Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Pariisi. Näytä kaikki tekstit

lauantai 23. joulukuuta 2017

IT'S ONLY ROCK N' ROLL BUT I LIKE IT

Meni melkein kaksi kuukautta, että sain siirrettyä syyslomakuvat kamerasta tietokoneelle. Mietin jo, että lopetanko blogin päivityksen, mutta koska kirjoitan blogia itseäni varten, ja haluan välillä palata vanhoihin reissukuviin tai reissuvinkkeihin, päätin jatkaa - vaikkakin melkoisella viiveellä.

Olen nähnyt The Rolling Stonesin kahdesti. Vuonna 2003 Helsingin Olympiastadionilla bändin 40-vuotiskiertueella ja vuonna 2013 Lontoon Hyde Parkissa 50-vuotiskiertueella. Mielen päällä on ollut usein, että olisi hienoa nähdä bändi vielä kerran elämässä, ja koska bändin juniori Ronnie Woodkin on jo 70-vuotias, niin ei ehkä kannata jäädä odottamaan bändin 60-vuotiskiertuetta. Bändin julkistaessa Euroopan kiertueen päivämäärät huomasin, että Pariisin keikkojen päivämäärät sopivat hyvin kalenteriin, ja päätin houkutella Markuksen kanssani Pariisiin.

Suurkonsertit aiheuttavat usein turhauttavaa jonottamista, mutta U-Arenalla järjestelyt toimivat sujuvasti. Etukäteen tiedotettiin, ettei laukkujen tuominen areenalle ole sallittua. Lippuihin oli merkitty kätevästi värikoodein, mitä reittiä pitkin löydämme oikealle ovelle ja jokainen ovikin oli numeroitu erikseen, joten pääsimme yllättävän nopeaa sisälle tuhansista muista konserttivieraista huolimatta.

Oli positiivinen yllätys päästä suhteellisen lähelle lavaa ja nähdä bändi muutenkin kuin näyttöjen kautta. Ranskalainen yleisö oli aika vaisu verrattuna muutaman vuoden takaiseen Lontoon keikkaan, mutta ei ole edes reilua verrata sunnuntai-iltaa Pariisissa lauantai-iltaan Hyde Parkissa - bändin kotiyleisön edessä. Rauhallinen yleisö takasi kohtuullisen hyvän näkyvyyden lavalle, kun kädet nousivat vain biisien välissä ylös. Vaikka yleisö ei tällä keikalla villiintynytkään täysin, niin se ei ainakaan ollut bändin vika. Keikka oli viimeisen päälle kunnon rock n' roll show, eikä ikinä uskoisi, että rokkikukkojen ikä lähenee 80 vuotta! Bändin biisivalinnat eivät olleet aivan täydelliset. Muutaman biisin bändi olisi voinut jättää setistään pois ja soittaa sen sijaan vaikka White Horsesin, mutta pääsääntöisesti ilta täyttyi hittikimarasta.

Keikasta jäi kaikin puolin hyvä mieli. Todennäköisesti tämä oli viimeinen Rolling Stones keikkani, mutta kuka tietää, vaikka bändi nousisi vielä vuonna 2023 lavalle heittämään 60-vuotiskiertueen.  Vaikea kuitenkin uskoa, että rumpali Charlie Watts olisi enää 82-vuotiaana siinä kunnossa, että hän jaksaisi heittää monen tunnin keikkoja, mutta mistäpä sitä ikinä tietää! Ainakin The Glitter Twinsit Mick Jagger ja Keith Richards elävät ja hengittävät rokkia niin kauan kuin henki heissä pihisee.







Siinä missä Rolling Stonesin keikka oli listallani kolmas, niin oli myös Pariisin reissu. Pääsääntöisesti tuli käytyä tutuissa paikoissa, mutta jotain uuttakin tuli koettua - kuten esimerkiksi tilasin vahingossa tartar-pihvin. Olin sen verran järkyttynyt saadessani raakaa jauhelihaa ravintolassa eteeni, etten tajunnut ottaa siitä kuvaa. Tartar-pihvi osoittautui kuitenkin thaiversiona* yllättävän hyväksi, kun sain ensin haarukoitua ennakkoluuloni kurkusta alas. Vaikka makuelämys jäikin myönteiseksi, niin taitaa silti jäädä viimeiseksi lajissaan. *raa'an jauhelihan lisukkeena oli reilusti chiliä, inkivääriä, soijaa ja korianteria.

Pidennettyyn viikonloppuun ei mahtunut kovin paljon aktiviteettejä. Rollareiden lisäksi mainittakoon kaksi kohdetta: katakombit ja Louvre. Ensimmäisellä Pariisin matkalla vuonna 2005 katakombeille pääsi sisään ilman aikaavievää jonottamista. Seuraavalla reissulla katakombit jäivät väliin satoja metrejä pitkän jonon takia. Tällä kertaa ostin liput etukäteen netistä ja vaikka lippu maksoikin puolet enemmän, mitä ovelta ostettuna, niin se kannatti, sillä pääsimme sisälle kalmistoon pitkien jonojen ohi muutamassa minuutissa.

20 metrin syvyydessä Pariisin alapuolella sijaitsee labyrintti, jonka varrelta löytyy miljoonien pariisilaisten luut. Kun 1700-luvun lopussa Pariisin maanpäällisten hautausmaiden todettiin muuttuneet terveysriskeiksi, alettiin luita siirtämään maanalaisiin käytäviin. En tiedä katakombien todellista laajuutta, mutta todennäköisesti vieraille tarkoitettu kahden kilometrin mittainen reitti on vain pieni osa kalmistoa.

Katakombikierroksen aikana ehtii vaativampikin kalmistojen ystävä saada päivän kalloannoksen täytettyä. Luita ei ole pelkästään kasattu käytävien varrelle, vaan osasta kalloista on tehty taiteellisia sommitelmia. Jos voin luottaa hämärään muistikuvaani yli kymmenen vuoden takaisesta katakombivierailusta, niin muistikuvani mukaan kallot olivat silloin paremmassa kunnossa. Toki moni kallo on voinut haurastua vuosisatojen aikana, mutta moni turisti on varmasti vaurioittanut kalloja halutessaan itselleen matkamuiston maanalaisesta Pariisista. Vaikka muutamia vartijoita katakombeilla olikin, niin kahteen kilometriin mahtuu paljon hämäriä nurkkauksia, joissa vierailijat voivat tehdä tuhoaan. Ihmisten typeryys on raivostuttavaa.

Katakombeilla oli tehty uudistuksia edellisen vierailun jälkeen. Ensimmäisellä kerralla muistan, kun astuimme siskoni kanssa katakombeista takaisin päivänvaloon, ja olimme ihmeissään, missä päin Pariisia olemme. Nykyisin katakombit ovat kaupallistuneet ja maan päälle astuessamme vastassa oli turistimyymälä, joka oli täynnä kaikkea mahdollista luurankoihin ja kalloihin liittyvää lasten kirjoista kallon muotoisiin kahvilusikoihin.

Vaikka vuosi sitten Rooman matkan jälkeen totesinkin, että kapusiinimunkkien krypta menee kalmistojen TOP-listalla Pariisin katakombien edelle, niin nostaisin ehkä katakombit takaisin ykkössijalle. Siinä missä roomalainen krypta sisälsi uskomattoman hienoja taiteellisia sommitelmia, niin pariisilaisen katakombin lukuisat jatkuvat käytävät tarjosivat koko rahan edestä kalloja, vaikkakin vaatimattomampia asetelmia.













Toisinaan reissujen jälkeen voi jäädä harmittamaan, kun ei tullut käytyä jossain tai ei ollut riittävästi aikaa johonkin. Olen käynyt ensimmäisellä Pariisin reissulla Louvressa. En muista, mikä oli syynä - väsyneet jalat vai kiire Nine Inch Nailsin keikalle - että Louvren reissu oli silloin pikainen. Louvre sai tällä kertaa toisen mahdollisuuden ja odotukseni olivat korkealla maailman kuulussa taidemuseossa vierailua kohtaan.

Harmiksemme museovierailu ei vastannut odotuksia. Pääsimme Markuksen kanssa jouhevasti ennakkoon ostetuilla lipuilla sisään, mutta sen jälkeen alkoi tungos joka paikkaan. Museo oli täynnä ihmisiä, jotka täyttivät museon käytävät. Tuntui, etteivät ihmiset ole tulleet museoon taiteen takia, vaan he vain haahuilivat käytäviä pitkin eteenpäin ottaen samalla ohimennen kuvia käytävän varrella olevista maalauksista. Museon kuuluisimman teoksen; Leonardo da Vincin Mona Lisan näkemiseen täytyi nähdä vaivaa, sillä ihmiset pakkautuivat teoksen eteen ottamaan selfietä maalauksen edessä. Itsellä taas ei käynyt mielessäkään, että minun pitäisi saada ikuistettua oma naamani Mona Lisan kanssa, mutta sen verran olin turisti, että ahtauduin muiden mukana ottamaan maalauksesta kuvan.

Museovierailu oli uuvuttava. Museossa on lähes 20 eri kokoelmaa ja välillä olisi ollut mukava istahtaa alas kahville ja jatkaa sitten uudella energialla kierrosta, mutta näyttelytilojen sisäpuolella oleva kahvila oli suljettu. Vaihtoehdoiksi jäi joku tuupertua näyttelyiden varrelle tai vaihtaa maisemaa - päätimme jättää ihmistungoksen taaksemme ja lähdimme etsimään kahvilaa museon ulkopuolelta.





Pariisissa oli jälleen mukava käydä, vaikka kaikessa suuruudessaan kaupunki ei ihan täysin suosikkikaupunkini olekaan. Ibis Styles -ketjun hotelli Paris Pigalle Montmartre osoittautui hinta-laatusuhteeltaan sekä sijainniltaan loistavaksi majapaikkavalinnaksi. Kaikki kolme Pariisin matkaani ovat olleet konserttimatkoja, joten veikkaan, että palaan vielä joku päivä kaupunkiin samoissa merkeissä.



Au revoir Paris!

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

PARIISIN TOINEN MAHDOLLISUUS

Fiilikset ennen viime kesän Pariisin matkaa olivat, että kaikki rakastavat Pariisia - paitsi minä. Kävin Pariisissa ensimmäisen kerran vuonna 2005 siskoni kanssa ja meille jäi kaupungista aika tyly kuva. Ihmiset eivät puhuneet juuri englantia ja olivat käytökseltään koppavia. Lisäksi vaatimaton hotellimme sijaitsi huonolla paikalla, eikä siinä ollut ilmastointia, joten meidän oli lähes mahdotonta nukkua Pariisin yllättäneessä helleaallossa. Kaupungista ei siis jäänyt kovin hyvä kuva ja yleensä ihmettelen, mihin ihmiset kaupungissa rakastuvat.

Päätimme siskoni kanssa antaa Pariisille toisen mahdollisuuden, sillä olimme lähdössä jonnekin päin Eurooppaa Nine Inch Nailsin paluukeikalle ja päädyimme Pariisiin, sillä kaupungista näytti olevan hyvät liikenneyhteydet keikkapaikalle Rock en Seine festareille. Tällä kertaa panostimme majoitukseen hieman enemmän ja kriteerinämme oli ilmastoinnilla varustettu huone nähtävyyksien läheltä. Ibis Styles Paris Cadet Lafayette olikin meille oiva valinta, sillä kohtuuhintainen hotelli sijaitsi hyvien metroyhteyksien varrella ja lyhyen kävelymatkan päässä Montmartren alueesta ja Sacre Coeurin katedraalista.

Kaunis Sacre Coeurin katedraali
Näkymä katedraalista kaupungin kestaan päin

Ostimme etukäteen Suomesta PariisiLiput palvelun kautta yhdistelmäpaketin kiertoajelulle, jokiristeilylle ja Eiffel-torniin. En voi suositella samaa pakettia muille, sillä tunsimme, ettemme saaneet vastinetta rahoillemme. Kuvittelimme kiertoajelun tapahtuvan kaksikerroksisella turistibussilla, jossa ei ole kattoa ja näkyvyys olisi hyvä. Sen sijaan meidät laitettiin tavalliseen turistibussiin, josta näkyvyys oli aika kehno. Lisäksi bussikuski painoi vain kaasua kuuluisien turistinähtävyyksien kohdalla eli valokuvaaminen oli lähes mahdotonta.

Bussiajelun jälkeen meidät jätettiin Eiffel -tornin juurelle, missä opas selitti monella eri kielellä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Odotimme ja odotimme, että jotain tapahtuisi. Kesti melkoisen tovin ennenkuin siirryimme Eiffel -tornille ja olimme melko turhautuneita turhanpäiväiseen ajanhaaskaukseen.

Eiffeliin oli todella pitkät jonot, mutta turistikierroksemme takasi meille sisäänpääsyn ilman sen suurempaa jonottamista. Vaikka olimmekin tyytymättömiä kiertoajeluun, niin olimme silti erittäin tyytyväisiä, että pääsimme Eiffeliin sisälle ilman tuntien jonotusta. Sisäpuolella tosin jatkui taas jonotus. Ensin jonotettiin hissiin päästäksemme ylös torniin, sitten jonotettiin vessaan ja lopuksi jonotettiin päästäksemme hissillä takaisin alas. Jonottaminen kuitenkin palkittiin huikeilla näkymillä!

Eiffel
Riemukaari
Seine
Sacre Coeur

Eiffelin jälkeen suuntasimme omatoimisesti pakettiimme kuuluvalle jokiristeilylle. Seilasimme Seinellä ja katselimme Pariisin nähtävyyksiä erilaisesta perspektiivistä. Risteily oli ihan mukava, mutta myös jokilaivasta kuvaaminen oli hankalaa suljettujen ikkunoiden takia. Risteilyn jälkeen oli parempi ottaa jalat alle ja lähteä kävelemään Seinen vartta pitkin.

Seinen varrella on lukuisia kirjakauppiaita; "bouquinistes".
Nämä kojut kuuluvat Unescon maailmanperintö kohteisiin!
Yksi lukuisista Seinen ylittävistä silloista...
...joka oli täynnä rakkaudentunnustuksia.
Olisitko valmis tunnustamaan ikuista rakkautta Seinen yllä ja
heittämään lukon avaimen Seinen syövereihin?
Notre Dame
Louvren sisäpiha

Vaikka olimmekin tyytymättömiä PariisiLiput palvelun kiertoajeluun, niin olimme kuitenkin tyytyväisiä palvelun kautta ostettuihin Moulin Rouge lippuihin. Ennen Moulin Rougeen menoa kävimme ihastelemassa Trocaderosta Eiffel -tornia iltavalaistuksessa, jonka jälkeen lähdimme jonottamaan näytökseen. Jono oli todella pitkä ja ajattelimme, ettemme ikinä pääse sisälle ennen näytöksen alkua! Ei hätää - ihmiset alkoivat päästä sisälle vasta siihen aikaan, kun näytöksen piti alkaa. Sisällä jokainen vieras ohjataan pöytään ennen näytöksen alkua. Meille tarjottiin ensin pöytää kaukaa sisääntulon läheisyydestä, mutta kun näytimme hieman tyytymättömiltä, niin meidät ohjattiin ihan lavan vieressä olevaan pöytään. Näkyvyys olisi kokonaisuuden kannalta ollut parempi vähän kauempana, mutta oli siistiä nähdä hurja käärmeshow ihan vierestä. Oli pöydän sijainti sitten lähellä tai kaukana lavaa, niin kummassakin on omat hyvät ja huonot puolet.

Ehdimme sisään päästyä jo ihmetellä, etteikö meidän lippua tarkisteta ollenkaan, mutta tulostettu e-lippu pyydettiin meiltä juuri ennen kuin istuimme pöytään, eikä lippua meidän nähden tarkistettu sen kummemmin. Kun pääsimme pöytään, niin meille tarjoiltiin pullo shampanjaa - puoli pulloa kuuluu lipun hintaan. Vaihtoehtoisesti voi nauttia puna- tai valkoviiniä tai alkoholittomia vaihtoehtoja.

Itse näytös oli mieleenpainuva "one in the lifetime" -kokemus. Näytös oli värikäs ja hieno, mutta jotkin ohjelmanumerot eivät oikein toimineet kokonaisuudessa ja lisäksi euroviisujen kaltainen musiikkitarjonta saa miinusta. Suosittelen kuitenkin Pariisin matkaajaa sijoittamaan Moulin Rougen lippuun - tällaisia kokemuksia tulee vastaan harvoin!

Eiffel iltavalaistuksessa, Trocaderolta kuvattuna
Moulin Rougen pääsisäänkäynti. Jono oli satoja metrejä pitkä!
Moulin Rougen sisäänkäynti - tämän jälkeen ei saanut enää kuvata

Muutaman Pariisissa vietetyn päivän jälkeen huomasin, että olen alkanut pitää kaupungista. Alussa kaupungissa jalkaisin suunnistaminen oli hieman hankalaa, mutta siihenkin tottui. Välillä meille tultiin tarjoamaan apua englanniksi, jos harhailimme kartan kanssa jossain kadun kulmassa eksyneen näköisinä. Oman kokemukseni mukaan pariisilaiset puhuivat nyt enemmän englantia, mitä kahdeksan vuotta sitten ja pariisilaisista jäi parempi kuva tämän reissun perusteella.

Tällä kertaa emme vierailleet Louvressa, sillä museovisiitti olisi vaatinut melkein kokonaisen päivän ja kävimme edellisellä reissullamme ihmettelemässä, miten pienikokoinen teos Mona Lisa onkaan. Tällä kertaa suuntasimme Versaillesiin ja vanhaan tuttuun kohteeseemme Disneylandiin. Matkaamme mahtui myös monia muitakin pienempiä kohteita. Amelie -elokuvafaneina suuntasimme Cafe des Deux Moulinsiin, joka oli kävelymatkan päässä Sacre Coeurista. Kahvilassa oli mukava tunnelma ja hyvää ruokaa - jopa englanninkielinen ruokalista, vaikkei henkilökunta paljon englantia puhunutkaan.

Amelie kahvila
Kannattaa kurkata naistenvessaan!
Kahvila ei ulospäin mainosta olevansa
"se kuuluisa Amelie kahvila"

Tälläkin matkalla suunnistimme Jim Morrisonin haudalle Pere-Lachaisen hautausmaalle. Edellisellä kerralla emme tahtoneen löytää Jimin hautaa, mutta hautausmaan työntekijä arvasi, mitä etsimme ja huikkasi meille: "Jim? Jim Morrison?", ja viittoili meidät oikeaan suuntaan. Tällä kertaa Jimin haudalle lipui lukuisia "pyhiinvaeltajia" Doors -paidoissa ruusukimppujen kera, joten meidän oli helppo seurata heitä.

R.I.P. Jim Morrison
Moni muukin suunnisti Jimin haudalle

Pere-Lachaisen haustausmaalla lepää lukuisia kuuluisuuksia. Hautausmaan portilta kannattaakin ostaa kartta, jotta osaa helpommin suunnistaa valtavan kokoisella hautausmaalla. Yksi suosituimmista ja näyttävimmistä haudoista on Oscar Wilden hauta. Hautakivi oli edellisellä vierailullamme täynnä erivärisiä huulipunan jälkiä, mutta Wilden suku on sittemmin puhdistuttanut kiven ja rakentaneet sen ympärille suoja-aidan. Aita ei silti ole estänyt hartaimpia faneja suutelemasta kiveä.

Oscar Wilden hautaa ei suojaa edes lasiaita
Wilden näyttävä hautakivi

Pariisissa on lukuisia muitakin näyttäviä hautausmaita, joita suosittelen kalmistojen ystäville. Kalmistojen ystävien ehdoton matkakohde on myös katakombit, jonne olimme menossa viimeisenä matkapäivänämme, mutta hitaasti etenevä satojen metrien jono ja kylmä vesisade sai meidät hakeutumaan kuuman kaakaon ja macaron -leivoksien pariin. Onneksi pääsimme koluamaan ahtaat katakombin käytävät edellisellä matkallamme, joten meitä ei jäänyt harmittamaan, vaikka emme tällä kertaa päässeetkään maanalaisiin tunneleihin.

Tästä Pariisin matkasta jäi hyvä mieli. Kaupungissa on paljon hienoja nähtävyyksiä, eivätkä kaikki pariisilaiset ole koppavia, vaikka ikävä kyllä niitäkin mahtuu joukkoon. Kunhan muistaa iloisesti hihkaista kaupoissa ja lipputiskeillä "Bonjour!", niin palvelu useinmiten pelaa. Merci et au revoir!

torstai 2. tammikuuta 2014

PÄIVÄ VERSAILLESISSA

Versaillesin päiväreissu vaatii ehdottomasti oman blogimerkinnän. Matkustimme siskoni kanssa Pariisista junalla Versaillesiin ja ostimme liput palatsiin paikan päältä juna-aseman lähellä sijaitsevasta lipputoimistosta. Toimistoon oli melkoinen jono eli ajansäästämiseksi lippu olisi kannattanut hankkia etukäteen. Joka tapauksessa lipputiskin myyjätär osasi neuvoa meidät menemään ensin puutarhakierrokselle ja vasta myöhemmin palatsiin, sillä palatsissa olisi juuri sillä hetkellä ruuhkaa. Ja niinhän siellä olikin. Sadan metrin jono kiemurteli palatsin etupihalla ja kun menimme palatsiin muutama tunti myöhemmin, niin säästyimme jonottamiselta lähes kokonaan.

Palatsialueen muurien sisällä

Versaillesin puisto tai arkikielellä puutarha pitää sisällään lukuisia puutarhoja ja rakennuksia, jotka puolestaan koostuvat vesialtaista ja suihkulähteistä, näyttävistä pensaista ja patsaista. Puutarhoja kierrellessä saisi helposti kulumaan päivän tai jopa kaksikin, mutta meidän oli pakko karsia paikkoja, että ehtisimme kiertää myös palatsin. Lisäksi satuimme Versaillesiin reissumme helteisimpänä päivänä, joten tuskin olisimme jaksaneet muutenkaan kiertää auringonpaahteessa kokonaista n. 1000 hehtaarin aluetta! Varjoisat paikat olivat puutarhassa hakusessa.

Yksi lukuisista patsaista ornamenttialtaan reunalla
Ornamenttijärvi
Pyramidi ornamenttijärvi
Kävelytie palatsista puutarhaan
Puutarhassa oli monia pitkiä suoria polkuja
Apollo ornamenttijärvi
Ihana varjoinen alue puutarhojen välissä
Pylväikkö

Odotin, että Versaillesin puutarha olisi täynnä kukkaloistoa, mutta puutarhat olivat lähinnä vihreitä huoliteltuja nurmi- ja pensasalueita. Löytyihän niitä kukkia kuitenkin eteläisestä puutarhasta. Graafinen kasvihuonealue oli kuitenkin omasta mielestäni puutarhan hienoin ja näyttävin alue.

Eteläinen puutarha ja sivurakennus
Kasvihuone
Puutarhasta siirrymme takaisin palatsin etupihalle, mistä pääsimme aloittamaan palatsikierroksen. Ranskan kuninkaalliset rakensivat ensimmäisen rakennuksen Versaillesiin 1600-luvun alkupuolella. Saman vuosisadan aikana palatsialueelle rakennettiin lukuisia lisärakennuksia. Palatsi on yksi Euroopan suurimmista ja varmasti myös hienoimmista. Versaillesin palatsi sekä puutarha kuuluvat Unescon maailmanperintölistaan.

Palatsin etupiha ja sisäänkäynti

Palatsissa riitti katseltavaa katosta lattiaan. Yksityiskohtien määrä oli melkoinen, eikä kaikkea ollut mitenkään mahdollista huomioida etenkään aasialaisten turistiryhmien rynniessä paikalle. Palatsissa ei ole ollut minkäänlaista lämmitystä, mutta ei myöskään viilennyslaitteita. Vaikka monet palatsin ikkunoista olivat helteisenä päivänä auki, niin ilma ei paljon sisällä kulkenut ja happi meinasi loppua pahimmissa väkijoukoissa.

Kappeli
Kappelin kattomaalaus
Yksi lukuisista saleista
Palatsissa ei tarvinnut olla yksin
Kuningattaren huone
Tunnelma oli välillä verrattavissa Pekingin metroon;
ahdasta, eikä saa happea
Aurinkokuninkaan kuva katossa
Palatsi oli täynnä valtavia taideteoksia

Palatsin kiertäminen vie paljon aikaa, vaikka kaikkiin huoneisiin ei ole edes pääsyä, emmekä jokaiseen taidegalleriaan edes menneet. Jos olisin matkustanut Versaillesiin siskoni sijaan mieheni kanssa, niin olisin siellä todennäköisesti vieläkin, sillä mieheni tutkii jokaista siveltimenvetoa sellaisella pieteetillä, että kaltaiseni maallikko meinaa väsähtää. Jos siis olet intensiivinen taiteen ystävä, etkä halua vain kävellä palatsin ja puutarhan läpi, niin suosittelen varaamaan matkaan koko päivän heti palatsin porttien aukeamisesta alkaen. Myös lippu kannattaa olla hankittuna etukäteen ja hyvät kengät sekä hellepäivänä aurinkohattu. Kaikessa komeudessaan ja suuruudessaan Versailles on yksi merkittävimmistä paikoista Euroopassa, missä olen koskaan käynyt.

Yksi palatsin taidegallerioista
Versaillesin matkaajat ovat valmiita palaamaan Pariisiin