RAMONES MUSEO JA HENGAILUA BERLIINISSÄ

Viime vuoden loppu kului mukavasti muutaman päivän matkalla Berliinissä kuljaillen. Koska kaupunki on ennestään tuttu, niin ei ollut mitään paineita, että pitäisi ehtiä kiertämään nähtävyydeltä toiselle. Aiemmin olen yöpynyt Berliinissä Mittessä, mutta tällä kertaa yövyimme Markuksen kanssa Grimmin hotellissa Potsdamer Platzilla.

Hotelli oli Grimmin satujen mukaan sisustettu ja meidän kerroksen ja huoneen teemana oli Punahilkka. Hauska teemahotelli hyvällä sijainnilla ja hyvällä aamupalalla!

Kävimme tsekkaamassa David Bowien entisen kotitalon Hauptstraßella, missä Bowien asui 70-luvun lopussa työstäessään "Berliini trilogiansa". Talon edessä oli Bowielle omistettu muistomerkki. Sattumalta kävelimme hotellin lähettyvillä Hansa Studion ohi, missä Bowie on aikoinaan levyttänyt. Studion ikkunassa oli myös Bowie muistomerkki, upea hologrammi-installaatio.

Vaikka osa Berliinin joulutoreista oli jo internetin mukaan sulkeutunut, niin joulun tunnelmaa ja joulutoreja oli pystyssä edelleen joulun pyhien jälkeenkin. Itsestä tosin tuntui, että joulu saisi jo riittää, sillä olin koristellut joulukuusen kotona jo marraskuun lopulla ja nähnyt myös Lontoon joulutunnelmaa.

Joka tapauksessa en kiistä, etteikö Berliini olisi upea joulukaupunki - jos joulutunnelmaa haluaa fiilistellä ennen joulua, niin Berliini on siihen oiva vaihtoehto.

Edellisestä Berliinin matkasta on jo useita vuosia, enkä muista, että aiemmin Berliinin muuria olisi sijoitettuna ympäri kaupunkia. Todennäköisesti kaupunki on halunnut tuoda muuria näyttävämmin esille kaupungissa, sillä viime vuonna tuli kuluneeksi 30 vuotta Berliinin muurin murtumisesta. Historiaa ei pidä unohtaa.

Kävimme East Side Galleryssa; maailman suurimmassa ulkoilmagalleriassa, joka on samalla historiallinen muistomerkki. Alkuperäistä Berliinin muuria on alueella noin 1,3 kilometrin matkalla. Länsi-Berliinin puolella muuri oli maalattu jo aikaisemmin, mutta itäpuoli sai taideteoksensa muurin murtumisen jälkeen, jolloin reilut 100 taiteilijaa maalasivat muuria ottaen kantaa väkivaltaa ja sortoa vastaan. Varsinaiset taideteokset ovatkin muurin itäpuolella - länsipuolella on graffitteja ja epämääräisiä töherryksiä.

Muurilta matkamme jatkui samalla suunnalla sijaitsevaan Ramones museoon. Museo sai alkunsa, kun Flo Hayler oli vuonna 2005 muuttamassa tyttöystävänsä kanssa yhteen ja tyttöystävä käski valitsemaan: joko hän tai Ramones roina. Flo siirsi keräämänsä Ramones kamat kaverinsa kellariin ja laittoi ulkoseinään vitsillä kyltin "Ramones Museum".

Museosta kasvoi oikea nähtävyys, se on muuttanut useita kertoja ja sen yhteydessä toimii myös pieni baari, jossa järjestetään toisinaan myös livekeikkoja. Pääsymaksu museoon maksoi viisi euroa. Pääsymaksuun kuuluu rintamerkki, joka on samalla elinikäinen sisäänpääsy museoon.

Museo yllätti monipuolisuudellaan. Siellä oli kaikkea mahdollista Ramonesiin liittyvää ja ihmetyttää, miten museo onkin saanut sellaisen kokoelman Ramones tavaraa kerättyä alkuperäisistä lyriikoista soittimiin!

Museokierroksen jälkeen istahdimme Ramones museon omalle oluelle. Baarista olisi saanut myös monenlaista pientä syötävää.

Museovierailu jäi reissusta ehdottomasti päällimmäisenä mieleen. Onneksi satuin Instagramista aiemmin syksyllä huomaamaan, kun Steve Conte ilmoitti olevansa museossa keikalla - muuten en tietäisi museon olemassa olosta todennäköisesti vieläkään!

Vuosikymmen vaihtui valtavissa uuden vuoden juhlissa Brandenburgen portin vieressä olevassa puistossa. Portin edustalle oli rakennettu lava, jossa esiintyi lukuisia esiintyjiä ja yleisöalue oli jopa kaksi kilometriä pitkä portilta puistojen halki länteen päin. Tilaisuus oli ilmainen, mutta jossain vaiheessa portit suljettiin liiallisen väkimäärän estämiseksi. Ehdimme juuri ja juuri selvitä suhteellisen lähelle Brandenburgen porttia, mutta olimme kuitenkin sen verran kaukana ettemme olisi nähneet lavalle ilman valtavia näyttöjä.

Oli erikoista käydä uuden vuoden juhlissa maailmanpyörässä! Sieltä näkikin hyvin, miten valtava juhla-alue on ja miten paljon siellä on ihmisiä! Ihmiset ottivat uuden vuoden vastaan aika rauhallisesti. Monilla oli hassuja hattuja päässä. Lavalla nähtiin yksi tuttu bändi, suomalainen The Rasmus, joka on ilmeisesti iso juttu Saksassa, kun heidät oli sinne kutsuttu.

Kellon lyödessä kaksitoista alkoi aivan mieletön ilotulitus. Vaikka olen nähnyt kiinalaisen uuden vuoden tulituksen Hong Kongissa, niin silti tuntui, että aasialaiset löysivät haastajan Berliinistä. Ilotulitus vain jatkui ja jatkui!

Ilotulituksen päätyttyä lähdimme kävelemään hotellille. Matka oli sanoinkuvaamaton. Joka puolelta kuului räjähdyksiä; ihmisillä oli papatteja ja ilotulitteita, ja pelotti, että eihän joku vahingossa ammu niitä väkijoukkoon. Maa oli täynnä lasinsiruja. Tuntui kuin olisimme joutuneet keskelle sotaa. Mekkala jatkui lähemmäs kahteen asti yöllä, jolloin olimme jo hotellissa, mutta paikalliset jatkoivat juhlintaansa.

Muuten reissuumme ei kuulunut mitään ihmeellistä. Kävelimme kymmeniä kilometrejä, kävimme Pergamon museossa katsomassa Istarin porttia, vierailimme eläintarhassa, teimme vaateostoksia ja kävimme syömässä. Perusreissumeininkiä. 

Berliini on kyllä kiva kaupunki, joka on täynnä kulttuuria ja historiaa. Ehkä sinne tulee palattua jälleen joku päivä.