Wikipediaa lainatakseni kivettynyt puu on kvartsiryhmään kuuluva kivilaji, joka muodostuu siten, että kuollut puu peittyy hienorakenteisiin sedimentteihin. Puun orgaaninen aines kulkeutuu puusta pois ja puu korvautuu mineraaliaineksella. Tätä ilmiötä kutsutaan hienolla termillä puun kvatsiseksi pseudomorfoosiksi.
Kivettyneestä metsästä on löydetty eläin- ja kasvifossiileja jopa 200 miljoonan vuoden takaa, mikä on todennäköisesti herättänyt Holbrookissa dinosaurusbuumin. Holbrookissa on ainakin joskus ollut Dinosauruspuisto, jonka nykyisestä olemassa olosta en ole varma. Dinosauruksiin törmäsi kuitenkin useampaan otteeseen ajomatkalla Holbrookin kaupungin halki.
Holbrookista jatkoimme hyvin nukutun yön jälkeen matkaa kohti Grand Canyonia, mutta pysähdyimme matkan varrella Arizonan suurimmalle meteoriittikraatterille. Kraatteri on syntynyt esihistoriallisena aikana suuressa meteoriitin törmäyksessä.
Itse olin hieman pettynyt meteoriittikraatterilla vierailuun. Olen nähnyt suuremmankin kraatterin (Ngorongoron suojelualue Tansaniassa) ja pääsylippu kraatterille maksoi 18 taalaa per nokka! Lippu oli aika hintava, sillä matkamme seuraavan kohteen eli Grand Canyon kansallispuiston pääsymaksu oli 30 taalaa per henkilöauto eli kymppi per nokka. Joka tapauksessa kraatteri oli ihan hieno nähtävyys, mutta en toista kertaa maksaisi sen näkemisestä.
Grand Canyon eli Suuri kanjoni luokitellaan maailman seitsemän luonnonihmeen joukkoon, eikä suotta! Grand Canyon oli matkamme hienoin, uskomattomin ja henkeäsalpaavin nähtävyys! Kuvat Grand Canyonista ovat upeita, mutta paikan kokeminen henkilökohtaisesti oli mieletön kokemus, eivätkä mitkään kuvat anna oikeaa kuvaa paikan kauneudesta!
Vierailimme Grand Canyonin eteläreunalla. Kansallispuistossa ajettiin autolla näköalapaikalta toiselle ja puistossa oli myös lukuisia erimittaisia patikointireittejä. Markus ja Matti kävivätkin heittämässä kahden tunnin lenkin, mutta minulle oli turvallisempi paikka ihastella maisemia näköalatasanteilta.
Grand Canyonilta ajoimme Flagstaffiin hotelliin yöksi. Myös Grand Canyonilla olisi ollut lukuisia hotelleja, mutta todennäköisesti hinnat ovat aika korkeat, kun matkatoimisto majoitti meidät mieluummin reilun tunnin ajomatkan päähän kanjonilta. Itse Flagstaffin kaupunkiin emme sen kummemmin tutustuneet, mutta ohikulkumatkalla törmäsimme omituiseen ilmiöön: näimme ihmisiä pyöräilemässä! Tähän mennessä jalankulkijatkin olivat olleet reittimme varrella harvinainen näky, joten pyöräilijöiden näkeminen tuntui erikoiselta.
Flagstaffista lähdimme suuntaamaan kohti Nevadan osavaltiota, mutta pysähdyimme vielä Arizonan puolella ihastelemaan Colorado joen lahtea eli Willow Beachiä.
Willow Beachiltä kelpasi jatkaa automatkaa komeissa maisemissa kohti osavaltioiden rajaa ja Hooverin patoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti