JOULUN HENKEÄ ETSIMÄSSÄ LONTOOSTA

Joulukuun alussa piipahdimme siskoni kanssa suosikkikaupungissamme Lontoossa. On ihan omalaatuinen fiilis palata kerta toisensa jälkeen itselle tuttuun kaupunkiin, missä on edelleen paljon näkemistä ja kokemista. Tällä kertaa pääsimme haistelemaan Lontoon syystuulia - Lontoon joulukuu oli kuin meidän syys-lokakuu. Odotimme kaupungilta myös joulun tunnelmaa, mutta kuinkas siinä kävikään?

Halusin tällä reissulla kokea jotain uutta ja vierailla iltapäiväteellä. Lontoon iltapäiväteetarjonta on monipuolinen erilaisilla teemoilla. Me päädyimme South Kensingtonin museoalueelle The Ampersand hotellin The Drawing Roomsiin Science Afternoon teelle. Teellä on kaksi tuntia aikaa, mikä oli sopivasti. Syötävää riitti koko rahan edestä ja ihan kaikkea emme jaksaneet edes syödä. Suolaista olisi saanut olla tarjolla enemmänkin, sillä makeat herkut alkoivat loppuajasta jo tökkiä.

Iltapäivätee ei ollut mikään suuri kulinaristinen elämys, mutta silti ikimuistoinen kokemus. Ensin saimme tehdä sekoitella alkujuoman erilaisista raaka-aineista ja lopussa saimme toimia arkeologeina ja löysimme mysteerilaatikkoon haudatun dinosaurussuklaan.

Vierailimme yhtenä iltana Hyde Parkissa sijaitsevassa Winter Wonderlandissä. Puolet alueesta oli huvipuistoa ja toiset puolet muistutti Oktoberfestejä ruoka- ja juomakojuineen. Varsinaisia jouluun liittyviä joulumarkkinakojuja paikalla oli hyvin vähän.

Winter Wonderlandiin oli valtavat jonot. Onneksi ostimme etukäteen liput maailmanpyörään ja pääsimme ennakkolipulla melko nopeasti sisälle. Maailmanpyörässä saimme kolmen kierroksen ajan ihastella näkymiä, jonka jälkeen palasimme väen tungokseen. Huvipuistossa oli kamala mekkala joka paikassa - onko sitä liian vanha vai maalaistyttö, kun liika ihmispaljous ja jatkuva melu alkavat väsyttämään?

Olemme siskoni kanssa molemmat korkeanpaikankammoisia. Korkeanpaikankammo ei ollut maailmanpyörässä vielä liiemmin koetuksella, joten päätimme testata ottaako Lyceum teatterin yläparven eturivi vatsanpohjasta! Ylin parvi ei ollut ehkä korkeanpaikankammoisen unelmapaikka, mutta näkyvyys lavalle oli hyvä.

Monet sanovat, että Leijonakuningas on paras musikaali ikinä. En ole mikään musikaaliasiantuntija; tämä oli itse asiassa vasta elämäni neljäs musikaali. Toteutus oli upea ja kokemus oli hieno, mutta veikkaan, että voin vielä joskus löytää itseäni enemmän puhuttelevan musikaalin.

Loppuaika Lontoossa oli lähinnä yleistä hengailua. Shoppailimme, kävimme syömässä ja kävelimme kymmeniä kilometrejä. Yövyimme tavanomaiseen tapaamme Paddingtonin kaupunginosassa, koska sieltä pääsee myös jalan joka paikkaan, mutta tarvittaessa voi kätevästi hypätä myös metroon. Metrot eivät tosin olleet ykkösvaihtoehtomme, mutta välillä halusimme lepuuttaa jalkoja.

Metroasemat olivat paikoittain aivan tukossa. Hyvä, että ehdimme musikaaliin, sillä emme meinanneet päästä ulos Covent Gardenin asemalta ihmistungoksen takia. Illalla ihmiset jonottivat Piccadilly Circuksella, että he pääsisivät sisälle metroasemalle. Hullua!

Tungosta riitti myös muun muassa Thamesin rannalla South Bankin joulumarkkina-alueella. Joulun henkeä ei löytynyt ihmismassan keskeltä; päällimmäinen tunne oli, että haluamme päästä väljemmille kulkureiteille.

Lontoosta oli jouluvaloja ja -koristeita vähän joka paikassa. The Liberty -ostoskeskuksen joulupuu oli ehdottomasti persoonallisin!

Keskustassa Piccadilly Circuksen lähikatujen enkelivalot olivat todella näyttävät!

Hienoimmat valot löytyivät kuitenkin Carnaby Streetiltä. #ProjectZeron valaistus oli tehty kierrätysmateriaaleista ja projektin teema One Ocean One Planet eli yksi valtameri, yksi maapallo haluaa herättää ihmiset huomioimaan ilmastonmuutoksen ja panostamaan luonnonsuojeluun.

Joulun henkeä ei löytynyt tungoksesta, mutta oli silti ihana vierailla Lontoossa. Ihmispaljous sai miettimään, onko matkailussa enää mitään järkeä. Onko reissaaminen enää nautinnollista, jos ympärillä on liikaa ihmisiä ja melua? Toistaiseksi haaveenani on nähdä mahdollisimman paljon maailman eri kolkkia (ja välillä palata rakkaimpiin paikkoihin uudestaan), mutta ehkä omat asenteet ja haaveet tulevat jossain vaiheessa muuttumaan. Ehkä suurkaupungin sykkeen sijaan alan jossain vaiheessa kaipaamaan jotain muuta. Saas nähdä, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan!

PÄIVÄRETKI ESPANJASTA BRITTEIHIN

Fuengirolasta teimme päiväretken Gibraltarille, Britanniaan. Hyppäsimme aamulla bussiin, jolla pääsimme Espanjan puoleiselle rajalle La Lineaan. Matka kesti kaksi tuntia ja bussilippu maksoi kympin.

La Linean bussiasemalle näkyi Gibraltarinvuori, jonka mukaan osasimme lähteä suunnistamaan oikeaan suuntaan kohti Gibraltarin rajaa. Kävelimme passit kädessä raja-asemalaitoksen läpi ja vaikutti siltä, etteivät virkailijat edes vilkaisseet passejamme. Aseman jälkeen kävelimme Gibraltarin lentokentän kiitoratojen yli ja sitten olimmekin jo kaupungin laitamilla. Kävelymatka kaupungin keskustaan taisi kestää noin puolisen tuntia.

Ostimme etukäteen liput köysiradalle, joka kuljetti meidän Gibraltarinvuorelle. Olimme ennen puolta päivää hissillä, jolloin paikalla ei ollut vielä jonoja. Palatessamme tilanne oli päinvastainen ja turisteja oli valtavasti pyrkimässä ylös vuorelle.

Kuljimme sumun läpi vuorelle ja hississä varoiteltiin, että apinoita saattaa olla jo vastassa hissitasanteella, kuten olikin. Gibraltariin etukäteen tutustuessa joka paikassa varoitettiin, että laukuista kannattaa pitää huolta ja apinat saattavat aukoa reppujen vetoketjuja. Apinoiden ruokkiminen on myös kiellettyä.

Näimmekin heti alkutaipaleellamme, kun isokokoinen magotti kävi lastenvaunujen kimppuun. Vaunuissa oli avonainen reppu ja vaunujen sadesuoja, jonka utelias apina päätti saada itselleen. Perheen isä sai sadesuojan revittyä apinalta takaisin itselleen ja huitoi apinaa takillaan. Samaan aikaan lastenvaunut valuivat mäkeä alaspäin - onneksi ilman lasta. Tilanne olisi voinut kääntyä vaaralliseksi. Tällä kertaa apina perääntyi, mutta hän olisi voinut myös käydä perheen isän kimppuun, joka löi takilla.

Myös puolet matkaseurueestamme joutui kosketuksiin apinan kanssa. Kaikki tapahtui todella nopeaa; jostakin hyppäsi apina isän selkään, siitä siskon päälle ja seuraavassa hetkessä apina olikin jo viereisessä puussa!

Magotit ovat Euroopan ainoa apinalaji ja ne ovat kotoisin Afrikasta. Gibraltarinsalmen yli ei olekaan pitkä matka Marokon Tangeriin. Matkaoppaan mukaan aikoinaan uskottiin, että niin kauan kuin Gibraltarin apinat voivat hyvin, niin Britannia menestyy. Toisen maailmansodan aikana apinakanta harveni ja Winston Churchill määräsi, että apinoista on pidettävä hyvää huolta. Niinpä apinoita ruokitaan säännöllisesti ja puolivilleistä serkuistamme pidetään Gibraltarilla huolta.

Oli hauskaa seurata, kun apinat istuivat aidalla ja odottivat taksikyytiä. Monet turistit valitsevat köysiradan sijaan taksikyydin vuorelle ja apinat hyppäsivät aidalta sivupeilin päälle ja sieltä katolle. Tämä tuntui hauskalta niin kauan, kun tajusimme miksi apinat nousevat niin mielellään taksin kyytiin. Taksikuskeja ei voisi vähempää kiinnostaa säännöt, ettei apinoita saa ruokkia ja he antavat kyytiläisten ruokkia apinoita auton ikkunasta, jotta turistit saavat kivoja lomakuvia somekanavissaan jaettavaksi - kuinkas muutenkaan.

Korkenpaikankammoisille oli jännittävää astua Skywalkille eli lasiselle kävelysillalle, joka on avattu yleisölle vasta tänä vuonna. Avajaistilaisuudessa on ollut mukana Luke Skywalker eli Mark Hamill. Ehkä oli hyvä, että sää oli sumuinen, niin lasin läpi ei nähnyt kunnolla, eikä tajunnut, miten korkealla on. Turvallisuudentunnetta ei lisännyt se, että yksi osa kävelysillasta oli eristetty lasissa olevan murtuman takia.

Skywalkilta jatkoimme matkaa eteenpäin. Kävelyreitti oli ihastuttava kauniin luonnon keskellä ja välillä pysähdyimme ottamaan kuvia niin isoista kuin pienistäkin apinoista!

Kävimme lisäksi St Michaelin tippukiviluolassa. Tippukiviluola oli hieno ja siellä oli valtava sali, jossa järjestetään konsertteja. Luolasta palasimme samaa reittiä takaisin köysiratahissille, mistä olimme tulleetkin. Vaihtoehtoisesti olisimme voineet kävellä vuorelta alas kävelyreittejä pitkin, mutta siihen meillä ei ollut päiväreissulla aikaa.

Alas päästyämme hyppäsimme bussiin ja ajoimme Europa Pointille eli Gibraltarin eteläisimpään kärkeen Gibraltarinsalmen rantaan. Rannassa komeilee 1800-luvulla rakennettu majakka. Hieman hämmästystä herätti Saudi-Arabian kuninkaan lahjoittama moskeija.

Europa Pointilta palasimme bussilla kaupungin keskustaan, jossa kiertelimme putiikkeja ja kävimme syömässä ennen kuin kävelimme takaisin Espanjan puolelle rajan yli. Päivä Gibraltarilla oli mukava ja erilainen.