JOULUN HENKEÄ ETSIMÄSSÄ LONTOOSTA

Joulukuun alussa piipahdimme siskoni kanssa suosikkikaupungissamme Lontoossa. On ihan omalaatuinen fiilis palata kerta toisensa jälkeen itselle tuttuun kaupunkiin, missä on edelleen paljon näkemistä ja kokemista. Tällä kertaa pääsimme haistelemaan Lontoon syystuulia - Lontoon joulukuu oli kuin meidän syys-lokakuu. Odotimme kaupungilta myös joulun tunnelmaa, mutta kuinkas siinä kävikään?

Halusin tällä reissulla kokea jotain uutta ja vierailla iltapäiväteellä. Lontoon iltapäiväteetarjonta on monipuolinen erilaisilla teemoilla. Me päädyimme South Kensingtonin museoalueelle The Ampersand hotellin The Drawing Roomsiin Science Afternoon teelle. Teellä on kaksi tuntia aikaa, mikä oli sopivasti. Syötävää riitti koko rahan edestä ja ihan kaikkea emme jaksaneet edes syödä. Suolaista olisi saanut olla tarjolla enemmänkin, sillä makeat herkut alkoivat loppuajasta jo tökkiä.

Iltapäivätee ei ollut mikään suuri kulinaristinen elämys, mutta silti ikimuistoinen kokemus. Ensin saimme tehdä sekoitella alkujuoman erilaisista raaka-aineista ja lopussa saimme toimia arkeologeina ja löysimme mysteerilaatikkoon haudatun dinosaurussuklaan.

Vierailimme yhtenä iltana Hyde Parkissa sijaitsevassa Winter Wonderlandissä. Puolet alueesta oli huvipuistoa ja toiset puolet muistutti Oktoberfestejä ruoka- ja juomakojuineen. Varsinaisia jouluun liittyviä joulumarkkinakojuja paikalla oli hyvin vähän.

Winter Wonderlandiin oli valtavat jonot. Onneksi ostimme etukäteen liput maailmanpyörään ja pääsimme ennakkolipulla melko nopeasti sisälle. Maailmanpyörässä saimme kolmen kierroksen ajan ihastella näkymiä, jonka jälkeen palasimme väen tungokseen. Huvipuistossa oli kamala mekkala joka paikassa - onko sitä liian vanha vai maalaistyttö, kun liika ihmispaljous ja jatkuva melu alkavat väsyttämään?

Olemme siskoni kanssa molemmat korkeanpaikankammoisia. Korkeanpaikankammo ei ollut maailmanpyörässä vielä liiemmin koetuksella, joten päätimme testata ottaako Lyceum teatterin yläparven eturivi vatsanpohjasta! Ylin parvi ei ollut ehkä korkeanpaikankammoisen unelmapaikka, mutta näkyvyys lavalle oli hyvä.

Monet sanovat, että Leijonakuningas on paras musikaali ikinä. En ole mikään musikaaliasiantuntija; tämä oli itse asiassa vasta elämäni neljäs musikaali. Toteutus oli upea ja kokemus oli hieno, mutta veikkaan, että voin vielä joskus löytää itseäni enemmän puhuttelevan musikaalin.

Loppuaika Lontoossa oli lähinnä yleistä hengailua. Shoppailimme, kävimme syömässä ja kävelimme kymmeniä kilometrejä. Yövyimme tavanomaiseen tapaamme Paddingtonin kaupunginosassa, koska sieltä pääsee myös jalan joka paikkaan, mutta tarvittaessa voi kätevästi hypätä myös metroon. Metrot eivät tosin olleet ykkösvaihtoehtomme, mutta välillä halusimme lepuuttaa jalkoja.

Metroasemat olivat paikoittain aivan tukossa. Hyvä, että ehdimme musikaaliin, sillä emme meinanneet päästä ulos Covent Gardenin asemalta ihmistungoksen takia. Illalla ihmiset jonottivat Piccadilly Circuksella, että he pääsisivät sisälle metroasemalle. Hullua!

Tungosta riitti myös muun muassa Thamesin rannalla South Bankin joulumarkkina-alueella. Joulun henkeä ei löytynyt ihmismassan keskeltä; päällimmäinen tunne oli, että haluamme päästä väljemmille kulkureiteille.

Lontoosta oli jouluvaloja ja -koristeita vähän joka paikassa. The Liberty -ostoskeskuksen joulupuu oli ehdottomasti persoonallisin!

Keskustassa Piccadilly Circuksen lähikatujen enkelivalot olivat todella näyttävät!

Hienoimmat valot löytyivät kuitenkin Carnaby Streetiltä. #ProjectZeron valaistus oli tehty kierrätysmateriaaleista ja projektin teema One Ocean One Planet eli yksi valtameri, yksi maapallo haluaa herättää ihmiset huomioimaan ilmastonmuutoksen ja panostamaan luonnonsuojeluun.

Joulun henkeä ei löytynyt tungoksesta, mutta oli silti ihana vierailla Lontoossa. Ihmispaljous sai miettimään, onko matkailussa enää mitään järkeä. Onko reissaaminen enää nautinnollista, jos ympärillä on liikaa ihmisiä ja melua? Toistaiseksi haaveenani on nähdä mahdollisimman paljon maailman eri kolkkia (ja välillä palata rakkaimpiin paikkoihin uudestaan), mutta ehkä omat asenteet ja haaveet tulevat jossain vaiheessa muuttumaan. Ehkä suurkaupungin sykkeen sijaan alan jossain vaiheessa kaipaamaan jotain muuta. Saas nähdä, mitä uusi vuosikymmen tuo tullessaan!