LAPIN JALOKIVEÄ ETSIMÄSSÄ

Pohjoisen reissun tärkein etappi oli vierailu Sodankylässä sinne jo 1,5 vuotta sitten muuttaneen ystävän luona. Ystäväni on työskennellyt Pyhä-Luoston Ametistikaivoksella oppaana, joten oli mielenkiintoista nähdä hänen entinen työpaikkansa ja samalla vierailla harvinaisessa kohteessa Markuksen kanssa.

Ametistikaivokselle ei pääse suoraan autolla, vaan auto jätettiin Ukko-Luostolle parkkiin ja siitä käveltiin reilun puolen tunnin matka Lampivaaran kahvioon, mistä ostettiin liput kaivokselle. Kaivosvierailuja järjestetään aina tasatunnein.

Tasatunnilla portti avattiin, ja vieraat päästettiin kiipeämään ametistikaivokselle. Ensin noustiin portaita ja sitten kuljettiin pitkospuita pitkin. Opas piti kodassa esitelmän kaivoksen toiminnasta ja esitteli paikan päältä löydettyjä kiviä. Erikoinen harvinaisuus on samaanikivi, jossa on kolmea eriväristä kvartsia; violettia ametistia, valkoista lumikvartsia ja mustaa savukvartsia. Kivi kuvaa kolmijakoista samanistista maailmaa, jota hallitsee ylinen, keskinen ja alinen maailma ja se on ollut metsäsaamelaisille pyhä kivi. Tiettävästi samaanikiviä ei ole löydetty mistään muualta maailmassa.

Esittelyn jälkeen päästiin tositoimiin ja siirryimme itse kaivokseen. Laskeuduimme sisätiloissa portaita alas, mutta varsinainen hakkuualue oli ulkopuolella.

Opas antoi jokaiselle oman hakun, jonka jälkeen alkoi ametistien metsästys. Alueelta saa viedä ilmaiseksi mukanaan ametistin, joka mahtuu omaan suljettuun kämmeneen. Olin jo suunnitellut, kuinka Markus saa viedä minun löytämän ison ametistin kämmenessään pois, sillä tulisin tietenkin löytämään niin ison kiven, ettei se omaan kämmeneen mahtuisi. Suunnitelmat eivät ihan toteutuneet, sillä löydökset olivat tosi pieniä ja osa löydöksistä osottautui tavallisiksi kiviksi, kun olin pessyt muraiset kivet. En löytänyt samaanikiveä, enkä isoa ametistia, jota voisin pitää jatkossa onnenkivenä, mutta sentään jotain löysin. Ja onneksi sain ystävältäni samaanikiven, niin ei jäänyt sellainen olo, että ihan tyhjin käsin tarvitsee kotiin lähteä. Olkoon siis lahjakivi myös onnenkiveni!

Vaikka hakkuulöydökset jäivätkin pieneksi, niin sentään samalla reissulla sai ihastella komeita maisemia ja kaivosreissun päätteeksi palkitsimme itsemme munkkikahveilla Lampivaaran kahviossa. Vierailu Ametistikaivokseen oli mielenkiintoinen, mutta pakko lopuksi kuitenkin vähän narista pääsylipun hinnasta. 14,5 € on aika suolainen hinta siitä, että kuuntelet esityksen ja saat kaivaa kiviä maasta. Suomessa on Suomen hinnat, mutta välillä miettii, että olisiko nähtävyyksillä enemmän kävijöitä, jos hinnat olisivat alhaisemmat. Hintojen takia en välitäkään matkustaa Suomessa, vaikka kotimaassakin olisi paljon hienoja paikkoja. Ennemmin sitä hyppää lentokoneeseen ja vaihtaa maisemia kokonaan. Narinasta huolimatta suosittelen silti poikkeamaan Ametistikaivoksella, jos sinne päin nokka näyttää ja taskussa on ylimääräistä rahaa!

MUKAVA PÄIVÄ RANUALLA

Juhannuksen jälkeen tuli tehtyä pienimuotoinen roadtrip ja kylästeltyä pohjoisessa. Ranuan eläinpuisto on kestosuosikkini ja siellä onkin tullut käytyä viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes joka kesä. Halusin nalleja katsomaan tänäkin vuonna, kun kerran Ranuan ohi olimme muutenkin Markuksen kanssa ajamassa. Eläinpuiston viehätys on sen luonnonmukaisessa ympäristössä ja mukavassa 2,5 kilometrin mittaisessa reitissä. Monet eläintarhat ovat sokkelomaisia ja puistoissa saa kävellä ristiin rastiin nähdäkseen jokaisen puiston asukkaan. Ranualla on selkeä reitti, joka kulkee jokaisen aitauksen kautta niin, ettei puistossa tarvitse kartan kanssa suunnistaa. Puistossa on 50 eri villieläinlajia ja kesäisin myös kotieläimiä.

Emme olleet tarkastaneet eläinten ruokinta-aikatauluja etukäteen, mutta satuimme eläinpuistoon sopivasti hetki ennen karhujen ruokintaa, joten oikaisimme suoraan jääkarhujen luo pääsylippujen ostamisen jälkeen. Edelliskesien vetonaula, jääkarhunpentu Ranzo on muuttanut Wieniin ja puistossa ollaan toiveikkaita, että sinne syntyisi uusia pentuja lähitulevaisuudessa.

Jääkarhut saivat ensin osansa porkkanoista ja omenoista koostuvasta ateriasta, jonka jälkeen oli ruskeakarhujen vuoro. Malla-karhu odottikin omaa vuoroaan innokkaana ja nosteli takajalkojaan sen mukaan halusiko hän porkkanaa vai omenaa. Karhurouva lähti haikeana seuraamaan ruokkijaa, kun hänen ateriansa oli tarjoiltu. Seuraavana oli vanhan karhusedän Palle Joosepin vuoro. Palle on aika pelottavan näköinen karhuherra, joka on ollut puiston asukas jo vuodesta 1987 alkaen!

Kesän viehättävin puiston asukas oli pieni karhunpentutyttö, jonka emo oli hylännyt pian syntymän jälkeen. Hoitajat olivat siirtäneet pennun omaan aitaukseensa, ettei emo tapa hylkäämäänsä pentua. Pentu saa vielä toistaiseksi pullosta maitoa hoitajilta, mutta se ei kuitenkaan kuulunut "ruokintaesitykseen".

Pennulla ei ollut vielä nimeä ja puistossa onkin nimikilpailu menossa. En osallistunut nimikilpailuun, mutta ristisin tyttöpennun Nukaksi lapsuuden suosikkiohjelmani Jaki Vuoristokarhun mukaan. Nallella näytti olevan mukavaa isossa aitauksessa, missä oli mukavaa painia juurakon kanssa tai leikkiä kepillä.

Karhujen ruokinnan jälkeen palasimme takaisin reitin alkuun huikkaamalla villisioille matkan varrella morot. Osalla pöllöistä oli omituinen elbaustauko meneillään ja ne makasivat maassa pitkällään. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa, mutta eikai sitä pöllötkään jaksa aina puun oksalla patsastella.

Kun pääsimme takaisin meidän päivän aloituspisteeseen eli karhujen kulmille, olikin vuorossa susien, ilveksien ja ahmojen ruokinta. Normaalisti puistossa ruokitaan joka toinen päivä ilvekset ja ahmat, ja joka toinen päivä sudet. Susien kohdalla hoitajat olivat huomanneet suolistohäiriöitä, joten he saivat pientä pureskeltavaa ja lääkitystä myös ilveksien ja ahmojen ruokintapäivänä, joten saimmekin nähdä useamman ruokinnan. Yleensä sudet maastoutuvat niin hyvin, että niitä on vaikea edes havaita aitauksesta, mutta nyt ne olivat innokkaana odottamassa omaa osuuttaan. Alfauros Ville ruokailee aina ensimmäisenä ja lopuksi Harmi ja Hirmu syövät sen, mitä jäljelle jää.

Päivän ateriana oli jauhelihaa, joka näytti maistuvan hyvin myös ilveksille. Viime talvena syntyneet ahman poikaset (joita ei enää poikasiksi uskoisi koon puolesta) puolestaan varastoivat osan ateriastaan pahan päivän varalle.

Vaikka vierailupäivä olikin kolea ja pilvinen, niin sää oli mitä parhain eläinpuistossa vierailuun. Eläimet olivat aktiivisia, eivätkä sääsket ja mäkäräiset liiemmin kiusanneet meitä. Päivä Ranualla oli taas huippumukava, kuten aina ennenkin. Elukoihin ei vain kyllästy ikinä! Saas nähdä jos seuraavan kerran puistossa tulisi vierailtua ensimmäisen kerran talvella, vaikka ruskeat nallet ovatkin silloin nukkumassa. Mitähän jääkarhut puuhastelevat puistossa talviaikaan?

KAUAN ODOTETTU BARCELONA

Enpä olisi uskonut, että teen puolenvuoden sisään kolme Espanjan matkaa: Teneriffalle, Alicanteen ja Barcelonaan. Barcelona on ollut pitkäaikainen haave, kun taas Teneriffa ja Alicante olivat extempore-reissuja. Barcelona on Katalonian itsehallintoalueen pääkaupunki ja katalonialaisuus näkyi vahvasti myös katukuvassa; hyvin monen asunnon parvekkeella roikkui Katalonian lippu. En tiedä, mitä katalonialaisista ihmisistä yleensä sanotaan, mutta itsestä osa katalonialaisista tuntui hieman koppavilta ja väittäisin, että muualla Espanjassa olen kohdannut mukavampia ihmisiä. En kuitenkaan halua yleistää mielipidettäni kaikkiin katalonialaisiin - useimmat ihmiset olivat mukavia, mutta törmäsimme muutamaan aika tylyyn ihmiseen ja niinhän siinä helposti käy, että sitten helposti leimaa kaikki muutkin ihmiset siinä sivussa.

Meillä oli Päivin kanssa odotukset aika korkealla Barcelonaa kohtaan, ja varasimmekin matkaan paljon - itse asiassa liian paljon aikaa. Olimme Barcelonassa liki viikon, mutta loppujen lopuksi kaupunki osottautui paikaksi, jonne olisi riittänyt pitkä viikonloppumatka. Tosin Figueresiin kannattaa varata ihan oma päivänsä, jos haluaa käydä Salvador Dalin teatterimuseossa.

Majoituimme valtavan kokoiseen asuntoon El Ravalin kaupunginosassa, mistä oli vajaan 10 minuutin kävelymatka pääkävelykadulle La Ramblalle. Emme välttämättä olisi tarvinneet keittiön ja olohuoneen lisäksi omia makuuhuoneita ja kahta parveketta, mutta asunto sopi budjettiimme ja täytti kaksi tärkeää kriteeriä: keskeinen sijainti ja pyykinpesukone. Pesukoneelle tulikin käyttöä helteisessä säässä!

Helteinen sää ja kaupunkiloma eivät ole mikään miellyttävä yhdistelmä, mutta onneksi reissullemme sattui muutama viileämpikin hetki. Ajankohtana kesäkuun alkupuoli ei ollut muutenkaan paras mahdollinen aika matkustaa Barcelonaan, sillä kaupunki kuhisi turisteja, mikä tarkoitti sitä, että nähtävyyksille piti jonottaa pitkään ja esimerkiksi La Ramblalla kävellessä sai väistellä ihmisiä, jotka olivat päättäneet olla väistämättä muita. Alla olevat kuvat La Ramblasta on otettu aamulla ennen kuin kaikki turistit ovat lähteneet majapaikoistaan. La Rambla tuskin nukkuu koskaan - lähtiessämme Barcelonasta aamulla viiden aikaan La Ramblalla riitti edelleen liikennettä; osa ihmisistä oli palaamassa baareista ja osa yritti vielä tienata muutaman euron yrittämällä myydä meille oluttölkkejä. Myyjien bisnesvaisto ei kyllä osunut meidän kohdalla oikeaan!

Majapaikkamme pitkä käytävä

Miron taidetta La Ramblalla

La Rambla aamutuimaan

Taidetta Barri Gotic kaupunginosassa

Katutaidetta El Ravalin kulmilla

Katutaidetta El Ravalin läheisyydessä

Siinä missä Wien oli täynnä Mozartia, Barcelona oli täynnä FC Barcelonaa ja Gaudia. Jalkapallo ei kiinnostanut meitä, mutta sen sijaan omistimme Antoni Gaudin arkkitehtuurille enemmänkin aikaa. Gaudi on Barcelonan historian kuuluisin arkkitehti ja hän oli hurskas katolilainen. Hänet julistettiinkin vuonna 2001 autuaaksi ja Katalonian katollinen kirkko haluaisi julistaa Gaudin pyhimykseksi.

Gaudin kuuluisin taidonnäyte on Sagrada Familia kirkko, joka jäi kesken Gaudin kuollessa vuonna 1926 ja kirkon rakentaminen jatkuu edelleen. Kirkkoon kannattaa joko hankkia lippu etukäteen netistä tai sitten saapua hyvissä ajoin aamulla jonottamaan lippua - me olimme paikalla aamulla yhdeksän jälkeen, jolloin jono liikkui vielä ihan sujuvasti. Kirkossa riitti yksityiskohtia niin sisällä kuin ulkopuolellakin. Kirkosta on hieman vaikea muodostaa mielipidettä, mutta ehkä adjektiivit "erilainen" ja "mielenkiintoinen" kuvaavat sitä parhaiten. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa - eikä vastaavaan kirkkoon voi muualla törmätäkään. Kirkon rakennustyöt häiritsivät hieman vierailua, sillä kirkkoa rakennetaan samaan aikaan, kun turistit vierailevat kirkossa ja rahoittavat rakennusprojektia. Vuonna 1882 aloitetun rakennusurakan toivotaan valmistuvan vuonna 2030 eli siihenkin on vielä melkoisesti aikaa.

Sagrada Familia viereisestä puistosta kuvattuna

Vähän erilainen kuvakulma kadun toiselta puolen

Ristiinnaulittu ulkona

Kirkon korkeat pilarit

Katto ja pilareita

Ristiinnaulittu sisällä

Yksityiskohtia ulko-ovesta

Seimenlapsi

Itämaan tietäjät

Seurasimme Gaudin jalanjälkiä myös Parc Güelliin, jonne noustessa saimme samalla katsella Barcelonan kaupunkinäkymää. Sagrada Familia kohosi valtavan kokoisena ja korkeana esiin jättäen muut rakennukset varjoonsa.

Parc Güell valittiin 1884 Unescon maailmanperintökohteeksi ja siitä tekee erityisen Gaudin käyttämä trencadi-mosaiikki; särjetyistä keramiikkalaatoista ja -esineistä tehty mosaiikki, joka koristaa puiston kaiteita ja rakennuksia. Puisto on ehdottomasti vierailemisen arvoinen, vaikka saimmekin ensin jonottaa lippuja ja sen jälkeen sisäänpääsyä puistoon, sillä puistoon päästetään tiettyyn aikaan vain tietty määrä ihmisiä. Maksullisen puistoalueen ympärillä on kuitenkin iso erillinen puistoalue, missä voi kierrellä ja viettää aikaa Güelliin pääsyä odotellessa.

La Ramblan eteläosa päättyy Kristoffer Kolumbuksen muistomerkkiin, joka on myös näköalapaikka - torniin pääsee hissillä tsekkaamaan lähikulmat. Muistomerkin jälkeen edessä onkin kaupungin satama. Satama oli hieman tylsähkö ainakin verrattuna Alicanten satamaan. Sataman rannalla voi syödä creppejä ja Rambla de Marin laskusiltaa pitkin kulkiessa päätyy ostoskeskukselle, jossa on mm. Desigualin tehtaanmyymälä. (Kävimme yhteensä kolmessa Desigualin tehtaanmyymälässä siinä toivossa, että löytäisimme jotain kivaa, mutta tällä kertaa vastaan ei tullut mitään pakollista.)

Kolumbuksen muistomerkki

Montjuic vuorelle olisi päässyt köysiradalla

Rambla de Mar

Rambla de Mar

Satama oli täynnä pienempiä ja isompia veneitä

Auringonpalvojien aika kuluu Barcelonassa varmasti hyvin, sillä kaupunki on oivallinen kohde kaupunki- ja rantaloman yhdistämiseen. Me kävimme tsekkaamassa lähimmän rantaviivan Port Vellissä, joka on kävelymatkan päässä keskustasta. Ranta oli täpötäynnä ihmisiä, joten se ei sovi omaa rauhaa ja yksityisyyttä hakeville.

Port Vell

Rannalla riitti ihmisiä

Muutama väljempikin rako löytyi

Yksi mielenkiintoisimmista nähtävyyksistä Barcelonassa oli itäinen hautausmaa; Cementiri de l'Est. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa; perinteisien perhehautojen lisäksi hautausmaalla oli suurimmaksi osaksi monikerroksisia hautoja, mutta ei hajuakaan, mitä haudat pitävät sisällään. Haudat olivat rakennettu niin, että niihin mahtuu arkku, mutta tiedä sitten, onko haudoissa tuhkauurnat vai oikeasti arkkuja. Osa omaisista joutui kiipeämään tikkaille jättääkseen haudalle kukkia ja useimpien hautakivien edessä oli lukollinen lasi, jonka taakse omaiset olivat jättäneet pieniä pyhimyspatsaita, valokuvia edesmenneistä omaisistaan, kukkia ja ties mitä.

Vierailimme myös valtavassa Parc de a Ciutadella puistossa. Puistossa järjestetään monenlaisia tapahtumia ja siellä on mm. eläintarha. Matkaopaskirjan ehdotus ottaa puistoon mukaan piknikeväät olisi ollut varteenotettava idea, ellei meidän puistopäivänä olisi ripsinyt vähän vettä. Pieni vesisade tekikin pitkään jatkuneen helteen jälkeen hyvää!

Cascada, suihkukaivo

Gaudi on osallistunut myös tämän suihkukaivon suunnitteluun

Llac tekojärvellä olisi voinut soutaa

Vehreässä puistossa oli myös kukkia ja patsaita

Hieman erilainen puiston aita

Barcelona oli ihan kiva kaupunki, mutta sieltä puuttui se jokin, mikä saa palaamaan joihinkin kaupunkeihin uudestaan. Ehkä fiilikset olisivat erilaiset, jos olisimme olleet kaupungissa lyhyemmän ajan tai jos olisimme vierailleet siellä turistisesongin ulkopuolella ja hieman viileämpänä ajankohtana. Niin tai näin, niin saimme ainakin nauttia riittävän annoksen Kataloniaa. Saas nähdä minne seuraavan kerran suuntaamme Päivin kanssa!

Ihastelimme/ihmettelimme Gaudin suunnittelemaa
Casa Batlloa sen ulkopuolelta.

Boteron El Gato veistos El Ravalin kävelykadulla