% ajastaan tee mitään. Ehkä meidän ihmistenkin pitäisi oppia välillä olemaan tekemättä mitään. Kouluttaja muistutti, että me ihmiset olemme luonnon ja toistemme pahin vihollinen. Näinhän se ikävä kyllä on.

Alligaattoriesitys

Fat Albert (ylhäällä) ja kamu

Esityksen jälkeen olisi saanut pidellä kolmivuotiasta alligaattoria sylissä ja otattaa valokuvan, mutta me jätimme valokuvauksen väliin. Olemme aikaisemmin Manilan eläintarhassa pitäneet alligaattoria sylissä, joten olkoon se ainutlaatuinen kerta sillä saralla. Valokuvaan jonottamisen sijaan oli mielenkiintoista kiertää paikalla olevia aidattuja alueita, joissa eli lukuisia alligaattoreja.

Uskaltaisitko uida tässä lammessa?

Kierroksen lopuksi söimme lounaan Safari Parkin ravintolassa, jossa oli myös tarjolla alligaattoria päivän markkinahintaan. Emme kysyneet markkinahinnan arvoa, vaan tilasimme ihan "tavalliset" burgerit. Jääköön alligaattorit rauhaan! Lopuksi pari videon pätkää rämeveneajelulta.

See you later alligator!