TUULINEN BRIGHTON

Toisinaan seuraavaa reissua saa odottaa pitkään, mutta tällä kertaa lähdin reilu viikko Route 66:lta kotiutumisen jälkeen siskoni kanssa Englantiin. Tämä oli kymmenes kertani Englannissa, mutta en ole kuitenkaan käynyt Lontoon ulkopuolella muualla kuin Farnboroughissa - ja sielläkin vain työmatkalla nähden lähinnä entisen työnantajani toimiston.

Lensimme Lontoon Gatwickiin ja otimme sieltä bussin Brightoniin. Olimme ostaneet etukäteen lipun National Express bussiin, joka lähtisi vasta pari tuntia lentomme laskeutumisen jälkeen siltä varalta, jos lentomme sattuisi olemaan myöhässä. Kellonajalla ei kuitenkaan ollut lipussa mitään merkitystä ja hyppäsimme seuraavaan mahdolliseen bussiin. Bussinkuljettaja ei juuri edes vilkaissut lippujamme eli olisimme todennäköisesti päässeet bussiin, kunhan meillä olisi ollut joku lappunen kädessä.

Brightoniin saavuttua kävimme heittämässä matkatavarat Beach Hotelliin ja lähdimme tutustumaan kaupunkiin.

Näkymä hotellin ikkunasta

Brighton sijaitsee Britannian etelärannikolla ja merenrantakaupunki oli erittäin tuulinen. Meillä oli noin puoli päivää aikaa tutustua kaupunkiin, missä ajassa ehdimme nähdä aika paljon, mutta ylimääräistä aikaa ei toki jäänyt. Aloitimme kaupunkikierroksen merenrannasta.

Brightonin länsilaituri avattiin vuonna 1872 ja se on ollut suljettuna vuodesta 1975 asti. Laituri on palanut kahdesti ja myöhemmin sen tilalle päätettiin rakentaa näkötorni. Näkötorni itsessään oli jo käytössä, mutta sen ympärillä olevan alueen rakentaminen oli vielä kesken.

Brightonin merenrannan kävelytie ja näkötorni

Vanha laituri

Rannalla oli melko autiota

Useamman kerran palaneen laiturin runko

Brightonin rannassa oli aivan ihastuttavia pieniä rantamökkejä. Mökit olivat käsittääkseni vuokrattavissa. Muutaman mökin edustalla oli ihmisiä - mökin ovet aukenivat sisäänpäin ja siellä näytti olevan peräseinällä hylly ja mökistä oli nostettu tuolit sen ulkopuolelle, jotta mökin vuokralaiset saivat paistatella päivää rannan tuntumassa. Sinänsä mökkien funktio oli hieman omituinen. Siellä ei voi nukkua tai varsinaisesti viettää aikaa, mutta siellä voi säilyttää rantaelämää varten tarvittavia kalusteita ja muuta tarpeellista.

Kuvassa on yksi lukuisista rantamökkiriveistä

Ken on rannan kaunein?

Rantakadun varrella oli paljon ravintoloita ja pieniä myymälöitä, jotka sulkivat ovensa jo viideltä, joten emme ehtineet kierrellä putiikkeja. Rannassa oli myös mm. karuselli ja valtava donitsi. Amerikassa näin mm. maailman suurimman haarukan, joten ehkäpä olen nyt nähnyt myös maailman suurimman donitsin.

Mitä muutakaan Englannissa on tarjolla kuin Fish & Chips!

Merenrannan karuselli

The Doughnut

Kuten monissa muissakin merenrantakaupungeissa, niin myös Brightonissa oli Brighton Pier eli laiturialue, jonne on rakennettu huvipuisto, ravintoloita ja pelihalleja. Pikareissulla emme kuitenkaan ehtineet huvipuistoon, emmekä edes ostaneet laiturin donitsikaupasta donitsia, vaikka se olisi varmasti kuulunut syödä suuren donitsin vierellä!

Brighton Pier

Näkymä laiturilta

Brightonin erikoinen nähtävyys oli Royal Pavilion, joka on entinen kuninkaallinen palatsi. Palatsi toi mieleen Intian Taj Mahalin ja se onkin rakennettu indo-goottilaiseen tyyliin ja sisustettu itämaisesti.

Palatsin lummeallas ja itse palatsi

Royal Pavilion

Pikaiseen Brightonin reissuumme kuului tietenkin myös muutama olut ja minne muuallekaan olisimme suunnanneet kuin The World's Endiin. Brittiläisien pubien nimillä on perinteisesti ollut joku tarkoitus ja "maailmanloppu" pubin nimessä on tarkoittanut, että pubi sijaitsee kaupungin laitamilla, toisinaan jopa kaupungin muurin ulkopuolella. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut ihan kaupungin ulkopuolelle kävellä saadaksemme olusen.

"Maailmanloppu"

Brighton oli mukava merenrantakaupunki, jonne kannattaa tehdä vaikka päiväretki Lontoosta, jos on ylimääräistä aikaa.