Näytetään tekstit, joissa on tunniste aavikko. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste aavikko. Näytä kaikki tekstit

tiistai 26. huhtikuuta 2016

VIIKONLOPPUVIERAILULLA AL AINISSA

Sateisena perjantaiaamuna odotimme Dubaissa, että serkkuni mies tulisi hakemaan seurueemme eli minut ja vanhempani heidän perheen luo Al Ainiin. Arabiemiraateissa viikonloppua vietetään perjantaista lauantaihin ja sunnuntai on heille viikon ensimmäinen työpäivä.

Sade lakkasi, kun lähdimme ajelemaan kohti Al Ainia, mutta Al Ainissakin oli melko pilvistä. Menimme pilvisestä säästä huolimatta Danat Resortin perjantaibrunssille, kuten olimme jo aiemmin suunnitelleet. Brunssilla saimme chillailla altaan äärellä, nauttia virvokkeista ja brunssin antimista. Sää oli kuitenkin sen verran kolea, että me aikuiset pysyttelimme pois vedestä, mutta sen sijaan kummipoikaani Verttiä ja hänen isoveljeä sää ei juuri hidastanut.

Edeltävällä Arabiemiraattien reissullani en ollut edes noteerannut, ettei maassa saa julkisilla paikoilla juopotella eli mitään alkoholijuomia ei myydä tavallisissa ravintoloissa, hotelleissa tai kaupoissa. (Tämän epäkohdan huomasi isäni Dubaissa ostaessaan vahingossa alkoholitonta olutta.) Sen sijaan isoimmissa hotelleissa, kuten Danat Resortissa on alkoholia tarjolla ja piipahdimme myös paikallisessa Alkossa ostamassa viikonloppukotiimme olutta ja siideriä, mutta myös väkevämpiä juomiakin olisi ollut tarjolla.

Resortissa oli houkuttelevat uima-altaat, mutta pilvinen sää
ei kuitenkaan houkutellut veteen. 
Allasbaari
Ruokajonossa
Tässä kojussa oli tarjolla herkullista mongolialaista wokkia.
Muissa kojuissa oli tarjolla mm. hampurilaisia ja creppejä.
Auringonvarjoille ei juurikaan ollut pilvisenä päivänä käyttöä.

Seuraavana aamuna kävimme pienellä kävelylenkillä Al Qattara oasiksella eli keitaalla. Keitaan kastelujärjestelmä on UNESCOn suojelukohde ja järjestelmä takaa, että jokainen keitaan alue saa vettä vuorollaan. Kastelujärjestelmä on yhtä vanha kuin Rooman akveduktit.

Matkalla keitaalle
Al Qattaran keidas
Keitaalla oli useita eri reittejä
Pojat kastelivat varpaansa padossa ja haaveilivat uimisesta.

Edellisellä reissullani pääsin vierailemaan aidossa arabialaisessa kodissa eli Riina-serkkuni ystävän luona. Tälläkin kertaa Riina laittoi ystävälleen viestin ja tiedusteli olisimmeko tervetulleita piipahtamaan hänen kodissaan.

Meidät otettiin lämpimästi vastaan. Menimme kauniiseen puutarhaan kahville ja meille annettiin kotiinviemiseksi runsaasti mm. teetä, mausteita ja oliiviöljyä. Vaikka olimme ilmoittaneet tulevamme pikaiselle vierailulle, niin silti meitä pyydettiin jäämään illalliselle, joka perinteiseen arabialaiseen malliin olisi kestänyt puoleen yöhön! Serkkuni kuitenkin kieltäytyi kohteliaasti illallisesta vedoten seuraavan päivän työaamuun.

Paritalon toinen puoli
Vieraiden vastaanottohuone.
Kaikki mikä näyttää kullalta, on kultaa?
Meidät toivotettiin tervetulleiksi arabialaiseen kotiin suitsukkeen kera.
Talon rouva vei suitsukelyhdyn meidän jokaisen paidan alle ja antoi savun
nousta vaatteidemme sisään, jotta tuoksuisimme erityisen hyvälle.
Oli yllättävää, että rouva lähestyi suitsukkeen kera myös
vierasta miestä eli isääni!
Sisäänkäynti puutarhaan
Äiti ihasteli puutarhan kukkasia
Suomalaiset vieraat arabialaisessa puutarhassa
Meidän oli tarkoitus käydä arabiperheen vierailun jälkeen vielä serkkuni kodissa lisäämässä vaatteita aavikolla vierailua varten, mutta emiraattirouva halusi lähteä käyttämään meitä aavikolla. Aavikolla oli alkuillasta jo melko viileää ja lämpimämmät vaatteet olisivat tulleet tarpeeseen. Lämmikkeeksi meille tarjoiltiin lämmintä chaita. Ilta oli niin viileä, ettemme tarenneet jäädä odottamaan auringonlaskua, mutta teimme pikaisen pysähdyksen kotimatkalla, että sain kuvata aavikon ylle levittäytyvää punertavaa taivasta.

Loppumaton aavikko
Lapset viihtyivät aavikolla ja mäkeä voi laskea hiekallakin!
Ihana kummipoikani teki hiekkaenkeleitä!
Minua neuvottiin ottamaan sandaalit pois jalasta, jotta
hiekka pääsee imemään pahan energian pois kehostani.
Intialainen chai-tee valmistui kaasulevyllä.
Seuruettamme paleli auringon laskiessa.
Aurinko laskee selkäsi taa...
...se värjää sun hiuksesi punaisella...

Viikonloppu Al Ainissa kului hetkessä. Oli ihana vierailla serkun perheen luona ja nähdä omaa kummipoikaa pitkästä aikaa! Mitä tulee paikalliseen vieraanvaraisuuteen, niin meidät otettiin erittäin lämpimästi molemmissa kodeissa vastaan. Jos itse saisit viestin sunnuntaiaamupäivänä ulkomaalaiselta ystävältäsi, että voiko hän tulla sukulaistensa kanssa piipahtamaan luonasi, niin olisitko valmis tarjoilemaan heille kahvien lisäksi sunnuntai-iltana illallisen, antamaan kotiinviemisiä ja viemään heidät jonnekin heille erikoiseen paikkaan retkelle; vaikka metsään nuotion äärelle paistamaan makkaraa? Kun olen saanut lämpimän vastaanoton emiraattiperheessä, niin en edes kehtaa kirjoittaa tähän rehellistä vastausta.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

IKIMUISTOINEN AL AININ MATKA

Matkustin Arabiemiraatteihin vierailemaan serkkuni perheen luokse Al Ainiin. Al Ain on sekä emiraattien suurin sisämaakaupunki, että vehrein kaupunki. Al Ain on kasvanut seitsemän yhä olemassa olevan keitaan ympärille ja Al Ainista viedäänkin juomavettä ympäri maata. Oli mukavaa nähdä, miten suomalainen perhe asuu aavikon keskellä ja samalla sain ikimuistoisia kokemuksia, joita normaali turisti tuskin pääsee kokemaan.

Valtavaa hiekkalinnaa muistuttava savitiililinnake
Al Ain ei ollut pelkkää aavikkoa

Ensimmäisenä aamunani pääsin Riina-serkun mukaan hänen työpaikalleen paikalliselle ala-asteelle. Keräännyimme aamulla sisäpihalle aamunavaukseen, josta oppilaat siirtyivät luokkiinsa. Serkkuni opettaa toista luokkaa, jossa oli parisenkymmentä tyttöä. Voin vain kuvitella, miten haasteellista työ on etenkin ensimmäisenä vuonna ollut, jolloin vain muutama oppilaista on osannut jonkin verran englantia, eikä muiden oppilaiden kanssa ole ollut yhteistä kieltä! Tytöt olivat oikein herttaisia ja mukavia ja heillä oli viihtyisä luokka.

Tervetuloa 2F luokkaan!
Kuviksen tunti
Lounasaikaan syödään omia eväitä

Serkkuni sai eräältä oppilaaltaan kutsun tämän tädin häihin, jotka sattuivat matkani kanssa päällekäin. Riina selvitti pääsenkö minäkin mukaan häihin ja olin tervetullut. Matkani loppuhuipennus olivatkin naisten häät, joissa istuttiin, syötiin ja juotiin. Paikallisten kuvaaminen ei ole sallittua, enkä edes yrittänyt salakuvata häitä, sillä olivathan häät ikimuistoinen kokemus, vaikkei niistä kuvamuistoja jäänytkään.

Pukeuduin häihin paikalliseen kansallispukuun kandoraan. Häävieraiden pukeutuminen vaihteli perinteisistä puvuista melko paljastaviinkin iltapukuihin. Paikalliset naiset olivat panostaneet ulkonäköönsä ja serkkuni oppilaskin oli ollut koulusta pois päästäkseen kauneussalonkiin kaunistautumaan. Ja voi kuinka kaunis prinsessa hän olikaan!

Serkukset valmiina häihin!
Arvaa kummalla on korkkarit?

Hääpöydät olivat täynnä ruokaa ja palvelusväki kiersi salia tarjoten mm. teetä, kahvia, hedelmämehuja, sahramilettuja ja pikkumunkkeja. Osa palvelusväestä kiersi tuoksujen kanssa ja vieraat sipaisivat lukuisia kertoja lisää tuoksuja ihoilleen ja vaatteilleen. Alkupalojen jälkeen pöytään kannettiin erilaisia lihoja sekä lihapuuroa, joka maistui vehnäpuuron ja nötköttin sekoitukselta. En ole pahoillaan, vaikka en tähän makuelämykseen törmäisi enää toista kertaa! Lopuksi saimme varsinaisen pääruuan, joka oli ilmeisesti vuohta. Kamelin lihaa ei tarjottu näissä häissä. Jälkiruuaksi tarjottiin erilaisia suklaita sekä limsaa. Ruokaa jäi valtavasti syömättä, mutta jäljelle jäänyt ruoka päätyy onneksi roskiksen sijaan köyhille.

Olimme siirtyneet pääruokaan, kun morsian saapui paikalle. Hän käveli hienossa valkoisessa häämekossaan lavalle, joka muistutti muotinäytöslavaa. Siellä morsian käveli muutaman kerran edestakaisin valonheittimien seuratessa häntä. Lopuksi morsian istuuntui lavalla olevalle sohvalle ja poseerasi lähisukulaisten kanssa valokuvaajalle.

Päätimme lähteä häistä kotiin ennen sulhasen saapumista paikalle. Hääjuhla päättyy yleensä siihen, kun sulhanen hakee morsiammen häistä. Kun pääsimme parkkipaikalle, niin sulhanen saapui juuri paikalle.

Arabiemiraateissa on yleistä mennä serkun kanssa naimisiin, jotta myötäjäiset pysyvät suvussa. Miehellä saattaa olla useampi vaimo - rajana on vain se, että miehen pitää pystyä elättämään kaikki vaimonsa ja heidän jälkeläiset.

Häiden lisäksi pääsin vierailemaan arabialaisessa kodissa. Pihalla odotti iso kaksikerroksinen paritalo. Toisella puolen taloa asui Riinan ystävä, toisella puolella ystävän miehen toinen vaimo. Perheen isä oli kotona, mutta häntä en mennyt kättelemään ja virallisesti itseäni esittelemään. Miestä kätellään vain, jos mies tekee ensin aloitteen. Sen sijaan talon äiti ja tyttäret tulivat tervehtimään minua kuin olisin läheinenkin ystävä eli he halasivat ja antoivat kolme poskisuudelmaa.

Vieraiden vastaanottohuone
Ruokalutila/olohuone. Ruokapöydästä huolimatta
arabialaiset ruokailevat lattialla maton päällä.
Olohuonetta

Perheen äiti halusi viedä minut aavikolle ja autoon lastattiin lapsikatras, vieraat sekä perheen lemmikki; metsästyshaukka. Metsästyshaukat ovat yleisiä lemmikkejä arabiemiraateissa ja perheen vanhimmat pojat kouluttivat haukkaa aavikolla ensin tekosyötin kanssa. Myöhemmin pojat päästivät ilmaan elävän linnun, jonka haukka pyydysti hetkessä. Me naisväki istuimme aavikolla teetä siemaillen samalla kun syötti lensi uhkaavasti meitä kohti!

Erilainen matkakumppani. P.S. Huomioi muovit tuliterän auton penkeillä.
Muoveja ei ihan heti pois otetakaan, jotta kaikki huomaavat arabinaisen
uuden auton!
Vähän jännitti pidellä teräväkynsistä ja -nokkaista kaveria
Aavikolla.
Huomioi sheikin lanseeraama arabialainen tervehdys!
Metsästyshaukan koulutusta
Metsästys on ohi

Paikallisista ihmisistä jäi oikein mukava mielikuva itselle. He olivat todella ystävällisiä ja vieraanvaraisia; minusta tuntui uskomattomalta, että pääsin vierailemaan arabialaisessa kodissa ja jopa häissä! Mukavaa ja vieraanvaraista oli toki myös suomalaisessa kodissa. Opin paljon paikallisesta kulttuurista esittämällä lukuisia kysymyksiä serkulleni ja sainkin sellaisen informaatiotulvan, että varmasti olen jotain unohtanutkin!

Serkkuni perheen talo muurien keskellä
Ensimmäinen kosketus arabialaiseen keittiöön,
joka muistutti minusta paljon turkkilaista keittiötä.

Matka oli kaikkine hienoine kokemuksineen tärkeä myös sillä, että pääsin tutustumaan paremmin kummipoikaani Verttiin sekä myös sanavalmiiseen isoveljeen Jamiin. Teimme yhdessä mukavan päiväretken Al Ainin eläintarhaan, joka oli rakennettu hyvällä maulla eläimiä kunnioittaen. Eläintarhassa oli sellaisiakin eläimiä, joita en ole ennen nähnyt, kuten arabialainen hiekkakissa ja albiinosiili.

Kartanlukija ja kumppanit
Paikallinen perhe
Kestosuosikkini valkoinen tiikeri
"Herätkää leijonat!"
Leijonat päiväunilla
Uskomattoman hieno ja laaja afrikkalaisten eläimien aitaus!
Mikäs se sellainen eläintarha olisi, josta ei moskeijaa löytyisi?

Kiitos Riina, Tuukka, Jami ja Vertti! Teitte matkastani ikimuistoisen! Sukran!