torstai 3. heinäkuuta 2014

LAPIN JALOKIVEÄ ETSIMÄSSÄ

Pohjoisen reissun tärkein etappi oli vierailu Sodankylässä sinne jo 1,5 vuotta sitten muuttaneen ystävän luona. Ystäväni on työskennellyt Pyhä-Luoston Ametistikaivoksella oppaana, joten oli mielenkiintoista nähdä hänen entinen työpaikkansa ja samalla vierailla harvinaisessa kohteessa Markuksen kanssa.

Ametistikaivokselle ei pääse suoraan autolla, vaan auto jätettiin Ukko-Luostolle parkkiin ja siitä käveltiin reilun puolen tunnin matka Lampivaaran kahvioon, mistä ostettiin liput kaivokselle. Kaivosvierailuja järjestetään aina tasatunnein.





Tasatunnilla portti avattiin, ja vieraat päästettiin kiipeämään ametistikaivokselle. Ensin noustiin portaita ja sitten kuljettiin pitkospuita pitkin. Opas piti kodassa esitelmän kaivoksen toiminnasta ja esitteli paikan päältä löydettyjä kiviä. Erikoinen harvinaisuus on samaanikivi, jossa on kolmea eriväristä kvartsia; violettia ametistia, valkoista lumikvartsia ja mustaa savukvartsia. Kivi kuvaa kolmijakoista samanistista maailmaa, jota hallitsee ylinen, keskinen ja alinen maailma ja se on ollut metsäsaamelaisille pyhä kivi. Tiettävästi samaanikiviä ei ole löydetty mistään muualta maailmassa.







Esittelyn jälkeen päästiin tositoimiin ja siirryimme itse kaivokseen. Laskeuduimme sisätiloissa portaita alas, mutta varsinainen hakkuualue oli ulkopuolella.





Opas antoi jokaiselle oman hakun, jonka jälkeen alkoi ametistien metsästys. Alueelta saa viedä ilmaiseksi mukanaan ametistin, joka mahtuu omaan suljettuun kämmeneen. Olin jo suunnitellut, kuinka Markus saa viedä minun löytämän ison ametistin kämmenessään pois, sillä tulisin tietenkin löytämään niin ison kiven, ettei se omaan kämmeneen mahtuisi. Suunnitelmat eivät ihan toteutuneet, sillä löydökset olivat tosi pieniä ja osa löydöksistä osottautui tavallisiksi kiviksi, kun olin pessyt muraiset kivet. En löytänyt samaanikiveä, enkä isoa ametistia, jota voisin pitää jatkossa onnenkivenä, mutta sentään jotain löysin. Ja onneksi sain ystävältäni samaanikiven, niin ei jäänyt sellainen olo, että ihan tyhjin käsin tarvitsee kotiin lähteä. Olkoon siis lahjakivi myös onnenkiveni!







Vaikka hakkuulöydökset jäivätkin pieneksi, niin sentään samalla reissulla sai ihastella komeita maisemia ja kaivosreissun päätteeksi palkitsimme itsemme munkkikahveilla Lampivaaran kahviossa. Vierailu Ametistikaivokseen oli mielenkiintoinen, mutta pakko lopuksi kuitenkin vähän narista pääsylipun hinnasta. 14,5 € on aika suolainen hinta siitä, että kuuntelet esityksen ja saat kaivaa kiviä maasta. Suomessa on Suomen hinnat, mutta välillä miettii, että olisiko nähtävyyksillä enemmän kävijöitä, jos hinnat olisivat alhaisemmat. Hintojen takia en välitäkään matkustaa Suomessa, vaikka kotimaassakin olisi paljon hienoja paikkoja. Ennemmin sitä hyppää lentokoneeseen ja vaihtaa maisemia kokonaan. Narinasta huolimatta suosittelen silti poikkeamaan Ametistikaivoksella, jos sinne päin nokka näyttää ja taskussa on ylimääräistä rahaa!





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti