JOULUFIILISTÄ ETSIMÄSSÄ

Olin itsenäisyyspäiväviikonlopun yksin Brysselissä. Matkan tavoitteena oli vierailla joulumarkkinoilla ja ottaa rennosti. Yleensä selvitän ennen reissua muun muassa missä vierailla ja miten paikat ovat auki, mutta nyt en suunnitellut reissuani ollenkaan. Brysselin lentokentällä totesin, että ehkä pieni etukäteissuunnittelu olisi ollut paikallaan. Jostain syystä päädyin junan sijaan bussilaiturille. Junalla olisin päässyt hotellin lähelle, mutta nyt jouduin teille tietämättömille.

Reissunaisen selfie

Bussilaiturilla luki, että bussi menee keskustaan, mutta päätepysäkin nimi oli Luxembourg. Olin hetken hämillään, että päädynköhän Luxembourgin kaupunkiin, jos hyppään bussiin. Karttaa tutkiessa kuitenkin selvisi, että Luxembourg on Brysselin kaupunginosa. Ilokseni huomasin, etten ollut ainoa suomalainen tollo liikenteessä. Joku pariskunta tarkisti bussikuskilta useaan otteeseen, että pääseväthän he varmasti bussilla Brysselin keskustaan, vaikka bussissa lukee Luxembourg. Todennäköisesti bussikuski ei edes ymmärtänyt, mikä on ongelmana!

Pääsin lopulta keskustaan, mutta turhan kauas hotellilta ja jouduin vielä metsästämään taksin, koska en halunnut lähempänä puolta yötä kävellä tuntemattoman kaupungin pimeillä kaduilla. Taksikaan ei onnistunut viemään minua perille asti, koska joulumarkkinat olivat sulkeneet useita katuja hotellini lähistöltä, mutta onneksi loppumatka jalan sujui hyvin ja olihan minulla matkakumppanina kätevä Maps.me puhelinsovellus, johon on hyvä turvautua ollessaan eksyksissä.

Jotkut paljon matkustavat halveksivat turistialueita ja monissa matkablogeissa kehotettiin hankkimaan majapaikka mahdollisimman kaukaa turistialueelta. Olin kuitenkin äärimmäisen tyytyväinen mukavaan huoneeseeni keskellä kaupungin hälinää ja joulumarkkinoita. Saint Nicolas oli oiva majapaikka ja sieltä oli lyhyt matka kaikkialle, minne menin.

Ensimmäinen nähtävyyteni oli Manneken Pis eli pissaava poika,
josta on tullut Brysselin symboli

Pissaavan pojan ympärillä riitti kuhinaa

Pissaavaan poikaan oli helppo törmätä vähän joka paikassa

Tykkäsin Brysselistä siitä, että pääsin kävellen kaikkialle. Kaupunki oli ihan viihtyisä harmaina päivinäkin, mutta loistoonsa kaupunki pääsi vasta illalla.

Luistelurata, maailmanpyörä, karuselleja ja joulukojuja! Joulumarkkinat oli jaettu kolmeen eri alueeseen. Päiväsaikaan kaupungissa ei ollut kovin suurta ihmispaljoutta, mutta pimeyden laskeutuessa kaupunki täyttyi ihmisistä tungokseen asti. Torimyyjät myivät muun muassa käsitöitä, leivonnaisia ja suklaata. Kojuissa oli myös monenlaista ruokatarjontaa perinteisistä paistetuista perunoista ja belgialaisista vohveleista etnisiin ruokiin. Juomapuolen tarjonnassakaan tuskin kenelläkään oli valitettavaa. Kojuista sai niin olutta, glögiä kuin mitä tahansa väkeviä. Yhdellä joulumarkkina-alueella oli jopa shampanjabaari! Juoman kanssa sai tietenkin vapaasti kulkea kaduilla, mutta mukista piti maksaa pantti.

Suomessa on tavanomaista, että joululaulut raikaavat kaduilla ja ostoskeskuksissa marraskuusta alkaen. Koska en ole joululaulujen suuri ystävä, niin oli positiivista, että joulumarkkinoilla soi perinteisten joululaulujen sijaan radiorokki. Todennäköisesti musiikkigenren valinta vaikuttaa myös siihen, että ihmiset viihtyvät pidempään markkinoilla ja oluthanat virtaavat.

Joulumarkkinat olivat hieno kokemus ja olen sitä mieltä, että jokaisen reissuihmisen kannattaa ainakin kerran elämässään suunnata jonnekin Keski-Euroopan joulumarkkinoista. Tosin blogia kirjoittaessa tuntuu ikävältä, että muutama päivä sitten Berliinin joulumarkkinat joutuivat terroriteon kohteeksi. Brysselin kaduilla oli turvallinen olo, sillä aseistettuja poliisipartioita näki joka paikassa. Onneksi matkani pelottavin kohtaaminen tapahtui talvihirviön kanssa. Maailmanpyörän alla partioi omituinen otus, joka osottautui talvihirviöksi. Talvihirviö oli käsitykseni mukaan jonkinlainen kummitustunneli, jonne en kuitenkaan yksin uskaltautunut.

Tein Brysselistä päivämatkan Bruggeen. Tunnin junamatka meni sutjakkaasti, mutta en ollut ainoa, joka oli päättänyt lähteä lauantaipäivänä Bruggeen. Siinä missä Brysselissä oli päiväsaikaan melko rauhallista, niin Bryggessä oli valtava tungos, mikä latisti tunnelmaa. Brugge oli viehättävä keskiaikainen kaupunki, mutta vierailuni jäi jotenkin vaisuksi. Bruggen joulumarkkinat jäivät Brysselin varjoon ja kylmä pakkaspäivä tungoksessa ei ollut onnistunut valinta. Veikkaan Bruggen kukoistavan enemmän keväällä tai kesällä, jolloin torille voisi pysähtyä rauhassa nauttimaan olutta ja ihmettelemään kaupungin menoa.

Yksi Bruggen suosituimmista nähtävyyksistä on Pyhän veren kirkko (kirjoittajan vapaa suomennos). Kirkossa sijaitsee pyhäinjäännös, jonka uskotaan olevan Jeesuksen verta. Pitkä jono ihmisiä odotti pääsyään pyhäinjäännökselle, jonne pääsi yksi ihminen kerrallaan. Ihmiset tekivät ristinmerkkejä ja rukoilivat, ja ajattelin ensin, etten voi vääräuskoisena mennä katsomaan pyhäinjäännöstä. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja astuin jonon hännille ja pääsin ihmettelemään pyhäinjäännöstä.

Viimeisenä reissupäivänä päätin vierailla Parlamentariumissa eli Euroopan parlamentin vierailukeskuksessa. Olin yllättynyt, miten hyvin Parlamentarium oli toteutettu ja sehän oli mielenkiintoinen vierailukohde! Vieraat saivat kuulokkeen ja laitteen, jonka kautta he kuulivat omalla äidinkielellään esittelyt. Vierailukeskuksessa kerrottiin Euroopan unionin syntymisestä ja toiminnasta. Seinillä oli kaikkien euroopan parlamentin jäsenten kuvat ja ruutujen kautta saattoi tutustua esimerkiksi suomalaisiin meppeihin tarkemmin. Osalla heistä oli esittelyvideo, jossa he kertoivat työstään parlamentissa.

Itselle jäi vierailusta sellainen olo, että Parlamentariumissa haluttiin korostaa jokaisen euroopan unionin asukkaan oleva tärkeä ja että parlamentissa tehdään töitä meidän kaikkien eteen.  Oli miten oli, niin vierailu kannatti.

Reissu oli oikein onnistunut ja tein juuri sitä, mitä olin alunperin suunnitellutkin - otin rennosti. Oli mukava joulun alla, kun oli hetki, jolloin ei ollut kiire minnekään, mutta sai kuitenkin nähdä ja kokea uusia asioita. Niin ja löysin joulufiiliksen!

AUKKOJA SIVISTYKSESSÄ

Belgiaan matkustettuani ymmärsin, miten vähän maasta tiedän mitään. Belgiasta tulee suklaata ja olutta sekä Tintti. Siinäpä tietämykseni kiteytettynä. Brysselin reissulla olen ainakin voinut todeta, että matkailu avartaa!

Brysselissä on vaikea olla törmäämättä sarjakuviin. Niitä näkee seinämaalauksissa, on kauppoja ja museoita. Vierailin ensin Moof eli museum of original figurines -museossa, jonka edustalla oli smurffipatsas. En tiedä liittyikö patsas enemmän museoon vai samassa rakennuksessa olevaan Smurffit -kauppaan, mutta joka tapauksessa museo oli helppo löytää patsaan avulla.

Olen lapsena katsonut Smurffeja, Asterixia ja Lucky Lukea, mutta olen aina luullut niiden tulevan Ranskasta. Eipä sillä, että olisin asiallani koskaan päätä vaivannut, mutta jotenkin olen vain automaattisesti ajatellut, että jos hahmot puhuvat ranskaa, niin silloinhan ne tulevat Ranskasta. Olin yllättynyt, että hahmot tulevatkin Belgiasta!

Museossa oli nimensä mukaisesti figuureja ja lisäksi siellä oli pieni elokuvateatteri, jossa pyöri parasta aikaa Asterix, josta en ymmärtänyt ranskan kielen takia mitään. Minulle tuttujen hahmojen lisäksi museossa oli todella paljon muitakin hahmoja eli tunnen belgialaisista sarjakuvista vain pienen osan.

Figuurimuseosta suuntasin sarjakuvamuseoon Comics Art Museumiin. Museossa kerrottiin sarjakuvien historiasta, niiden tekemisestä ja eri genreistä.

Tässä yksi museon esimerkeistä, miten sarjakuva syntyy vaihe vaiheelta ennen kuin se on lopullisessa julkaisussa:

Jostain syystä museoon oli myös päätynyt japanilaisen Ghibli Studion Porco Rosso!

Sarjakuvista on vaikea keksiä aasinsiltaa ranskanperunoihin, mutta sanotaanko, että myös ranskanperunoiden suhteen sivistyksessäni on ollut aukkoja. Nimensä mukaanhan ranskiksien voisi kuvitella tulevan Ranskasta, mutta ainakin joidenkin selitysten mukaan perunat tulevatkin Belgiasta! Belgiassa ei voi olla törmäämättä Belgian Frites -kojuihin. Ranskiksia myydään joka paikassa ja ne tarjoillaan majoneesin kera. Potut paistetaan kahteen kertaan öljyssä, jotta niistä tulee erittäin rapeita.

Mutta sitten siihen nimeen. Jotkut tarinat kertovat amerikkalaisten sotilaiden syöneen ensimmäisen maailmansodan aikana öljyssä paistettuja perunoita Belgiassa, mutta he luulivat olevansa ranskan kielen takia Ranskassa ja he alkoivat kutsua perunoita ranskanperunoiksi. Belgialainen nettisivusto kuitenkin väittää tarinan olevan täyttä skeidaa ja heidän mukaan nimi tulee siitä, että englannin kielinen sana "french" tarkoittaa tai ainakin joskus tarkoitti, että jokin leikataan pituussuuntaisesti palasiksi.

Oli miten oli, niin söin reissullani jopa kolmesti annoksen paistettuja perunoita. Ne olivat sopiva välipala, kun on pieni nälkä ja ne olivat helposti saatavilla. Viimeisenä reissupäivänäni satuin vielä vahingossa maan tai liekö jopa maailman kuuluisimpaan perunakioskiin Maison Antoineen, joten pakkohan minun oli 65 vuotta belgialaisia ja turisteja palvelleen kioskin antimia testata (kuva ei liity tapaukseen).  Joidenkin mukaan kyseisen putiikin perunat ovat maailman parhaita, mutta itsellä tuli kyllä ranskanperunakiintiö vähäksi aikaa täyteen!

Summa summarum: matkailu avartaa ja olen oppinut uutta niin sarjakuvista kuin ranskanperunoistakin.