Näytetään tekstit, joissa on tunniste Slash. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Slash. Näytä kaikki tekstit

maanantai 22. heinäkuuta 2019

COPENHELL

Juhannusviikolla lensimme Markuksen kanssa Kööpenhaminaan. Edessä oli neljä päivää metallifestareilla Copenhellissä. Festarit täyttivät jo 10 vuotta, mutta meille tämä oli ensimmäinen Copenhell -reissu.

Ensimmäisenä iltana menimme katsomaan Eagles of Death Metallia ja tutustumaan festarimiljööseen. EoDM heitti hyvän keikan. Päätimme jäädä katsomaan myös seuraavan bändin Katatonian. Keikan alussa alkoi vähän ripsiä vettä, vaikka sääennuste ei ollutkaan luvannut sadetta. Kertakäyttösadetakit olivat tietenkin hotellilla. Keikan alku oli sen verran tylsä, että päätimme lähteä kesken kaiken hotellille. Kun olimme poistumassa yleisön seasta, valtava kaatosade yllätti. Onneksi pääsimme katoksen alle suojaan odottamaan sään selkenemistä. Yllättävästä kaatosateesta viisastuneena kannoin sadetakkeja mukana seuraavat päivät, mutta onneksi niitä ei tarvittu!





Kaupunkifestarit oli hyvä kombinaatio - reissussa yhdistyi sopivasti rento kaupunkiloma ja konsertit. Yöksi ei tarvinnut kömpiä telttaan (ei minusta kyllä enää tässä iässä siihen olisikaan!), vaan nukuimme mukavasti oikeassa sängyssä. Hotellin ja festarialueen välinen kävelymatka oli 45 minuuttia, kun emme sen lähempää majapaikkaa löytäneet. 

Hotelli Maritime sijaitsi parin korttelin päästä idyllisestä Nyhavnin alueesta, missä kävimmekin kahtena päivänä syömässä ennen festareita. Samalla kävimme jalkaisin katsomassa Pientä Merenneitoa, jonka olen aiemmin nähnyt vain kanaaliristeilyllä. Muitakin uusia kulmia tuli koettua, kun yleensä olen liikkunut hieman eri suunnalla ja majoittunut eri puolelle kaupunkia.








Perjantain pääesiintyjänä oli Tool, jonka takia itse asiassa festareille päädyimme. Markus halusi nähdä harvoin keikkailevan bändin ja Kööpenhamina valikoitui sillä, että festaritarjonnasta löytyi bändejä minunkin makuun.

Slash featuring Miles Kennedy and The Conspirators heitti hyvän keikan. Aiemmin bändi on soittanut useita Guns N' Rosesin biisejä, mutta ehkä GN'R:n aktivoitumisen jälkeen Slash ei halua enää biisejä settilistaan tai voihan syynä olla toki sekin, että bändi on itse tehnyt jo lukuisia levyjä, joten hyviä biisejä riittää omastakin takaa. Saimme silti kuulla illan aikana Nightrainin.





Itse en kuuntele Toolia, sillä bändin musiikki on minulle yksinkertaisesti vain liian teknistä. Oli kuitenkin mielenkiintoista nähdä bändi livenä, sillä he olivat panostaneet konsertin visuaaliseen puoleen. En kuitenkaan katsonut koko keikkaa, vaan kävin välillä kiertämässä festarialueella. Oli mukava huomata, että en sentään ollut ainoa, joka ei fanittanut bändiä - muitakin ihmisiä oli kiertelemässä kojuja ja toisia bändilavoja!




Lauantaina Copenhellissä ei ollut kummallekaan tärkeitä bändejä, joten meillä oli reilusti aikaa ennen festarialueelle siirtymistä käydä muuallakin. Kävimme päiväkävelyllä ja -kaljalla Christianian vapaakaupungissa. Christianian teiden ja kujien varrelle oli tullut uusia maalauksia sitten viime näkemän.








Alkuillasta suuntasimme yhteen Mikkellerin panimoravintoloista, Baghaveniin, joka sijaitsee Refshaleøenissa - samalla entisellä telakka-alueelle, missä myös Copenhell järjestetään.



Refshaleøen oli itselleni ennestään tuntematon alue. Se on syntynyt ja kehittynyt muutaman viime vuoden aikana, ja siitä on tullut trendikäs ja eloisa kaupunginosa. Viimeisen festaripäivän aloitimme chillailemalla katuruokatorilla Reffenissä, mistä löytyy varmasti jokaiselle jotain syötävää. Ruokakojujen valikoima oli todella laaja ja ainakin meidän sandwich -valinta osui nappiin. Ruokailun jälkeen palasimme vielä Mikkelleriin oluselle.




Itselleni viimeinen festaripäivä oli tärkein, sillä lavalle nousi Rob Zombie. Tämä oli kolmas Zombien keikkani ja show vain paranee! Lavan edessä ei tosin ollut kovin helppoa katsoa bändiä. Crowd surffareita oli liioittelematta kymmeniä; heitä lipui koko ajan jostain suunnasta ja samalla sai itse varoa, ettei saa kenenkään monosta päähänsä. Monilla festareilla yleisösurffaus on kiellettyä, mutta ikävä kyllä ei Copenhellissä. Järjestysmiehilläkin näytti pitävän keikan aikana kiirettä, että ehtivät napata jokaisen surffarin kiinni!

Joka tapauksessa tunnelma oli huikea ja keikka kruunasi muutenkin hyvin onnistuneen reissun.









Jäimme vielä lauantai-iltana odottamaan illan pääesiintyjää Scorpionsia, sillä onhan bändi niitä ensimmäisiä "raskaampia" bändejä, joihin on tullut varhaisteini-iässä tutustuttua. Jaksoimme kuunnella bändiä kahden biisin verran ja sitten päätimme poistua paikalta. Bändi kuulosti huonolta ja se oli muutenkin omituinen kiinnitys metallifestareille, mutta tuntuipa bändillä silti olevan valtava kuulijakunta festareilla.


Pitkä festariviikonloppu oli erittäin onnistunut. Festarijärjestelyt toimivat melko hyvin, eikä pääsääntöisesti baaritiskille tai vessaan tarvinnut juurikaan jonotella. Voisin käydä toistekin Copenhellissä, jos bändikattauksessa on jotain itselle tärkeää! Ehkä ei kuitenkaan heti ensi vuonna uudestaan... ...tai eihän sitä koskaan tiedä!




keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

I LOVE ROCK N' ROLL!

Touko- ja kesäkuun loppu vei minut minilomalle Helsinkiin. Koska minulla on tällä hetkellä ylimääräistä aikaa, niin päätin vihdoin testata viekö Onnibus minut sujuvasti määränpäähän. Kahdeksaan tuntiin mahtuu paljon istumista, mutta onnistuin molemmilla kerroilla saamaan mielestäni parhaan mahdollisen paikan bussin toisen kerroksen etupenkistä. Vaikka nelostie onkin tylsä, niin silti Suomen kesää oli mukava ihastella bussin ikkunasta.

Onnibussin hintalaatusuhde on mielestäni kohdallaan. Toukokuun bussilippuni hinta ehti nousta 25 €, kun jahkailin pitkään, miten menen Helsinkiin. Kesäkuun bussilipun ostin hyvissä ajoin ja sain sen 10 € hintaan! Ensimmäisellä reissulla en saanut wifiä toimimaan kännykässäni, mutta toisella reissulla nettikin toimi moitteettomasti. Penkin alla oli virtapistoke, joten akkukaan ei päässyt loppumaan kesken matkan.

Onnibussista ollaan montaa mieltä. Busseissa on ollut ongelmia ja välillä uudet autot ovat hajonneet tien päälle. Toukokuussa matka sujui ongelmitta, mutta jälkimmäisellä matkalla bussi pysähtyi Töölössä liikennevaloihin ja siihenpä sitten jäätiin. Bussi ei enää käynnistynyt ja lopulta toinen bussi nouti matkustajat ja saavuimme Kamppiin lähes tunnin aikataulusta myöhässä. Onneksi varsinainen menoni oli vasta seuraavana päivänä eli bussin rikkoontuminen ja siitä johtunut myöhästyminen ei suoranaisesti haitannut matkaani. Uskallan jatkossakin matkustaa Onnibussilla, mutta lasken matka-aikatauluuni mukaan myöhästymisvaraa. (Kotimatkoilla turvauduin junaan, koska pendolino on nopeampia ja tilavampi matkustusmuoto.)


Toukokuussa minut vei etelään Slashin konsertti Helsingin jäähallissa. Ostaessani lipun keikalle toivoin, että Slash kutsuisi Michael Monroen bändin lämppärikseen ja niinhän siinä kävikin! Parempaa lämppäriä keikalla ei olisi voinut ollakaan! Michael Monroen bändi sai Slashin bändistä Hanoi Rocks fanin basisti Todd Kernsin vierailemaan lavalla kitaristina parin biisin ajan. Michael Monroe oli jälleen kerran loistava, tykkään hänen lavaenergiasta sekä karismastaan.








Slash featuring Myles Kennedy and The Conspirators loisti myös lavalla. Pidän kovasti Slashin omistakin biiseistä ja menisin keikalle, vaikka bändi ei soittaisi ainoatakaan Guns N' Rosesin biisiä. En silti valita; on hienoa kuulla vanhoja klassikoita kuten Sweet Child O'Mine livenä, kun en nähnyt Guns N' Rosesia teinivuosinani. Ja sitä paitsi Myles Kennedy on laulajana Axl Rosea parempi, joten ei haittaa, vaikka kuulen teinivuosien suosikkibiisit vuosien viiveellä.

Slash kutsui Michael Monroen lavalle heittämään biisit Dr Alibi ja We're All Gonna Die. Viimeksi näin tämän kaksikon Ruisrockin lavalla muutama vuosi sitten. Michael Monroe ei ole koskaan saanut kotimaassaan ansaitsemaansa arvostusta, mutta on hienoa nähdä, miten paljon häntä arvostetaan maailmalla.












Slashin takia kannatti matkustaa minilomalle Helsinkiin. Myös kesäkuun lopussa suuntasin Helsinkiin, tällä kertaa Tuska festareille Alice Cooperin keikalle. Sain houkuteltua Helenan mukaan keikalle ja ostimme ennen keikkaa hienot School's Out t-paidat. Alice Cooper Forever!


Ennen keikkaa ajattelin, että olen nähnyt Alicen aika monta kertaa ja muilla festareilla hiljattain soitetut settilistat vaikuttivat liian tutuilta ja siksi hieman tylsiltä. Alice yllätti kuitenkin heittämällä eri setin, mitä Euroopan festareilla ja keikka kesti pidempään, mitä Tuskan soittoaikataulut antoivat ymmärtää.

Tällä kertaa Alicen vaimo Sheryl oli mukana kiertueella ja paha hoitsu kumppaneineen yritti saada jälleen kerran Alicen hengiltä giljotiinissä.















Alicea ei kuitenkaan saada hengiltä lavalla, vaan hän palaa aina. Edellisestä Alicen keikastani on kohta kaksi vuotta aikaa ja jo silloin Alice heitti tribuuttibiisinsä Jim Morrisonille (The Doors: Break On Through), John Lennonille (The Beatles: Revolution), Jimi Hendrixille (The Jimi Hendrix Experience: Foxy Lady) ja Keith Moonille (The Who: My Generation). Ennen covereita Alice ihmetteli, että miten hän on edelleen hengissä, kun monet hänen ystävänsä ovat kuolleet. (Milloinhan Alice julkaiseekaan jo vuosia sitten puhutun tribute levynsä?)




Keikka huipentui School's Out encoreen, jonka aikana Alice kutsui Michael Monroen lavalle! Tämä oli ensimmäinen kerta, kun näin Alicen ja Michaelin yhdessä lavalla. Michael on kuunnellut lapsuudessaan Alice Cooperia, joten on varmasti hienoa päästä oman idolinsa kanssa lavalle.




Jotkut asiat eivät koskaan muutu. Olin jälleen kerran ihan fiiliksissä Alicen keikan jälkeen, eikä edes "Poison" ärsyttänyt minua tällä kertaa, vaikka aina toivonkin, että loppuunkulutettu biisi jätettäisiin soittamatta. Keikan lopuksi Alice vielä ilmoitti iloisen uutisen: "Nähdään marraskuussa Mötley Crüen keikalla!" Nähdään, jee!