MAMBO!

Ensimmäiset Tansanian päivät ovat nyt onnistuneesti takana. Reissuun lähteminen jännitti aivan kauheasti, mutta jännitys katosi lentokentällä ja oli hieno fiilis päästä pitkästä aikaa reissuun. Matkatavaraa oli mukana normaalia enemmän, sillä jouduin pakkaamaan kaikki käyttövaatteet sun muut tavarat mukaani, sillä Tansaniasta on kuulemani mukaan vaikea löytää esim. t-paitoja ja toppeja. Lisäksi mukani oli iso kassillinen lasten vaatteita lahjoitukseksi paikalliseen päiväkotiin.

Kauhea matkajännitys ja hullun paljon matkatavaraa

Matkani kesti yli vuorokauden pitkien odotusten takia. Lensin ensin Oulusta Helsinkiin, sieltä Tukholmaan, mistä jatkoin Etiopian Addis Abebaan ja sieltä vihdoin ja viimein Kilimanjaron kentälle Tansaaniaan. Kentällä odotti ensimmäisenä keltakuumerokotteen tarkistus eli henkilökunta tarkisti, että maahantulijoilla on keltakuumerokotteesta merkintä kansainvälisessä rokotekortissa. Tosin henkilökunta ei tarkistanut sen koomin, että kenen rokotekorttia kannan mukanani.

Sisällä lentokentällä täytettiin viisumianomus sekä ebolaan liittyvä lomake, jossa totesin, etten ole ollut ebola-alueella viimeisen kolmen viikon aikana, eikä minulla ole mitään ebolaan viittaavia oireita.

Lomake, jossa todistan, etten ole ollut ebola-alueella.

Lentokentältä minut tuli noutamaan yksi Tanzania Volunteersin henkilökunnasta ja ajoimme vajaan tunnin ajan talolle, missä asun muiden työharjoittelijoiden kanssa seuraavan kahden kuukauden ajan. Suurin osa työharjoittelijoista on kaksikymppisiä suomalaisia opiskelijoita, mutta talossa asuu tällä hetkellä myös kaksi ruotsalaista, kaksi hollantilaista ja yksi amerikkalainen opiskelija. Talossa on kahden ja neljän hengen huoneita, ja minä asustan kahden hengen huoneessa suomalaisen opiskelijatytön kanssa. Talossa on puitteet kunnossa eli oikeat vessat ja suihkusta tulee lämmintä vettä. Internet tosin toimii todella hi-taas-ti, mutta onneksi 10 minuutin kävelymatkan päässä on nopealla interyhteydellä varustettu hotelli, missä istuskelen tällä hetkellä blogia päivittämässä ja siemailen samalla inkiväärilimsaa.

Vasemmalla on talo, missä asun ja oikealla on
Tanzania Volunteersin toimistorakennus

Etupihaa

Minun huoneen ikkuna

Talossa asuu aika monta muutakin ihmistä

Minun ja kämppiksen huone, yläpeti on minun

Ensimmäiset päiväni ovat olleet orientaatioa talon sääntöihin, vierailu Moshin kaupunkiin sekä tutustuminen kauppoihin, pankkeihin ja paikallisbussiin daladalaan. Sen lisäksi olen opiskellut swahilia, mutta montaa sanaa ei kyllä jäänyt mieleen, eikä motivaatiotakaan ollut hirveästi opiskeluun. Uskon, että pärjään tilanteissa englannilla ja tarvittaessa elekielellä. Tosin tietenkin on hyvä osata muutama tervehdys ja kiitos paikallisella kielelläkin, kuten "mambo" eli "hei, mitä kuuluu".

Swahilin opettajani Shasma

Liikaa opiskeltavaa yhdelle päivälle!

Huomenna menen ensimmäisen kerran opetusharjoittelupaikkaani ja kuulen sitten lisää millainen harjoitteluni tulee olemaan. Vielä en edes tiedä moneksi olen oppilaitokseen menossa, mutta se on kuulemma ihan normaalia paikallisittain. Yritän siis ottaa rennosti ja olla turhia suunnittelematta asioita etukäteen!

AFRIKKA ODOTTAA

"Mitä minulle voisi käydä? Voisin korkeintaan kuolla, mutta se olisi pientä siihen verrattuna, että antaisi unelmiensa kuolla." 
Marco Kosonen: Rock'n'roll Suicide Bar

Reissublogini herää taas hiljalleen henkiin muutaman kuukauden tauon jälkeen. Reissukuume on ollut kova, mutta on ollut pakko säästää tulevaa Tansanian reissua varten. Lähden muutaman päivän päästä kahdeksi kuukaudeksi Tansaniaan opetusharjoitteluun, ja haaveena on, että ehdin reissun aikana nähdä paljon muutakin kuin työpaikan.

Minulle oli alusta alkaen selvää, että lähden ulkomaille opetusharjoitteluun, mutta alkuperäisissä haaveissani olivat Japani ja Saksa. Sattumalta tutustuin vajaa vuosi sitten saman oppilaitoksen entiseen oppilaaseen Aijaan, joka oli ollut opetusharjoittelussa Tansaniassa. Aija ehdotti, että lähtisin itsekin Afrikkaan. "No, en!" oli ensimmäinen ajatukseni.

Ajatus Tansaniasta jäi kuitenkin takaraivooni ja pian kyselinkin Aijalta lisää hänen harjoittelusta ja otin yhteyttä Tanzania Volunteers järjestöön, joka järjestää vapaaehtoistyö- ja työharjoittelupaikkoja Pohjois-Tansaniassa Moshissa. Olen tehnyt harjoittelusopimuksen paikallisen ammattikoulun kanssa ja odotan mielenkiinnolla, mikä minua paikan päällä odottaa.

Moshi sijaitsee Kilimanjaron juurella lähellä Kenian rajaa

Tansania ja muutenkin Afrikka on minulle aika tuntematon alue. Yleensä suunnittelen reissuni hyvin etukäteen, mutta nyt olen keskittynyt miettimään opetusharjoitteluani ja tutustun maan historiaan ja kulttuuriin vasta paikan päällä. Haaveissani on päästä harjoittelun lomassa käymään safarilla ja harjoittelun päätteeksi suuntaan muutamaksi päiväksi Sansibarille lomailemaan.

Askel tuntemattomaan on herättänyt minussa paljon ennakkoluuloja, eivätkä ennakkoluulot ole vähentyneet, kun olen vastaillut läheisteni kyselyihin Tansanian turvallisuudesta. Minulle ei tullut yhtään turvallinen olo Suomen Ulkoministeriön Tansanian matkustustiedotetta lukiessa, mutta sitten ajattelin taas järjellä, että vastaavia tiedotteita on olemassa muistakin maista, missä olen jo matkustanut. Nyt vain jännittää vähän, kun reissaan yksin. Omalla käytöksellä voi kuitenkin vaikuttaa aika paljon siihen herääkö rikollisilla kiinnostus sinua kohtaan. Minulla ei ole koruja tai merkkivaatteita ja pidän huolen tavaroistani. En aio liikkua yksin pimeällä ja aina kannattaa muistaa, että kotikulmillakin voi tulla ryöstetyksi. Ei Suomikaan enää mikään lintukoto ole.

Matkailu avartaa ja maailma kutsuu jälleen reissunaista. Lupaan kirjoittaa blogiin kuulumisia lukuisien kuvien kera, jos vain afrikkalaiset internetyhteydet sen suovat.

Kwa heri! Näkemiin!