torstai 30. kesäkuuta 2016

ROUTE 66

Jokaisella reissunaisella on reissu-unelmia. Vanhin unelmani on ollut päästä Jenkkeihin automatkalle. Ensin haaveilin Route 66:sta, myöhemmin kiinnostuin Saga Matkoilla myynnissä olevan bussimatkan reitistä New Yorkista Hollywoodiin, mutta sen toteuttaminen omatoimisesti autoillen olisi vienyt sen verran enemmän aikaa, että päädyimme lopulta Route 66:een.


Ostimme Route 66 matkapaketin Kaleva Travelin kautta. Yleensä olemme omatoimimatkailijoita, mutta tällä kertaa tuntui helpommalta, että joku muu miettii puolestamme, missä kannattaa yöpyä, kun pysähdyksiä oli niin paljon. Teimme kuitenkin matkaan muutamia muutoksia, kuten lisäyö Chicagossa ja Las Vegasissa. Matkan hintaan sisältyi lennot, hotellit sekä auton vuokraus.

Tässä vielä yhteenveto reissusta:

Chicago, Illinois 3 yötä

Saavuimme lauantai-iltana suoralla lennolla Helsingistä Chicagon lentokentälle, mistä menimme shuttlebussilla Avisin autovuokraamoon. Oli jännittävää ajaa Chicagon keskustaan ja ihmetellä, minne auton voi jättää parkkiin. Parkkeerasimme lopulta auton hetkeksi hotellimme Red Roof Inn Downtownin edustalle ja menin kysymään, mitä autolle tehdään. Joku setä ajoi automme valet parkkiin.

Sinänsä oli hölmöä vuokrata auto heti Chicagoon tullessa, sillä emme tarvinneet sitä kaupungin keskustassa ja parkkimaksu kolmelta yöltä oli melkein 150 taalaa! Red Roof Inn sijaitsi kaupungin ytimessä ja pääsimme jalan kulkemaan nähtävyyksille. Hotelli sinänsä oli keskinkertainen. Ei aamupalaa ja netti alkoi toimia vasta lähtöaamuna.

Historiallinen Route 66 alkaa Chicagosta
Route 66 kulkee Illinoisin osavaltiosta Kaliforniaan

St. Louis, Missouri 1 yö

Chicagosta matkamme jatkui St. Louisiin Missourin osavaltioon. Matkapakettiin olisi kuulunut yhden yön pysähdys Springfield Illinoississa, mutta päätimme jättää pysähdyksen väliin ja ajoimme suoraan St. Louisiin. Matkalla satoi kaatamalla ja jämähdimme Best Western St. Louis Inn hotelliimme illaksi ja päätimme tutustua kaupunkiin vasta seuraavana aamuna. Tällä kertaa hotelli oli parempi. Netti toimi ja aamupala kuului huoneen hintaan. Parkkimaksuakaan ei ollut, mutta jouduimme ajamaan St. Louisin kaupunkiin ja etsimään sieltä maksullisen parkkipaikan kaupunkikierroksemme ajaksi.

St. Louisin kaupungin keskustassa
Matkalla St. Louisiin
Missisippi -joen ylitys

Springfield, Missouri 1 yö

Springfield Missourissa yövyimme Sleep Inn Springfieldissä. Majapaikkamme oli hyvin samanlainen kuin aiempi hotellimme. Netti toimi, parkkipaikka oli ilmainen ja aamupala kuului hintaan. Aamupuuro oli muuten hyvää, mutta liian sokeroitua.

Vuokra-automme
Ajomatkan varrella oli paljon maatiloja...
...ja lehmiä laitumilla
Matkalla Tulsaan

Tulsa, Oklahoma 1 yö

Tulsassa yövyimme jo tutuksi tulleen ketjun Best Western Plus Tulsa Inn -hotellissa, jossa kaikki oli kunnossa.

Hotellihuoneissamme oli kaksi queen size sänkyä

Oklahoma City, Oklahoma 1 yö

Oklahomassa oli samanlaista perusmeininkiä Quality Inn Southwest hotellissa, kuin muuallakin tähän mennessä.

Reipas kuski jaksoi ajaa kolme viikkoa halki Amerikan
Matkalla jossain päin Oklahomaa
Lähestymme Cornellin kaupunkia Oklahomassa, jonka ohi ajoimme

Amarillo, Texas 1 yö

Saavuimme Amerilloon pitkän ajomatkan jälkeen lauantai-iltana. Hotellissa Red Roof Inn Amarillossa ainoa työntekijä, joka oli vielä harjoittelija, ilmoitti, ettei hotelliamme ole maksettu. Jouduin soittamaan Kaleva Travelin Amerikan agentille, joka vakuutti, että hotelli on maksettu. Saimme odottaa ja odottaa, että harjoittelija uskalsi antaa meille huoneen ja lopulta selvisi, että meidän paperit olivat hotellilla asianmukaisesti, mutta joku työntekijä oli unohtanut laittaa kohdallamme täpän hotellin tietojärjestelmässä oikeaan kohtaan.

Red Roof Innistä ei tämän reissun jälkeen jäänyt mitenkään hyvä kuva. Nettikin toimi vähän miten sattuu, mutta sentään paremmin, mitä ketjun Chicagon hotellissa.

Texasin maamerkki
Tehotuotantolaitos Wildoradossa Texasissa oli ikävä nähtävä
Cadillac -ukkeli asuntoautoparkin edessä
Texasissa piti tietenkin syödä pihviä. Hyvää oli!
Perusaamupalani: valmiiksi sokeroitua pikapuuroa ja pannukakkua
maapähkinävoilla. Huomaa Teksasin mallinen pannari.
Yksi Markuksen lukuisista hampurilaisista

Albuquerque, New Mexico 2 yötä

Matkapakettiimme kuului oletuksena kaksi yötä Baymont Inn And Suites Downtown hotellissa Albuquerquessa. Jälkiviisaana voisi sanoa, ettei olisi haitannut, vaikka hotelliöitä olisi ollut kolmekin - ei välttämättä juuri Albuquerquessa, vaan ylipäänsä New Mexicon alueella, missä riitti nähtävää.

Albuquerquessa pyykkäsimme hotellissa. Melkein kaikissa tienvarsihotelleissa oli kolikoilla toimiva pyykkitupa, joissa oli pesukone ja kuivaaja.

Santa Rosassa pistäydyimme kahvilla Silver Moon Cafessa
Lähellä Roswellia

Holbrook, Arizona 1 yö

Howard Johnson Holbrook -hotellimme oli hyvin samanlainen kuin aiemmatkin majapaikat.

Arizonan erämaata

Flagstaff, Arizona 1 yö

Flagstaffissa yövyimme Days Inn Flagstaff Highway 66 hotellissa, joka oli ärsyttävä paikka. Hotelli oli historiallinen Route 66 hotelli. Tähän asti olimme yöpyneet suhteellisen pienissä tienvarsihotelleissa ja tämä hotelli oli mittasuhteiltaan huomattavasti suurempi. Aamupalalle oli tungosta ja musiikki pauhasi ravintolassa jo aamutuimaan. Aamupalapöydän antimetkin olivat melko vähäiset.

Lehmävaroitus
Arizonan vuoristoa
Vuohivaroitus Mead -järven jälkeen
Niin maisemat kuin liikennemerkitkin komistuivat Arizonan
ja Nevadan rajalla
Jossain päin Nevadan osavaltiota

Las Vegas, Nevada 2 yötä

Yövyimme Mardi Gras Hotel & Casinolla ja Vegasissa meillä oli jopa aikaa chillailla uima-altaalla. Hotellin hintaan ei kuulunut aamupala, mutta sen sijaan hotellilla oli ilmainen shuttlebussikuljetus The Stripille ja sieltä pois. Ensimmäisenä iltana palasimme hotellille shuttlebussilla ja se oli täpötäynnä. Juuri ja juuri mahduimme sisään, kun istuin Markuksen sylissä. Toisena iltana päätimmekin hypätä taksiin. Hotelli oli aivan riittävän hyvä tarpeisiimme.

Matkalla Las Vegasista Kuolemanlaakson halki kohti
Los Angelesiä
Kuolemanlaakson komeaa vuoristoa
Viimeiset silmäykset Kuolemanlaaksoon

Hollywood, California 3 yötä

Hollywood Hotel oli ehdottomasti paras hotelli matkallamme. Huone oli siisti ja tyylikäs ja aamupala oli monipuolinen. Oli mukava tilata kokilta aamupalaksi maukas omeletti!

Hotellin parkkipaikka oli maksullinen, mutta se oli huomattavasti huokeampi, kuin Chicagossa. Parkkeeraus maksoi n. 26 $ per yö. Kuljimme Los Angelesissä kuitenkin enimmäkseen metrolla, ettei meidän tarvinnut kaupungissa miettiä minne saamme auton parkkiin. Hotellin vieressä oli kätevästi metroasema.

Route 66 päättyy Santa Monicaan

Santa Monica, California 3 yötä

Viimeiset yömme vietimme Santa Monicassa. Ensimmäisenä iltana veimme pikaisesti matkatavarat Carmel By The Sea hotelliimme ja ajoimme Avisin Santa Monican autovuokraamoon. Meillä olisi ollut autovuokrausta vielä vuorokausi jäljellä, mutta ajattelimme palauttaa auton etuajassa, sillä emme tarvinneet sitä enää matkamme määränpäässä ja olisimme turhaan joutuneet maksamaan hotellille parkkimaksun.

Carmel By The Sea hotelli oli ihan ok, mutta se oli kokenut jo kukoistuksensa päivät. Kylpyhuoneen ilmastointi ei toiminut ja huoneen ilmastointi piti kovaa mekkalaa. Aamupalaksi oli tarjolla kahvia, teetä, appelsiinimehua sekä niiden kylkeen muffinsseja ja pullaa. No, saimmepahan vähän murua rinnan alle ennen kuin lähdimme etsimään varsinaista aamupalapaikkaa!

Automatka oli niin hieno kokemus, että eihän tässä voi muuta toivoa kuin että jonain päivänä pääsisi vielä tekemään jonkinlaisen automatkan Jenkkeihin. Mutta se matka saa vielä odottaa muutaman vuoden. Ehkä jonain päivänä... :)

ENKELTEN KAUPUNKI

Route 66 päättyy Santa Monicaan, Los Angelesiin. Yövyimme kuitenkin ennen Santa Monicaa Hollywoodissa. Los Angeles oli teininä unelmakaupunkini. Pääsin sinne ensimmäisen kerran kymmenen vuotta sitten ja mikä pettymys enkelten kaupunki olikaan! Kaupungissa ei ollutkaan sitä rock n' rollia ja sitä glamouria, mitä olin odottanut. Hollywoodin rakennukset olivat matalia ja kadut likaisia. Tuntui melkein kuin olisi tullut Yhdysvaltojen sijaan Meksikoon. Vähempiosaiset kiillottivat Hollywood Walk of Famen tähtiä ja meidän lisäksi julkisia kulkuvälineitä käyttivät vain kaikista köyhimmät.

Nyt kymmenen vuotta myöhemmin minulla ei ollut minkäänlaisia odotuksia Los Angelesiä kohtaan. Aloitimme ensimmäisenä aamunamme Hollywood Boulevardilta, jonka varrella Hollywood Walk of Fame ja kuuluisa Chinese Theater sijaitsee.









Halusimme Markuksen kanssa verestää omituisia muistojamme kymmenen vuoden takaa, eikä Mattikaan vastustanut sitä, että ostimme yhteislipun Hollywood Wax Museumiin ja Ripley's Believe It or Not -museoon. Kymmenen vuotta sitten olimme pöyristyneitä vahamuseosta, jossa käytettiin Kurt Russelin nukkea Titanic -aiheisessa installaatiossa Leonardo DiCaprion sijaan. Titanic on kuitenkin jo menneen talven lumia, eikä moisesta ollut Hollywoodissa enää tietoakaan. Vahanukkejen taso oli ehkä hieman parantunut sitten viime kerran, mutta museo tuskin on kaupungin parhaimpien nähtävyyksien listalla! Kauhukabinetin puoli oli silti ihan hauska ja päädyimme Jigsawn tarkkailun alaiseksi.








Vahamuseosta menimme siis kadun toiselle puolelle ihmettelemään Ripleysin löytöjä maailmalta. Ripleys on ihan ok museo, mutta sinne ei olisi tullut mentyä ilman vahamuseoelämystä.

Kävimme Hollywoodissa myös Museum of Deathissä eli kuolonmuseossa, mutta siellä ei saanut kuvata ja vaikka olisi saanutkin, niin materiaali ei ehkä olisi ollut julkaisukelpoista blogissa.





Kymmenen vuotta sitten yksi Los Angelesin parhaista kokemuksia oli Chinatown. Itämainen tunnelma oli sen verran kiehtova, että reissulla päätin alkaa seuraavaksi suunnittelemaan Kiinan matkaa ja seuraavana vuonna teimmekin Markuksen kanssa ensimmäisen Pekingin matkamme arvaamatta, että jonain päivänä tulisimme asumaan siellä. Chinatownissa piti vierailla tälläkin kertaa, vaikka kiinakaupungin lumo oli päässyt hieman laantumaan sen oikean Kiinan rinnalla.







Tällä kertaa vierailimme myös Korea Townissa. Koreakaupunki näytti ihan tavalliselta kaupunginosalta ilman itämaisia vivahteita, mutta löysimme kuitenkin etsimämme eli korealaista ruokaa. Nam Dae Moon Jip ravintolan korealainen BBQ oli niin herkullista, että päätimme vierailla siellä toisenakin iltana. Korealaista keittiötä on ikävä aasian vuosilta, joten harvinaisen mahdollisuus piti hyödyntää toistamiseen, nam!


Toisena päivänä suuntasimme La Brean tervahaudoille. Tervahaudoissa on paksua maaöljyä, joka on koitunut tuhansien eläimien kohtaloksi 40 000 vuoden ajan. Maaöljyyn takerruttua eläimet ovat uponneet öljyyn, mutta niiden luut ovat säilyneet. Alueella tehdäänkin yhä edelleen fossiilikaivauksia.




Jätimme tervahautamuseon väliin ja suuntasimme vieressä sijaitsevaan taidemuseoon LACMAan eli Los Angeles County Museum of Artiin. Itse olisin ollut valmis jättämään museon väliin, mutta koska museossa oli avoimien ovien päivä, niin miesväki halusi kulttuuria elämään. Itse en ollut taidemuseotuulella, mutta raahauduin alkumatkasta mukana ja lopulta odotin pihalla, että matkaseuralaiseni saivat museosta tarpeekseen. Aina ei voi olla kulttuurin nälkä!




Vaikka taidemuseo ei kiinnostanutkaan, niin toisenlainen "taide" veti puoleensa. Palasimme Hollywoodiin ja kävimme Guitar Centerin edustalla Rock Walkissa katsomassa mm. Alice Cooperin kädenjälkiä.






Viimeisen Hollywood päivän vietimme Markuksen kanssa Universal Studiosilla Matin seikkaillessa omilla teillään. Edellisen vierailumme jälkeen teemapuisto oli uudistunut kovasti. Pääsimme Tylypahkaan lentämään Harry Potterin kanssa ja Springfieldiin Simpsoneiden pariin. Suurin osa laitteista oli 3D-laitteita, eikä elimistöni hirveästi tykännyt tärisevistä ja heiluvista tuoleista. Perinteiset vuoristoradat ovat edelleen suosikkejani, mutta olen liian vanha ja heikkovointinen 3D-kieputuksiin!











Olemme vierailleet useissa kaupungeissa Universal Studiosilla ja Hollywoodin etu on päästä aitoon elokuvatunnelmaan aidolla studioalueella. Teimme noin tunnin mittaisen kierroksen lavasteissa. Olimme joutua tappajahain hampaisiin ja Norman Bates kantoi ruumiin Bates Motellista auton takakonttiin.










Hollywoodista suuntasimme vielä kahdeksi yöksi Santa Monicaan, missä palautimme myös auton. Vietimme päivän kävellen niin Venice Beachillä kuin Santa Monicassa ja loikoilimme jonkin aikaa myös rannalla pilvisestä säästä huolimatta.

Kymmenen vuotta sitten yövyimme Hollywoodin lisäksi Venice Beachillä ja Venice tuntui silloin todella mukavalta paikalta. Chinatownin tapaan myös Venice Beach oli kärsinyt inflaation vuosien varrella. Ehkä aika kultaa muistot, mutta tuntui, että Veniceen oli rantautunut huomattavasti enemmän kodittomia pummeja kuin vuosikymmen sitten. Siellä oli likaista ja nuhruista, eikä tullut sellainen olo, että Veniceen olisi mukava jäädä pidemmäksi aikaa.















Venice Beachiltä palasimme meren rantaa pitkin takaisin Santa Monicaan ja kävimme ottamassa kuvia Santa Monica Pierin eli laiturin alla. Samaisen laiturin alla otimme kuvia kymmenen vuotta sitten. Toisinaan on mukava palata paikkoihin, joissa on käynyt ennenkin.







Ikimuistoinen kolmen viikon Route 66 matkamme tuli Santa Monicassa päätökseen. Matka ylitti kaikki odotukset ja oli aika palata monta seikkailua rikkaampana kotiin!