LONDON (was) CALLING (again)!

Viime syksyn Nick Caven keikka oli niin loistava, että hänet oli ehdottomasti nähtävä mahdollisimman pian uudestaan. Nick Cave esiintyy kesän aikana Pori Jazzeilla, mutta Porista on mahdotonta saada jazzien aikaan majoitusta. Lontooseen matkustaminen tuntui Poria helpommalta vaihtoehdolta ja hyvältä tekosyyltä matkustaa jälleen kerran saarivaltioon.

Olimme reissussa Markuksen, Päivin ja Masan kanssa - tosin Markus palasi kotiin takaisin sorvin ääreen meitä muita aiemmin. Lontoossa majoituimme tutussa Paddingtonin kaupunginosassa, ABC Hyde Park hotellissa Sussex Gardensilla.

Karhuherra Paddington Paddingtonin alueen puistossa

Sussex Gardens

Itä-Lontoossa järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kymmenpäiväinen All Points East  -tapahtuma, jonka jälkimmäisen sunnuntain pääesiintyjänä Nick Cave & The Bad Seeds oli. Sitä ennen suuntasin kuitenkin lauantaina Markuksen kanssa samaiseen tapahtumaan Victoria Parkiin katsomaan The Nationalia. Bändi ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta keikan aikana vallitsi hieno tunnelma. Kymmenet tuhannet festarikävijät lauloivat bändin mukana hittibiisejä alusta loppuun.

Kippis kesän ensimmäisten festareiden kunniaksi!

The National

Sunnuntaina suuntasimme koko porukalla Victoria Parkiin. Sunnuntai oli loppuunmyyty ja paikalla oli 40 000 festarikävijää. Valtavasta kävijämäärästä huolimatta järjestelyt toimivat hyvin; vessoja, juoma- ja ruokakojuja oli alueella runsaasti, eikä mitään älyttömiä jonoja päässyt tapahtuman aikana syntymään. Tapahtuman jälkeen oli tosin ryysistä 40 000 hengen pyrkiessä ulos alueelta.

Upea festarimiljöö Victoria Parkissa

Lontoon festareilla oli erilainen meininki, mitä Suomessa

Reissulaiset

Päälavalle nousi ennen Nick Cavea 71-vuotias Patti Smith. Oli hienoa päästä näkemään hänet livenä!

Nick Caven keikka oli yhtä intensiivinen, kuin viime syksynä koettukin. Settilista oli onneksi jokseenkin erilainen. Oli yllätys, kun Wild Rose eli Kylie Minogue nousi Nick Caven kanssa lavalle!

Musiikkielämykset jatkuivat festariviikonlopun jälkeenkin. Minulla on ennestään takana kymmenen Lontoon reissua, mutta häpeäkseni tunnustan, etten ole käynyt Lontoossa teattereissa tai musikaaleissa. Halusin vihdoinkin päästä Lontoossa musikaaliin ja ajattelin, ettei yli 25 vuotta pyörinyt Oopperan kummitus voisi olla huono valinta Her Majesty's Theatressa.

Menimme musikaaliin Markuksen kanssa. Teatteri oli upea, mutta parven penkit olivat todella ahtaat. Joiduimme istumaan jalat tiiviisti kiinni parven reunassa. Musikaali itsessään oli upeasti toteutettu, vaikka teemabiisiä lukuunottamatta emme hirveästi musiikista nauttineetkaan.

Etukäteen mietin, että ovatkohan kaikki muut musikaalivieraat pukeutuneet hienosti iltapukuihin, mutta suurin osa yleisöstä oli tavallisia turisteja eli oma vaatetus lenkkareiden kera oli aivan nappisuoritus. Muutenkaan teatterissa ei turhaan hienosteltu, sillä väliajalla jäätelömyyjät kiersivät katsomoita. Tai ehkä kahvi ja konjakki on jo "so last season". Haluan ehdottomasti seuraavallakin Lontoon reissulla johonkin musikaaliin!

Markuksen lähdettyä kotiin lähdin Päivin ja Masan kanssa Pohjois-Lontooseen Hampsteadiin. Hampsteadissa unohtui, että olemme edelleen Lontoossa, sillä miljöö muuttui siellä täysin erilaiseksi. Menimme ensimmäisenä uskomattoman upeaan Waterlown puistoon. Kehtaisin väittää, että Hyde Park jää puistovertailussa toiseksi!

Puistosta jatkoimme Highgaten hautausmaalle. Hautausmaa jakaantuu länsi- ja itäosaan. Länsiosaan pääsee vain opastetuille kierroksille, mutta itäosaa pääsi kiertämään omatoimisesti. Hautausmaalla oli upeita veistoksia ja luonto oli ottanut haltuunsa useita vanhoja hautakiviä verhoten niitä oksilla ja kasvustollaan.

Hautausmaalta matkamme jatkui seuraavaan puistoon, Hampstead Heathiin. Puiston kukkulan päällä näköalapaikka, josta näimme kauas Lontoon keskustan pilvenpiirtäjiä ja Saint Paulin katedraalin kupolin. Puistosta jatkoimme vielä matkaa Hampsteadin kaupunginosan kujille ja kaduille. Tykkäsimme!

Lontoossa tuli kuljettua tutuillakin kulmilla. Oxford Streetiä tuli kuljettua edestakaisin ja tälläkin matkalla oli pakko käväistä Camden Townissa kiertämässä. Mitään en ostanut, mutta silti on mukava katsella, millaista tarjontaa kojuissa on.

Viimeisenä päivänä lähdin omille teilleni ja suuntasin Tate Moderniin. Se on yksi Lontoon suosikkimuseoistani, sillä moderni taide kiehtoo minua erikoisuudellaan enemmän kuin klassinen taide. Samalla reissulla oli mukava kiertää Thamesin etelärantaa pitkin Southbankin alueella. Käveltyjä kilometrejä kertyikin ihan mukavasti tälläkin reissulla.

Robert Indiana: LOVE Red Violet

Victor Vasarely: Supernovae

Tapaamispaikka museon alakerrassa. 

Kiitos Lontoo jälleen kerran! Et ole pettänyt meitä vielä koskaan, vaan aina on ihana palata tutuille kulmille, mutta samalla kokea jotain uutta!

SYYSLOMA BELGRADISSA

Syyslomaan mahtui Pariisin matkan lisäksi myös Belgradin reissu. Itse asiassa olimme varanneet Belgradin reissun jo kuukausia aiemmin, ennen kuin edes tiesimme Rolling Stonesin Pariisin keikasta. Serbian pääkaupungin historia on tapahtumarikas; kaupunki on kuulunut monen eri valtion hallintaan. Parhaiten kaupunki kuitenkin tunnetaan olleen ennen itsenäistä Serbiaa Jugoslavian pääkaupunkina.

Minulla ei ennestään ole juurikaan kokemusta entisistä Jugoslavian maista, mutta Belgrad oli yllättävän moderni ja länsi-eurooppalainen kaupunki. Oma ennakkokäsitys oli, että kaupungissa ruokailtaisiin raskaiden lihapatojen äärellä ja että väestössä olisi paljon vanhoja huivipäisiä muoreja, mutta kaupunki oli täynnä trendikkäitä kahviloita ja ravintoloita ja ihmiset pukeutuivat paremmin, mitä suomalainen verkkarikansa.

Belgrad oli turistille sopivan kokoinen kaupunki, sillä pääsimme kävellen kulkemaan kaupungissa. Hotellimme Villa Foreverin sijainti oli hyvä, mutta muuten hotelli ei ollut kovin kummoinen. Hotellissa kuitenkin sai yöt nukuttua, eikä paljon enempää voi vaatiakaan, jos hotelliyö maksaa alle 40 euroa. Hinta kertoo samalla kaupungin yleisestä hintatasosta, joka ei päätä huimannut.

Belgradissa vierailimme useaankin otteeseen Kalemegdan puistossa. Puisto jaetaan kahteen osaan, suureen ja pieneen puistoon. Suuressa puistossa sijaitsi Kalemegdan linnoitus, jonka yhteydessä oli pienimuotoinen lasten dinosauruspuisto, kidutusmuseo ja sotamuseo. Näköalat linnoitukselta olivat upeat!

Pienen puiston puolella sijaitsi pikkulasten vaatimaton huvipuisto sekä eläintarha. Vierailimme jälkimmäisessä. Eläintarha on yksi Euroopan vanhimmista. Se perustettiin 1936 ja alue oli aikoinaan 14 hektaarin kokoinen, mutta toisen maailman sodan aikana eläintarhaa pommitettiin kahdesti, jolloin se tuhoutui pahasti ja myös suurin osa tarhan eläimistä kuoli. Tarhan yksi alkuperäinen asukas on kuitenkin edelleen hengissä; alligaattori Muja, jota pidetään maailman vanhimpana alligaattorina.

Kaupungin keskustassa sijaitseva eläintarha on pyrkinyt laajentamaan aluettaan, mutta samaan aikaan kaupungilla on paineita rakentaa uusia hotelleja, kasinoita ja yökerhoja, joten eläintarhalle ei ole myönnetty lisätilaa. Nykyisin eläintarhan koko on puolet alkuperäisestä. Eläintarhasta jäi aika alakuloinen fiilis, sillä se tarvitsisi selvästi enemmän rahaa ylläpitoon, eikä esimerkiksi yksinäisellä elefantilla todennäköisesti ole tarhassa kovin mukavaa.

Belgradissa on lukuisia kirkkoja. Suurin osa Serbian väestöstä on ortodokseja. Kalemedgan linnoituksen vierellä oli Pyhän Petkan kappeli. Vierailimme pikaisesti kappelissa, mutta siellä oli niin intiimi ja harras tunnelma, ettemme viitsineet jäädä kappeliin sen pidemmäksi aikaa, vaan teimme tietä ortodokseille.

Vierailimme myös yhdessä maailman suurimmista ortodoksikirkoista, Pyhän Savan kirkossa. Kirkon rakentaminen alkoi alunperin jo 1930-luvulla, mutta keskeneräinen kirkko päätyi ensin toisen maailman sodan aikana Saksan armeijan parkkipaikaksi ja myöhemmin puna-armeija ja lopulta Jugoslavian armeijan käytti kirkkoa samaan tarkoitukseen. Kirkon uudelleenrakentamista alettiin suunnitella 50-luvun lopulla, mutta kirkko sai rakennusluvan vasta vuonna 1984. Kosovon sota keskeytti kirkon rakentamisen jälleen ja vasta kuluvana vuonna 2017 kirkon sisäänkäynnit on saatu valmiiksi, mutta rakennustyöt jatkuvat edelleen.

Kirkon kellari oli lähes valmis ja se säteili kultauksellaan. Kirkosta tulee todella upea, kunhan se joku päivä valmistuu täysin.

Belgradissa on Nikola Tesla museo, joka on rakennettu kunnioittamaan Nikola Teslan elämäntyötä. Tesla oli serbialais-yhdysvaltalainen fyysikko ja keksijä. Museossa oli esillä Teslan vanhoja vaatteita ja kirjeitä sekä siellä näytettiin hänen elämästä ja keksinnöistä kertova elokuva. Museossa sijaitsee myös Teslan tuhkauurna. Siihen nähden, miten paljon Belgradissa myytiin Tesla-aiheisia postikortteja ja muuta turistikrääsää, jäi museo hieman pettymykseksi pienuudessaan. Vaikka museorakennus olikin kaksikerroksinen, niin varsinainen museo sijaitsi vain yhdessä kerroksessa.

Belgradissa sijaitsee taitelija-alue Skadarlija, jota verrattiin jossain turistiesitteessä Pariisin Montmartreen. Kävimme kävelemässä taiteilija-alueella, joka rajoittui yhteen kadun pätkään. Ehkä alue kukoistaa kesäaikaan, mutta lokakuisena syyspäivänä alue ei vaikuttanut kovinkaan erikoiselta, enkä kehtaisi aluetta mainita samassa lauseessa Montmartren kanssa!

Sen sijaan MoCAB eli Belgradin nykytaidemuseo oli vierailemisen arvoinen paikka. Museossa oli monipuolinen ja laadukas tarjonta ja itse rakennuskin oli mielenkiintoinen vierailukohde.

Viimeisenä iltana suuntasimme sinne, minkä takia olimme Belgradiin matkustaneet eli Nick Caven konserttiin. Konserttipaikan eli Kombank Arenan sivuilla luki, ettei konserttipaikalle saa tuoda kolikoita, mikä oli omituinen rajoitus. Kuvittelin, että areenalla olisi tehokas turvatarkastus, mutta riitti, kun vähän laukun vetoketjua raotti. Oli hieman hämmentävää, että areenan vessana toimi sisätiloihin sijoitetut bajamajat. Viimeisenä iltana meillä ei ollut juurikaan dinaareja jäljellä ja käytimme viimeiset dinaarimme bändipaitoihin. Olikin positiivista, että juomaostokset pystyimme maksamaan euroilla.

Minulla ei ollut juurikaan odotuksia konserttia kohtaan. Kaksi aiempaa Nick Caven konserttiani ovat olleet hienoa, mutta viimeisimmän levyn jälkeen emme osanneet odottaa juuri mitään. Konsertti oli kuitenkin aivan mieletön! Se oli todella intiimi ja jäi sellainen fiilis, että Cave antaa tällä kiertueella itsestään kaiken. Hän piti useaan otteeseen yleisöstä eri ihmisiä kädestä kiinni, hän kulki yleisön seassa ja kahden viimeisen biisin aikana yleisöä oli jopa lavalla! Biisilistakin oli toimiva. Konsertti oli yksinkertaisesti niin huippu, että ensi kesälle on varattu liput Nick Caven konserttiin!

Belgradissa oli mielenkiintoista vierailla, mutta en usko sinne kuitenkaan toista kertaa palaavani. Ja vaikka elämä veisikin minut toiste Belgradiin, niin uskon kaupungin muuttavan koko ajan muotoaan. Kaupungissa oli rakenteilla lukuisia pilvenpiirtäjiä ja kaupunki kasvaa ja kehittyy koko ajan. Jos haluaa nähdä ja kokea vielä hieman autenttisempaa Belgradia, niin kaupunkiin kannattaa matkustaa lähitulevaisuudessa.