Retrokahvilassa ei ole enää pitkään mahdollista vierailla, sillä omistajapari on jäämässä eläkkeelle ja kahvila sulkee syksyllä ovensa. Kahvilassa olikin kaikki mahdollinen myynnissä. Keräilijälle kahvila olisi varmasti unelmapaikka, sillä kahvilan seinät ja hyllyt pursusivat monenlaista tavaraa, joista osa toi mieleen omia lapsuusmuistoja. Kahvila oli toisaalta mielenkiintoinen museon kaltainen paikka, mutta toisaalta vanhat tavarat tekivät kahvilasta jokseenkin tunkkaisen. Joka tapauksessa kahvila tuntui olevan paikallisten suosiossa - kahvila oli täynnä ihmisiä keskellä arkipäivää ja kahvilan vitriini oli täynnä huokeita kotitekoisia leivoksia.
Bodenista lähdimme ajamaan kohti Gammelstadin kirkkokaupunkia, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde. Ruotsissa on ollut aikoinaan 71 kirkkokaupunkia, joista on jäljellä enää vain 16 ja niistä useimmat ovat huonosti säilyneitä. Luulajan Gammelstadissa on suurin ja parhaiten säilynyt kirkkokaupunki, missä on yli 400 kirkkotupaa.
Kirkkokylien uskotaan syntyneen muun muassa pitkien välimatkojen, varastointi-, markkinointi- ja yöpymistarpeiden takia. Kylä oli pitäjäläisten tapaamispaikka, jonne kokoonnuttiin niin jumalanpalveluksiin kuin käräjillekin. Nykyisin kirkkokaupungissa asuu vakituisia asukkaita isoissa taloissa sekä viikonloppuasukkaita pienissä tuvissa.
Kirkkokaupungin Nederluleån kirkko rakennettiin 1400-luvulla ja se on Norrlannin alueen suurin keskiaikainen kirkko. Niin kirkossa kuin kirkkokaupungissakin oli mielenkiintoista vierailla. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa.
Alkuillasta saavuimme Luulajan keskustaan, missä yövyimme Citysleep itsepalveluhotellissa. Kiersimme kaupunkia jalkaisin hyytävässä tuulessa. Vaikka kuvat näyttävätkin aurinkoisilta, niin onneksi olimme varautuneet paksulla vaatekerroksella kaupunkikierrokseen.
Meren äärelle rakennettu kaupunki toi jokseenkin mieleen Uumajan, missä vierailin muutama vuosi sitten. Luulaja on kuitenkin huomattavasti pienempi, vajaan 80 000 asukkaan kaupunki.
Luulajan kesäkatu oli todella mukava. Kadulla oli erilaisia istumapaikkoja ja jopa riippumattoja. Itse ihastuin pieneen vihreään mökkiin, joka toimi kaikille ohikulkijoille avoimena kirjojen kierrätys- ja vaihtopisteenä. Jälleen kerran mietin, että miksi tämmöisiä kesäkatuja ei toteuteta Suomessa. Ehkä jossain kaupungissa kesäkatuja onkin, mutta toisaalta voin myös kuvitella, että jos kotikaupungissani olisi vastaava katu, niin ei menisi montaakaan päivää, kun katu kokisi ilkivaltaa.
Mainittakoon vielä erikseen ravintolalöytö. Ruotsalaisen ketjuravintolan Bastard Burgersin halloumburger oli todella herkullinen! Ravintola sijaitsi ydinkeskustan ulkopuolella, joten emme olisi eksyneet sinne vahingossa. Odotankin jo tulevaa Tukholman matkaa, jolloin taidan poiketa ravintolaan burgerille. Mainittakoon vielä sekin, että jokaisesta burgerista oli valittavana vege- tai lihaversio. Suomessa olisi tämänkin osalta opittavaa.
Kotimatkalla pysähdyimme Sangiksessa armeijan ylijäämämyymälän pihaan ihastelemaan puisia veistoksia.
Teimme kotimatkalla vielä pienen mutkan ja ajoimme Haaparannasta pohjoiseen pitkin Torniojokea ja pysähdyimme Kukkolaforsenille ihastelemaan kosken kuohuntaa.
Pieni roadtrip oli mukava ja todisti, että välillä voi reissata myös lähialueella, eikä aina tarvitse lentää jonnekin kauas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti