torstai 7. heinäkuuta 2016

STONE FREE FESTIVAL

Englannin matkamme varsinainen tarkoitus oli nähdä Alice Cooper. En ole kovin usein käynyt katsomassa Alicea ulkomailla, koska hän on vieraillut usein Suomessa. Spend the Night with Alice Cooper -kiertue ei kuitenkaan ulottunut Suomeen asti ja pähkäilimme Päivin kanssa, että viime aikoina on kuollut sen verran lukuisia rocktähtiä, että meidän on parempi mennä katsomaan Alicea niin usein kuin voimme, sillä mistä tietää mikä kerta on viimeinen, sillä elämä on arvaamaton.

Alice Cooper oli Stone Free Festivalin lauantain pääesiintyjä. Festarit järjestettiin O2 areenalla, jonne oli helppo mennä metrolla. Areena oli valtava ja siellä oli valtavan areenan lisäksi pienempi konserttisali sekä lukuisia ravintoloita ja jopa elokuvateatteri.


Ensimmäisenä menimme katsomaan Michael Monroeta, joka esiintyi pienemmässä konserttisalissa. Kukaan ei kysynyt meiltä lippuja tässä vaiheessa. Pienen konserttisalin keikoille pääsi ilmeisesti kuka vain.

Michael Monroe ja bändi heittivät hyvän keikan ja settiin kuului myös kaksi rakasta Hanoi Rocksin biisiäkin eli Malibu Beach ja Tragedy. Michaelista oli jälleen mahdotonta saada kunnollisia kuvia, kun hän ei pysy sekunttiakaan paikalla. Jospa nämä kehtaisi kuitenkin blogissa julkaista!



Michael Monroe ei ollut ainoa suomalaiskattaus festareilla, vaan näimme myös Apocalyptican. Kun pienen konserttisalin keikat olivat ohi, niin suuri areena avautui. Tässä vaiheessa meiltä kysyttiin vihdoin lippuja ja konserttisalista ei ollut enää mahdollista kulkea ulos ja takaisin sisälle.

Apocalyptican (kuvassa) lisäksi The Darkness esiintyi areenalla ennen Alicea.


Spend the Night with Alice Cooper keikka oli takuuvarma perussetti, jossa oli onneksi jotain uudistusta sitten viime vuonna näkemiini keikkoihin. Rouva Cooper oli mukana tälläkin kiertueella Cold Ethylinä ja ilkeänä sairaanhoitajana.

Ikävä kyllä tribuuttiosuuteen on tullut päivitys. Keikalla kuultiin tällä kertaa David Bowien Suffragette City ja Motörheadin Ace of Spades Chuck Garricin esittämänä.














13. Alice Cooper keikkani on nyt takana ja toivottavasti vielä monta monituista edessä Suomessa tai jossain muualla! Vote for Alice!

HISTORIALLINEN CANTERBURY

Brightonissa hyppäsimme junaan ja suuntasimme seuraavaksi Canterburyyn. Yövyimme The Black Horse Inn hotellissa, joka sijaitsi lyhyen kävelymatkan päässä juna-asemalta ja myös kävelymatkan päässä kaikista kaupungin nähtävyyksistä, jonne suuntasimme.

Länsiportin tornit

Canterbury on historiallinen kaupunki lukuisine kirkkoineen ja se on myös UNESCOn maailmanperintökohde. Kaupunki on yksi Ison-Britannian suosituimmista turistinähtävyyksistä, eikä ihme, sillä kaupunki oli todella idyllinen ja välillä tuntui kuin olisimme aikamatkalla menneisyydessä.

Canterburyn huonona puolena oli, että useimmat nähtävyydet olivat maksullisia, eikä kyse ollut mistään muutaman punnan nimellisestä hinnasta, vaan esimerkiksi sisäänpääsy Canterburyn tuomiokirkkoon olisi maksanut silloisella punnan kurssilla lähes 17 €. Tulimme siskoni kanssa siihen lopputulokseen, että vaikka kyseessä onkin yksi Englannin vanhimmista kirkoista, niin noin korkeat hinnat eivät sovi matkabudjettiimme. Onneksi katseltavaa riitti myös porttien ulkopuolella!

Canterburyn tuomiokirkon portti
Portin yksityiskohtia
Tuomiokirkko on yksi Englannin vanhimpia
Kuningatar Berthan patsas
Pyhän Augustinen luostarin rauniot
Kaupungin vanha muuri
Kaupungin muurin kävelytie
Canterburyn linnan rauniot
Linna sisäpihalta kuvattuna

Pikaisella vajaan päivän mittaisella matkalla ehdimme hyvin kiertää kaupungin ja ihastella maisemia Stour -joen rannalla. Seuraavana aamuna jatkoimme jälleen matkaa.

Greyfriars puutarhan sillalla
Asutusta Stour -joen rannalla
Näkymä joen toiseen suuntaan
Puutarha ja asutusta länsiportin luona Stour- joen varrella
Länsiportti

perjantai 1. heinäkuuta 2016

TUULINEN BRIGHTON

Toisinaan seuraavaa reissua saa odottaa pitkään, mutta tällä kertaa lähdin reilu viikko Route 66:lta kotiutumisen jälkeen siskoni kanssa Englantiin. Tämä oli kymmenes kertani Englannissa, mutta en ole kuitenkaan käynyt Lontoon ulkopuolella muualla kuin Farnboroughissa - ja sielläkin vain työmatkalla nähden lähinnä entisen työnantajani toimiston.

Lensimme Lontoon Gatwickiin ja otimme sieltä bussin Brightoniin. Olimme ostaneet etukäteen lipun National Express bussiin, joka lähtisi vasta pari tuntia lentomme laskeutumisen jälkeen siltä varalta, jos lentomme sattuisi olemaan myöhässä. Kellonajalla ei kuitenkaan ollut lipussa mitään merkitystä ja hyppäsimme seuraavaan mahdolliseen bussiin. Bussinkuljettaja ei juuri edes vilkaissut lippujamme eli olisimme todennäköisesti päässeet bussiin, kunhan meillä olisi ollut joku lappunen kädessä.

Brightoniin saavuttua kävimme heittämässä matkatavarat Beach Hotelliin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Näkymä hotellin ikkunasta

Brighton sijaitsee Britannian etelärannikolla ja merenrantakaupunki oli erittäin tuulinen. Meillä oli noin puoli päivää aikaa tutustua kaupunkiin, missä ajassa ehdimme nähdä aika paljon, mutta ylimääräistä aikaa ei toki jäänyt. Aloitimme kaupunkikierroksen merenrannasta.

Brightonin länsilaituri avattiin vuonna 1872 ja se on ollut suljettuna vuodesta 1975 asti. Laituri on palanut kahdesti ja myöhemmin sen tilalle päätettiin rakentaa näkötorni. Näkötorni itsessään oli jo käytössä, mutta sen ympärillä olevan alueen rakentaminen oli vielä kesken.

Brightonin merenrannan kävelytie ja näkötorni
Vanha laituri
Rannalla oli melko autiota
Useamman kerran palaneen laiturin runko

Brightonin rannassa oli aivan ihastuttavia pieniä rantamökkejä. Mökit olivat käsittääkseni vuokrattavissa. Muutaman mökin edustalla oli ihmisiä - mökin ovet aukenivat sisäänpäin ja siellä näytti olevan peräseinällä hylly ja mökistä oli nostettu tuolit sen ulkopuolelle, jotta mökin vuokralaiset saivat paistatella päivää rannan tuntumassa. Sinänsä mökkien funktio oli hieman omituinen. Siellä ei voi nukkua tai varsinaisesti viettää aikaa, mutta siellä voi säilyttää rantaelämää varten tarvittavia kalusteita ja muuta tarpeellista.

Kuvassa on yksi lukuisista rantamökkiriveistä
Ken on rannan kaunein?

Rantakadun varrella oli paljon ravintoloita ja pieniä myymälöitä, jotka sulkivat ovensa jo viideltä, joten emme ehtineet kierrellä putiikkeja. Rannassa oli myös mm. karuselli ja valtava donitsi. Amerikassa näin mm. maailman suurimman haarukan, joten ehkäpä olen nyt nähnyt myös maailman suurimman donitsin.

Mitä muutakaan Englannissa on tarjolla kuin Fish & Chips!
Merenrannan karuselli
The Doughnut

Kuten monissa muissakin merenrantakaupungeissa, niin myös Brightonissa oli Brighton Pier eli laiturialue, jonne on rakennettu huvipuisto, ravintoloita ja pelihalleja. Pikareissulla emme kuitenkaan ehtineet huvipuistoon, emmekä edes ostaneet laiturin donitsikaupasta donitsia, vaikka se olisi varmasti kuulunut syödä suuren donitsin vierellä!

Brighton Pier
Näkymä laiturilta

Brightonin erikoinen nähtävyys oli Royal Pavilion, joka on entinen kuninkaallinen palatsi. Palatsi toi mieleen Intian Taj Mahalin ja se onkin rakennettu indo-goottilaiseen tyyliin ja sisustettu itämaisesti.

Palatsin lummeallas ja itse palatsi
Royal Pavilion

Pikaiseen Brightonin reissuumme kuului tietenkin myös muutama olut ja minne muuallekaan olisimme suunnanneet kuin The World's Endiin. Brittiläisien pubien nimillä on perinteisesti ollut joku tarkoitus ja "maailmanloppu" pubin nimessä on tarkoittanut, että pubi sijaitsee kaupungin laitamilla, toisinaan jopa kaupungin muurin ulkopuolella. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut ihan kaupungin ulkopuolelle kävellä saadaksemme olusen.

"Maailmanloppu"
Brighton oli mukava merenrantakaupunki, jonne kannattaa tehdä vaikka päiväretki Lontoosta, jos on ylimääräistä aikaa.