PIENI ROADTRIP NORRBOTTENISSA

Kesäkuun alussa päätimme siskoni kanssa lähteä pienelle automatkalle Ruotsin puolelle Norrbotteniin. Meillä ei ollut sen kummempia odotuksia reissua kohtaan, kunhan kaipasimme maisemanvaihdosta. Matkalla Luulajaan poikkesimme Bodenin kaupunkiin. Sain suosituksia Ruter Retro Cafesta ja päätimme pistäytyä kahvilassa.

Retrokahvilassa ei ole enää pitkään mahdollista vierailla, sillä omistajapari on jäämässä eläkkeelle ja kahvila sulkee syksyllä ovensa. Kahvilassa olikin kaikki mahdollinen myynnissä. Keräilijälle kahvila olisi varmasti unelmapaikka, sillä kahvilan seinät ja hyllyt pursusivat monenlaista tavaraa, joista osa toi mieleen omia lapsuusmuistoja. Kahvila oli toisaalta mielenkiintoinen museon kaltainen paikka, mutta toisaalta vanhat tavarat tekivät kahvilasta jokseenkin tunkkaisen. Joka tapauksessa kahvila tuntui olevan paikallisten suosiossa - kahvila oli täynnä ihmisiä keskellä arkipäivää ja kahvilan vitriini oli täynnä huokeita kotitekoisia leivoksia.

Bodenista lähdimme ajamaan kohti Gammelstadin kirkkokaupunkia, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde. Ruotsissa on ollut aikoinaan 71 kirkkokaupunkia, joista on jäljellä enää vain 16 ja niistä useimmat ovat huonosti säilyneitä. Luulajan Gammelstadissa on suurin ja parhaiten säilynyt kirkkokaupunki, missä on yli 400 kirkkotupaa.

Kirkkokylien uskotaan syntyneen muun muassa pitkien välimatkojen, varastointi-, markkinointi- ja yöpymistarpeiden takia. Kylä oli pitäjäläisten tapaamispaikka, jonne kokoonnuttiin niin jumalanpalveluksiin kuin käräjillekin. Nykyisin kirkkokaupungissa asuu vakituisia asukkaita isoissa taloissa sekä viikonloppuasukkaita pienissä tuvissa.

Kirkkokaupungin Nederluleån kirkko rakennettiin 1400-luvulla ja se on Norrlannin alueen suurin keskiaikainen kirkko. Niin kirkossa kuin kirkkokaupungissakin oli mielenkiintoista vierailla. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa.

Alkuillasta saavuimme Luulajan keskustaan, missä yövyimme Citysleep itsepalveluhotellissa. Kiersimme kaupunkia jalkaisin hyytävässä tuulessa. Vaikka kuvat näyttävätkin aurinkoisilta, niin onneksi olimme varautuneet paksulla vaatekerroksella kaupunkikierrokseen.

Meren äärelle rakennettu kaupunki toi jokseenkin mieleen Uumajan, missä vierailin muutama vuosi sitten. Luulaja on kuitenkin huomattavasti pienempi, vajaan 80 000 asukkaan kaupunki.

Luulajan kesäkatu oli todella mukava. Kadulla oli erilaisia istumapaikkoja ja jopa riippumattoja. Itse ihastuin pieneen vihreään mökkiin, joka toimi kaikille ohikulkijoille avoimena kirjojen kierrätys- ja vaihtopisteenä. Jälleen kerran mietin, että miksi tämmöisiä kesäkatuja ei toteuteta Suomessa. Ehkä jossain kaupungissa kesäkatuja onkin, mutta toisaalta voin myös kuvitella, että jos kotikaupungissani olisi vastaava katu, niin ei menisi montaakaan päivää, kun katu kokisi ilkivaltaa.

Mainittakoon vielä erikseen ravintolalöytö. Ruotsalaisen ketjuravintolan Bastard Burgersin halloumburger oli todella herkullinen! Ravintola sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, joten emme olisi eksyneet sinne vahingossa. Odotankin jo tulevaa Tukholman matkaa, jolloin taidan poiketa ravintolaan burgerille. Mainittakoon vielä sekin, että jokaisesta burgerista oli valittavana vege- tai lihaversio. Suomessa olisi tämänkin osalta opittavaa.

Kotimatkalla pysähdyimme Sangiksessa armeijan ylijäämämyymälän pihaan ihastelemaan puisia veistoksia.

Teimme kotimatkalla vielä pienen mutkan ja ajoimme Haaparannasta pohjoiseen pitkin Torniojokea ja pysähdyimme Kukkolaforsenille ihastelemaan kosken kuohuntaa.

Pieni roadtrip oli mukava ja todisti, että välillä voi reissata myös lähialueella, eikä aina tarvitse lentää jonnekin kauas!

LAIVAMATKA PIETARIIN

Pietari on yksi niistä kaupungeista, missä olen pitkään halunnut vierailla, mutta kalliin viisumin hankinta muutaman päivän matkalle ei ole houkutellut. Ajatus laivamatkasta alkoi kiinnostamaan, sillä meriteitse Pietariin saapuessa saa 72 tunnin viisumivapauden. Varasimme äitini kanssa laiva-hotellimatkan Ikaalisten matkatoimiston kautta. Matkan olisi voinut varata suoraan myös laivayhtiön St. Peterslinen kautta, mutta matkan tiedot olivat selkeämmin esillä Ikaalisten matkatoimistolla ja heidän kautta saimme myös varattua hotellin keskeisemmällä sijainnilla.

Länsiterminaalissa jonotimme ensin St. Peterslinen tiskille, jotta he rekisteröisivät passimme. Tiskille oli ruuhkaa, mutta passien rekisteröimisen jälkeen pääsimme suoraan Ikaalisten matkatoimiston tiskiltä hakemaan matkalippumme ja passin tarkastuksen kautta laivaan. Vähän harmitti, ettemme ottaneet laivalle mukaan edes vesipulloa ja pientä välipalaa. Meille tiedotettiin, ettei laivalle saa viedä omia juomia ja ruokia, mutta siitä säännöstä ei laivalla välitetty ollenkaan. Emme toki nääntyneet nälkään tai janoon laivalla. Laivalla oli buffet-ravintolan lisäksi kaksi ruokaravintolaa, joista testasimme mennen tullen italialaista. Ruoka oli ihan ok, mutta aika hintavaa.

Matkaohjelmassamme huomautettiin, että laiva on parhaat päivänsä nähnyt ja jokseenkin nuhruinen. Koimme, että laiva oli kelvollisessa kunnossa, eikä meillä ollut valittamista ikkunallisesta hytistämme. Yllätyimme siitä, miten rauhallista laivalla oli.

Pietarin satamassa maahannnousu oli hidasta ja kankeaa. Ostimme etukäteen kaupunkikiertoajelun ja pääsimme ryhmänä muita aikaisemmin laivasta ulos ja meidät ohjattiin passintarkastukseen. Passintarkastuksen ja tullin jälkeen meitä odotti venäläinen suomea puhuva opas, joka neuvoi meille mihin bussiin mennään.

Kaupunkikiertoajelu kesti kolme tuntia ja siinä sai hyvän käsityksen kaupungista ja vinkkejä missä kannattaisi vierailla. Pysähdyimme muutaman kerran ottamaan valokuvia ja teimme myös pysähdyksen matkamuistomyymälään, missä pääsimme vessaan ja missä oli tarjolla vodkaa, kahvia ja teetä. Myymälä oli melko hintava, joten tuliaisostokset kannattaa jättää myöhempään vaiheeseen. Kiertoajelu päättyi Palatsiaukiolle, mistä osa ryhmästä lähti jatkamaan lounaalle ja Eremitaasiin, me puolestamme lähdimme hotellille.

Hotellimme Golden Triange Boutique oli loistava valinta. Olen harvemmin yöpynyt yhtä viihtyisässä hotellissa. Sijainti Nevsky Prospekt -pääkadun varrella oli loistava, hotellin aamupala oli monipuolinen ja herkullinen sekä henkilökunta oli ystävällinen. Minulla oli etukäteen sellainen mielikuva, että venäläiset eivät ole kovin iloisia ja ystävällisiä asiakaspalvelussaan, mutta me saimme pääasiassa ystävällistä asiakaspalvelua myös ravintoloissa ja matkamuistomyymälöissä.

Vierailimme reissun aikana kolmessa kirkossa. Pietarin pääkirkko, Kazanin Jumalanäidin katedraali oli oikea käytössä oleva ortodoksinen katedraali. Kirkon arkkitehtuuri on ottanut mallia Vatikaanin Pietarin kirkosta. Kirkossa vallitsi erittäin harras tunnelma. Ihmiset jonottivat rukoillakseen ja suudellakseen Kazanin ihmeitätekevän Jumanäidin kuvakopiota.

Minulle reissun kohokohta oli vierailu Kristuksen ylösnousemuksen katedraalissa eli Verikirkossa. Aleksanteri II murhattiin vuonna 1881 Gribojedovin kanavan varrelle, jonne hänen poikansa Alekteri III rakennutti isänsä muistolleen venäläistyylisen kirkon. 1900-luvun alussa valmistunut ortodoksikirkko oli mielettömän upea mosaaiikkitöineen. Kirkkomuseo oli täynnä lukuisia yksityiskohtia, joita olisi voinut jäädä tuntikausiksi ihastelemaan.

Verikirkkoa kelpasi ihastella ulkoapäinkin monelta eri suunnalta. Kirkko näkyy komeasti kanavan varrellaesekä Mars-kentän vieressä olevasta puistosta. Mars-kentällä palaa ikuinen tuli. Kenttää on käytetty sotilasparaateihin ja muihin juhliin jo 1800-luvun alusta.

Toisena Pietarin päivänä heräsimme sateiseen aamuun. Sade ei meitä haitannut, sillä olimme suunnitelleet museokierroksen Eremitaasiin. Eremitaasi on valtava museokompleksi, joka koostuu pienestä, uudesta ja vanhasta Eremitaasista sekä Venäjän keisarien entisestä palatsista, Talvipalatsista. Talvipalatsin entiset asuin- ja edustussalit olivat toinen toistaan upeampia.

Museossa oli arkeologisia esineitä sekä maalauksia ja veistoksia. Museo tuntui välillä melko sokkeloiselta, kun kuljimme rakennuskompleksista toiseen. Luin jostain matkaoppaasta, että jos Eremitaasissa katselisi kutakin teosta yhden minuutin ajan, niin kaikkien teosten läpikäynti veisi museovieraalta yhteensä 15 vuotta, jos hän käyttäisi museovierailuun kahdeksan tuntia päivässä. Venäjällä-blogissa todettiin, että huoneiden läpikävely vastaaa matkana noin 24 kilometriä!

Kiersimme museota liki neljä tuntia. Mielenkiintoisinta koko kierroksessa oli mielestäni Talvipalatsin huikeat salit.

Talvipalatsin ikkunoista kannatti myös välillä katsoa kaupunkinäkymiä. Palatsin toisella puolen virtaa Neva-joki ja toisella puolen komeilee Palatsiaukio.

Pietarissa oli lukuisia puistoja, mutta emme ehtineet niissä sen kummemmin kierrellä kuin mitä kävelimme muutaman puistoalueen läpi ohikulkumatkalla.

Ruokapaikkaa etsiessä huomasimme erään ostoskeskuksen toisen kerroksen käytävällä olevan lukuisia vahanukkeja. Luulin ensin, että nuket on hylätty avonaiselle käytävälle, sillä olimme aiemmin kävelleet oikean vahakabinetin ohi. Menimme uteliaisuuttamme katsomaan mistä on kyse.

Käytävällä oli englannin kielellä kyltti, jossa toivottiin, että pääsymaksu maksettaisiin ainakin siinä tapauksessa, jos vahanukeista aikoo ottaa kuvia. Lippukassa oli sisällä ja kävin tunnollisesti maksamassa kolmen euron pääsymaksun. Vahanuket olivat pääasiassa aika epäonnistuneita tekeleitä, mutta sen myötä myös melko huvittavia.

Viimeisenä aamuna suunnistimme Iisakinkirkkoon ja kävimme samalla katsomassa kirkkoaukion läheltä paikan, mistä St. Peterslinen shuttlebussi ajaa ja vie matkustajat ilmaiseksi takaisin satamaan.

Iisakin kirkko tuntui Verikirkon jälkeen hieman tylsältä, vaikka upeahan Iisakinkirkkokin oli. Kirkkoa rakennettiin vuodet 1817-1857 eli yhteensä 40 vuotta. Siitä tuleekin suomalainen sanonta "rakentaa kuin Iisakinkirkkoa". Kaupunkikiertoajelun opas sanoi, että Pietarissa on nykyään puolestaan sanonta "rakentaa kuin Helsingin metroa".

Lomamme viimeisteli kanaaliristeily. Kiertoajelulla matkaopas sanoi risteilyjen kestävän tunnin. Onneksemme olimme hyvissä ajoin liikenteessä, sillä City Cruise -risteily kestikin lähes kaksi tuntia! Risteily toimi hop-on hop-off -periaatteella eli risteilyltä olisi voinut välillä nousta maihin ja palata myöhempään alukseen jatkamaan risteilyä. Maisemia oli mielenkiintoisempaa tarkkailla veneestä veneen ääreltä, mitä bussin ikkunasta.

Risteilyn jälkeen kävimme vielä kahvilla ja lähdimme shuttlebussilla satamaan. Olimme orientoituneet siihen, että joudumme satamassa jonottomaan pitkään, mutta meillä meni loppujen lopuksi vain puoli tuntia siitä kun tulimme satamaan ja astuimme laivaan, vaikka välissä kävimme hakemassa paluulipun laivalle, tullissa ja passin tarkastuksessa.

Kotimatka meni samoissa merkeissä, kuin menomatkakin. Kävimme laivalla syömässä, seurasimme vähän aikaa yökerhon ohjelmaa ja menimme nukkumaan. Laivalla ei ollut minkäänlaisia häiriötekijöitä ja saimme nukkua yön rauhassa.

Kahdessa ja puolessa päivässä ehti mukavasti nähdä kaunista Pietaria ja nauttia sen leppoisasta tunnelmasta. Reissu oli positiivinen yllätys; pääasiassa sää suosi, ruoka oli hyvää, asiakaspalvelussa ei valittamista ja kaupungissa riitti monenlaista nähtävää. Ehkä palaan kaupunkiin vielä joku päivä uudelleen!