JOULUFIILISTELYÄ TALLINNASSA

Viime vuoden lopulle mahtui vielä yksi minireissu. Junailimme Markuksen kanssa joulun jälkeen Helsinkiin, missä ehdimme viettää yhden illan. Kävimme HAM:ssa eli Helsingin taidemuseossa sekä Kaupunkikirjasto Oodissa, josta oli pakko ottaa muutama kuva muistoksi. Kirjasto oli tyylikäs ja erilainen kaupunkilaisten kohtaamispaikka. Tuntui, että osa porukasta hengaili kirjastossa muuten vain ja osa oli ihmettelemässä uutta paikkaa, kuten mekin.

Seuraavana aamuna lähdimme Eckerö Linen laivalla Tallinnaan. Loungepaikat osottautuivat hyväksi valinnaksi mennen tullen ja saimme istua rauhallisessa huoneessa koko matkan ajan juomahanojen ja pienen naposteltavan lähellä. Kesällä seilasin Tallinkilla Tallinnaan ja vertailun vuoksi on todettava, että Eckerö Linen lounge päihittää milloin vain 100-0 Tallinkin loungen, jota ei juuri loungeksi voi edes sanoa.

Majoituimme Tallinnassa hotelli Virussa ja osallistuimme melkein heti kaupunkiin saavuttuamme KGB-museokierrokselle hotellissa. Museossa voi vierailla ainoastaan opastetulla kierroksella, joka oli noin tunnin mittainen, ja joka on varattava etukäteen.

Kierros oli mielenkiintoinen tarina Viron ja Viru hotellin historiasta Neuvostoliiton aikana ja sen hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton aikana kaikille oli töitä, mutta isoveli valvoi. Virussa oli aikoinaan enemmän työntekijöitä, mitä asiakaspaikkoja. Säännölliset hotellivieraat arvasivat, että heitä vakoillaan, koska heidät majoitettiin joka vierailulla samaan huoneeseen. He saattoivatkin hyödyntää vakoilua esimerkiksi tuumaamalla isoon ääneen huoneessa, että olisipa juomavettä. Ei mennyt aikaakaan, kun oveen koputettiin, ja huoneeseen tuotiin vettä.

Uusille työntekijöille vannotettiin, ettei mitään hotellivieraalta jäänyttä tavaraa saisi tutkia tarkemmin. Työntekijöiden luottamusta testattiin jättämällä huoneeseen kukkaro. Jos työntekijä avasi ohjeistuksesta huolimatta kukkaron, niin sieltä räjähti värikapseli hänen päälleen, eikä punaista väriä saanut ensimmäisessä pesussa pois ja epäluottamus paljastui.

Kierroksella kuulimme monia muitakin mielenkiintoisia tarinoita ja pääsimme vierailemaan kahdessa pienessä KGB:n valvontahuoneessa.

Museokierroksen lisäksi pääsimme Viru hotellin näköalaterassille ihastelemaan kaupunkinäkymiä. Näköalapaikka oli mukava lisä kierrokseen. Meidän kanssa samalla museokierroksella oli mielestäni aivan liian paljon ihmisiä yhtä aikaa, sillä kaikki eivät mahtuneet kerralla KGB:n huoneisiin, mutta plussaa kuitenkin siitä, että saimme ottaa rauhassa kuvia terassilla, eikä kierroksella tullut kiireen tuntua, kuten joskus on käynyt.

Aiemmilla Tallinnan matkoilla olen yleensä käynyt jollain keikalla ja pörrännyt sen lisäksi vain vanhassa kaupungissa. Markus halusi vierailla taidemuseo KUMUssa ja alkoi ihan harmittamaan, ettei siellä ole tullut vierailtua aiemmilla reissuilla. Museo tarjosi viisi kerrosta taidetta niin klassisesta taiteesta moderniin taiteeseen.

Taidemuseon ympäristö oli muutenkin mielenkiintoinen. Lähellä oli puistoalueita, presidentin residenssi, lisää museoita ja mielenkiintoisia puutaloalueita. Taidemuseovierailun lisäksi saimme kävelymatkalla paljon monenlaista katseltavaa.

Varsinainen syy Tallinnan vierailulle oli joulumarkkinat. Joulumarkkinoihin ihastuneena oli mukava päästä itse kokemaan kovasti kehutut Tallinnan joulumarkkinat. Vanhan kaupungin Raatihuoneen aukiota voisi kuvailla adjektiiveilla sympaattinen ja lämminhenkinen. Kojuista sai lämmikkeeksi terästettyä ja holitonta glögiä. Kojumyyjät kauppasivat pääasiassa erilaisia käsitöitä, joita emme juuri katselleet, kun emme olleet shoppailureissulla.

Liikuimme vanhassa kaupungissa iltaisin ja oli yllättävää, että viikonloppuiltoina ruokaravintolat sulkivat ovensa jo noin klo 23 ja vanhan kaupungin kadut ja kujat tyhjenivät melkein täysin. Saimme siis kävellä rauhassa ilman turistiryntäyksiä. Todennäköisesti joulumarkkinoiden suurin sesonkiaika oli muutenkin ennen joulua. Monissa Euroopan kaupungeissa joulumarkkinat loppuvat itse asiassa jouluun.

Tälläkin reissulla piti käydä perinteisesti DM Baarissa virvokkeilla ja tietenkin Toompea mäellä katsastamassa tutut maisemat.

Vuosi 2018 oli hyvä reissuvuosi. Tuokoon uusi vuosi uusia elämyksiä ja kokemuksia tullessaan!

PINTARAAPAISU KATHMANDUSTA

Viikko Nepalissa vierähti todella nopeaa ja reissuun mahtui paljon uusia paikkoja ja lukuisia tapaamisia. Kuten aiemmassa blogipostauksessa tuumasinkin, niin minulle jäi olo, että kulttuurissa olisi vielä paljon sisäistettävää.  30 miljoonan asukkaan Nepali on poliittisesti epävakaa maa, eikä ihme, sillä maan lähihistoriaa varjostaa kymmenen vuotta kestänyt sisällissota, joka päättyi vuonna 2006. Vuoden 2015 maanjäristys oli tuhoisa ja sen jälkiä korjataan edelleen.

Reissun aikana nukuimme muutaman yön Kathmandussa Hotel Maya Manorissa. Kaikkeen muuhun näkemäämme ja kokemaamme verrattuna hotelli oli todella upea. Söimme useana iltana hotellin hyvässä ravintolassa ja aamupalalla joimme ihanaa mausteista masalateetä. Jos päädyn vielä joskus Kathmanduun, niin voisin ihan hyvin majoittua toistamiseenkin Maya Manorissa.

Kathmanduun meillä ei ollut juurikaan aikaa tutustua, mutta ehdimme onneksi saada pintaraapaisun kaupungista. Yhtenä iltana meillä jäi sen verran aikaa, että ehdimme pikaisesti shoppailemaan Thamelin alueella. Thamel on hippien ja reppureissaajien suosimaa aluetta. Toisaalta tuntui, ettei Thamelin ostoskaduilla ollut paljon eroa pekingiläisiin shoppailukujiin tai -marketteihin. Tarjonta oli hyvin samanlaista. Mutta niinhän se on - mitä enemmän maailmaa näkee, niin sitä enemmän paikat muistuttavat toisiaan.

Ostoskaduilla oli paljon myynnissä retkeilijöille ja vuorikiipeilijöille varusteita, mutta en luottaisi niiden aitouteen. Paikallisia tuotteita olivat huovutetut käsityöt. Sen verran ehdin ostaa tuliaisia, että ostin itselleni huovutetun pannunalusen ja purkin paikallista teetä. Nepalissa on tinkimiskulttuuri, mutta tinkiminen sujui huomattavasti helpommin, mihin olen aikoinaan Kiinassa asuessa tottunut. Lähtöhinnat ovat jo sen verran kohtuulliset, ettei kaikista tuotteista ole pakko edes tinkiä.

Thamelin alueella sijaitsi upea Garden of Dreams -puutarha. Kokoonnuimme reissuporukalla shoppailukierroksen päätteeksi puutarhassa sijaitsevaan ravintolaan. Vaikka miljöö olikin upea, niin ruoka oli keskinkertaista ja pääasiassa länsimaalaista. Puutarha oli silti ehdottomasti vierailun arvoinen; se oli kuin oma maailmansa, jonne pääsi hetkeksi pakoon kaupungin väen paljoutta ja hälinää.

Viimeinen reissupäivämme oli varattu nähtävyyksiin. Vierailimme ensimmäisenä Boudhanath temppelissä. 36 metriä korkea stupa on yksi Kathmandun suosituimmista nähtävyyksistä.

Jollekin toiselle voisi riittää yksi silmäys stupaan, mutta kuljin sen lumoissa ottaen kymmeniä valokuvia melkein jokaisesta mahdollisesta kulmasta. Buddhan silmän ovat viisauden silmät, jotka näkevät neljään eri suuntaan, mikä tekee Buddhasta kaikkinäkevän. Buddhan nenä muistuttaa kysymysmerkkiä. Koukero on nepalilainen numero 1, joka symboloi kaikkien asioiden yhtenäisyyttä ja yhtä tapaa saavuttaa valaistuminen Buddhan opetusten kautta. Buddhalla on myös kolmas silmä, joka symboloi Buddhan kaikkien näkemisen viisautta.

Buddha on muuten syntynyt Nepalissa, Lumbinin kaupungissa.

Lounaan jälkeen ajoimme Lalitpurin alueelle Patan Durbar -aukiolle. Aukion historia ei ole täysin selvillä, mutta se on syntynyt satoja vuosia sitten eri kuningaskuntien aikana. Aukion nykyisen arkkitehtuurin uskotaan olevan 1600-luvulta ja tutkijoiden mukaan alue on ollut erittäin vauras kukoistuksensa aikana. Ja siltä se myös vaikutti. Temppeleitä alueella oli kymmenittäin. Osa niistä oli suurempia ja osa pienen pieniä kadun kulmissa olevia rakennelmia.

Maanjäristyksen tuhot näkyivät aukiolla. Lukuisat isommat temppelit olivat korjauksen alla ja rakennustelineiden vieressä oli kylttejä, joissa Japanin kerrottiin avustavan korjaustöissä. Alueella oli paljon turisteja, mutta samaan aikaan myös paikalliset olivat kokoontuneet aukiolle perjantai-iltapäivänä ja alkuiltana.

Yhteen nähtävyyksiin varattuun päivään ei mahtunut kahta kohdetta enempää, mutta mielestäni paikalliset matkanjärjestäjät olivat valinneet nähtävyydet hyvin. Onneksi ehdimme nähdä jotain muutakin kuin kylien elämää, vaikka vierailut kylissä olivatkin reissun päätarkoitus.

Kaukokaipuuni vain kasvoi reissussa ja olisi mukavaa päästä lähiaikoina jälleen jonnekin Euroopan ulkopuolelle tutustumaan aivan uudenlaiseen miljööseen ja kulttuuriin. Ehkä jonain päivänä palaan Nepaliin.