MUKAVA PÄIVÄ RANUALLA

Juhannuksen jälkeen tuli tehtyä pienimuotoinen roadtrip ja kylästeltyä pohjoisessa. Ranuan eläinpuisto on kestosuosikkini ja siellä onkin tullut käytyä viimeisen kymmenen vuoden aikana lähes joka kesä. Halusin nalleja katsomaan tänäkin vuonna, kun kerran Ranuan ohi olimme muutenkin Markuksen kanssa ajamassa. Eläinpuiston viehätys on sen luonnonmukaisessa ympäristössä ja mukavassa 2,5 kilometrin mittaisessa reitissä. Monet eläintarhat ovat sokkelomaisia ja puistoissa saa kävellä ristiin rastiin nähdäkseen jokaisen puiston asukkaan. Ranualla on selkeä reitti, joka kulkee jokaisen aitauksen kautta niin, ettei puistossa tarvitse kartan kanssa suunnistaa. Puistossa on 50 eri villieläinlajia ja kesäisin myös kotieläimiä.

Emme olleet tarkastaneet eläinten ruokinta-aikatauluja etukäteen, mutta satuimme eläinpuistoon sopivasti hetki ennen karhujen ruokintaa, joten oikaisimme suoraan jääkarhujen luo pääsylippujen ostamisen jälkeen. Edelliskesien vetonaula, jääkarhunpentu Ranzo on muuttanut Wieniin ja puistossa ollaan toiveikkaita, että sinne syntyisi uusia pentuja lähitulevaisuudessa.

Jääkarhut saivat ensin osansa porkkanoista ja omenoista koostuvasta ateriasta, jonka jälkeen oli ruskeakarhujen vuoro. Malla-karhu odottikin omaa vuoroaan innokkaana ja nosteli takajalkojaan sen mukaan halusiko hän porkkanaa vai omenaa. Karhurouva lähti haikeana seuraamaan ruokkijaa, kun hänen ateriansa oli tarjoiltu. Seuraavana oli vanhan karhusedän Palle Joosepin vuoro. Palle on aika pelottavan näköinen karhuherra, joka on ollut puiston asukas jo vuodesta 1987 alkaen!

Kesän viehättävin puiston asukas oli pieni karhunpentutyttö, jonka emo oli hylännyt pian syntymän jälkeen. Hoitajat olivat siirtäneet pennun omaan aitaukseensa, ettei emo tapa hylkäämäänsä pentua. Pentu saa vielä toistaiseksi pullosta maitoa hoitajilta, mutta se ei kuitenkaan kuulunut "ruokintaesitykseen".

Pennulla ei ollut vielä nimeä ja puistossa onkin nimikilpailu menossa. En osallistunut nimikilpailuun, mutta ristisin tyttöpennun Nukaksi lapsuuden suosikkiohjelmani Jaki Vuoristokarhun mukaan. Nallella näytti olevan mukavaa isossa aitauksessa, missä oli mukavaa painia juurakon kanssa tai leikkiä kepillä.

Karhujen ruokinnan jälkeen palasimme takaisin reitin alkuun huikkaamalla villisioille matkan varrella morot. Osalla pöllöistä oli omituinen elbaustauko meneillään ja ne makasivat maassa pitkällään. En ole ennen nähnyt mitään vastaavaa, mutta eikai sitä pöllötkään jaksa aina puun oksalla patsastella.

Kun pääsimme takaisin meidän päivän aloituspisteeseen eli karhujen kulmille, olikin vuorossa susien, ilveksien ja ahmojen ruokinta. Normaalisti puistossa ruokitaan joka toinen päivä ilvekset ja ahmat, ja joka toinen päivä sudet. Susien kohdalla hoitajat olivat huomanneet suolistohäiriöitä, joten he saivat pientä pureskeltavaa ja lääkitystä myös ilveksien ja ahmojen ruokintapäivänä, joten saimmekin nähdä useamman ruokinnan. Yleensä sudet maastoutuvat niin hyvin, että niitä on vaikea edes havaita aitauksesta, mutta nyt ne olivat innokkaana odottamassa omaa osuuttaan. Alfauros Ville ruokailee aina ensimmäisenä ja lopuksi Harmi ja Hirmu syövät sen, mitä jäljelle jää.

Päivän ateriana oli jauhelihaa, joka näytti maistuvan hyvin myös ilveksille. Viime talvena syntyneet ahman poikaset (joita ei enää poikasiksi uskoisi koon puolesta) puolestaan varastoivat osan ateriastaan pahan päivän varalle.

Vaikka vierailupäivä olikin kolea ja pilvinen, niin sää oli mitä parhain eläinpuistossa vierailuun. Eläimet olivat aktiivisia, eivätkä sääsket ja mäkäräiset liiemmin kiusanneet meitä. Päivä Ranualla oli taas huippumukava, kuten aina ennenkin. Elukoihin ei vain kyllästy ikinä! Saas nähdä jos seuraavan kerran puistossa tulisi vierailtua ensimmäisen kerran talvella, vaikka ruskeat nallet ovatkin silloin nukkumassa. Mitähän jääkarhut puuhastelevat puistossa talviaikaan?