tiistai 17. huhtikuuta 2018

SAHELIN HELMI ELI SOUSSE

Reissunaisella on lukuisia reissuhaaveita ja Tunisia on pitkään ollut yksi niistä. Kun huomasin talvella Deturin jälleen järjestävän matkoja Tunisiaan, niin matkakuume nousi välittömästi. Toki Tunisiaan voi matkustaa omatoimisestikin, mutta Deturin edullinen paketti tuntui vaivattomalta ratkaisulta, sillä Deturin retkivalikoimaan kuuluu muun muassa kahden päivän Saharan retki sekä päiväretki Tunisiin ja Karthagoon. Vaikka omatoimimatkailu onkin yleensä paras valinta, niin todettakoon, että tällä kertaa oli mukava lähteä lomalle ilman, että matkaa joutuisi sen enempää suunnittelemaan. Olimmehan sentään maassa, jossa bussit lähtevät matkaan vasta, kun bussi on täynnä matkustajia, eivätkä junatkaan aina liikennöi aikataulun mukaisesti. (No, liikkuuko ne aika Suomessakaan?)

Reissukaveriksi sain siskoni, ja lähdimme matkalle maaliskuun alussa. Valitsimme matkakohteeksi Soussen, Tunisian kolmanneksi suurimman kaupungin. Ajattelimme, että kaupunki tarjoaisi muutakin nähtävää kuin rantoja ja turistimyymälöitä. Kaupungissa oli lukuisia ostoskeskuksia. Osa niistä oli moderneja ja länsimaisia, osa enemmän tunisialaisia. Tunisiassa vallitsi siihen nähden moderni ja vapaa ilmapiiri, että kyseessä on muslimimaa. Paikalliset naiset saavat itse päättää pitävätkö huntua, ja he voivat itse päättää haluavatko työskennellä siitäkin huolimatta, että mies on vastuussa perheen elättämisestä.

Hotelliksi valitsimme neljän tähden Hotel Marhaban. Hotellissa oli parasta upea näköala parvekkeelta Välimerelle, mistä saattoi ihastella myös auringonnousua. Hotellin ranta ammotti pääasiassa tyhjyyttään, sillä Tunisiassa oli vasta kevät, eikä aurinko vielä hellinyt auringonpalvojia. Meille, lähinnä kaupunkilomiin tottuneille reissunaisille, sää oli sen sijaan optimaalinen eli ei liian kuuma.






Hotellista oli reilun puolen tunnin kävelymatka Soussen keskustaan, jonne oli todella helppo löytää, kun käveli vain rantaviivaa etelään päin. Emme juurikaan törmänneet muihin turisteihin matkan varrella ja useat paikalliset huutelivat peräämme: "Hello, how are you? Where are you from?" tai "Terve, terve! Mitä kuuluu?" Ei siis epäilystäkään etteivätkö myös suomalaiset turistit olisi yleinen näky Soussessa brittiläisten ja saksalaisten turistien seassa. Moiset huutelijat ovat todella ärsyttäviä, mutta oli kiva, kun yksi mies huusi peräämme, että onpa mukava nähdä turisteja Tunisiassa! Niin varmasti on, sillä vuoden 2015 terroristi-iskun jälkeen Sousse tyhjeni turisteista, mikä vaikutti monen paikallisen elantoon.





Soussen medinassa eli vanhassa kaupungissa eksyimme basaariin. Tuntui, että basaari on loppumaton, eikä sieltä ole ulospääsyä. Löysimme lopulta vanhan kaupungin muurin ja lähdimme kiertämään sitä pitkin. Kapeilla kujilla oli välillä mahdotonta tietää minne olemme menossa ja olemmeko taas hukanneet suuntavaiston. Kadut ja talot muistuttivat toisiaan, sillä talot olivat kaikki valkoisia - osa enemmän ja vähemmän rähjäisiä, ja niitä koristi upeat siniset ovat ikkunat.






Vanhassa kaupungissa sijaitsee Ribat eli yksi Soussen linnoituksista. Kipusimme linnoituksen ahdasta portaikkoja pitkin torniin, josta oli komeat näköalat ympäri kaupungin ja sieltä näkyi myös Soussen suuri moskeija, jonne myös turistit ovat tervetulleita, mutta emme kuitenkaan vierailleet siellä.




Kuudesta reissupäivästämme vietimme kolme Soussessa. Yhtenä päivänä lähdimme tutustumaan Soussen uudempaan alueeseen, 70-luvulla rakennettuun El Kantaouihin. El Kantaoui on erityisesti golfareiden suosiossa, sillä kaupunginosasta löytyy lukuisia golfkenttiä.

Menimme alueelle taksilla, joka jätti meidät Port El Kantaouin liikenneympyrään. Silmiimme pisti ensimmäinen kasvitieteellinen puisto Oasis, jonne menimme ensimmäisenä. Puistossa oli myös yksi dromedaari, lukuisia eri lintulajeja, kaneja ja vuohia. Vuohet olivat meistä kiinnostuneita niin kauan, kun näkivät meillä portilta ostetun ruokapussin. Uudet ystävämme hylkäsivät meidän välittömästi, kun ruokatarjoilu loppui.





Port El Kantaouissa eli satamassa oli lukuisia ravintoloita, kahviloita ja myymälöitä. Sää oli satamassa tuulinen ja todella viileä, eikä muita turisteja ollut juurikaan liikkeellä. Meistä tuntui kävellessä, että jokainen tarjoilija ja veneilijä yritti tyrkyttää palvelujaan, mikä oli todella ärsyttävää.



Jatkoimme satamasta jalan pari kilometriä pohjoiseen, Hard Rock Cafe El Kantaouihin. Tutustuessani Soussen nähtävyyksiin etukäteen Tripadvisorissa, törmäsin Hard Rock Cafe -ravintolaan, jonka seinällä komeili Alice Cooperin nahkatakki. Pitihän meidän Alice-fanien tietenkin päästä näkemään Soussen tärkeää nähtävyyttä; Alicen Trash-kiertueen takkia vuodelta 1990, jolloin näin ensimmäisen kerran Alicen livenä, ja jolloin minusta tuli ikuinen fani!



Jo ennen matkaa oli selvää, että emme halua viettää koko lomaa Soussessa, vaan haluamme nähdä ja kokea Saharan aavikon sekä historiallisen Karthagon ja pääkaupungin Tunisin. Jos emme olisi päässeet retkille, niin aika olisi käynyt Soussessa pitkäksi. Monet varmasti viihtyvät rannalla, hotellin uima-altaalla ja täysihoidossa, mutta itse kaipaan matkalta muutakin kuin pelkkää oleskelua.

Tunisia sopii hyvin myös budjettimatkailijoille, sillä mikään ei maksanut juuri mitään. Emme juurikaan shoppailleet, mutta sanottakoon hintaesimerkkinä, että kahvilassa suolainen creppe ja tuoremehu maksoivat alle 10 dinaaria eli noin 3 euroa.

Kaiken kaikkiaan matka oli todella onnistunut ja muutamaan päivään mahtui paljon ikimuistoisia kokemuksia!



SATUMAINEN SAHARA

Tunisian matkaa varatessa päällimmäisenä oli mielessä, että toivottavasti Deturin valikoimassa oleva Saharan retki toteutuu! Retken toteutuminen vaati tietyn määrän osallistujia ja onneksemme se toteutui. Meitä oli vajaat 20 innokasta retkeilijää, jotka halusivat nähdä muutakin kuin aurinkorannan. Retki oli pääasiassa hyvin järjestetty ja kahteen päivään mahtui paljon nähtävää. Pysähdyksiä oli sopivasti säännöllisin väliajoin, eikä retki ollut pelkkää istumalihasten kuluttamista, vaan pääsimme riittävästi jaloittelemaan.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli El Jemin kylässä, missä sijaitsee Pohjois-Afrikan suurin amfiteatteri, jonne on mahtunut jopa 35 000 katsojaa. Tuntuu uskomattomalta, että Rooman valtakunta on ulottunut Saharan pohjoisporteille asti! Amfiteatteri oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa ja siinä riitti ihasteltavaa sekä ihmeteltävää.









Matkamme jatkui El Jemistä kohti etelää ja Matmata-vuoristoa. Samalla myös maisemat bussin ikkunasta muuttuivat mielenkiintoisemmiksi.




Matmata-vuoriston kupeessa pysähdyimme lounaalle Sidi Idriss hotelliin. Luulin hotellin olevan kuuluisa Star Wars hotelli, mitä on käytetty ensimmäisessä Star Wars elokuvassa Luke Skywalkerin kotina. Jälkeenpäin kotona googlailemalla löysin tietoa Sidi Driss -hotellista samassa Matmatan kylässä, joka on se aito Star Wars hotelli. No, niin tai näin, niin matkaopas ei maininnut sanallakaan Star Warsista, mutta hotellin teema ei tainnut kenellekään jäädä epäselväksi.





Lounaan jälkeen menimme Matmatan kylässä vierailemaan paikallisessa perheessä, joka asui luolakodissa. Kodissa toistui kaksi islamilaista symbolia: Fatiman käsi, joka on suojelusymboli sekä kala, joka muistaakseni symboloi hyvää onnea.

Matkaoppaan mukaan luolakodeissa asuvat perheet rakentavat samaan pihaan myös tyttärilleen kodit, joihin he siirtyvät avioliiton jälkeen. En tohtinut kyseenalaistaa tietoa, mutta itse olen ymmärtänyt, että normaalisti islamilaisissa perheissä tuore vaimo muuttaa miehensä perheen luo. Oli miten oli, niin luolakodissa vierailu ei ollut itselle mitenkään merkittävä pysähdys. Tuntui enemmänkin omituiselta käydä tirkistelemässä vieraan perheen kotia.





Luolakodista retkemme jatkui Saharan porteille Douzin kaupunkiin. Menimme ensimmäisenä ratsastamaan kameleilla - tai itse asiassa ratsastimme yksikyttyräisillä dromedaareilla, mutta kamelejahan nekin ovat.

Ratsastus kesti noin parikymmentä minuuttia suuntaansa ja keskellä aavikkoa pysähdyimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia. Saharan hiekka oli uskomattoman hienorakeista - kuin johonkin pulveriin olisi koskenut. Useat Douzin alueella asuvat ihmiset sairastuvatkin keuhkosyöpään hengitettyään hienorakeista hiekkaa vuosikymmenten ajan.

Sahara oli todella upea ja ehdottomasti koko Tunisian matkan hienoin kokemus!







Aavikkoretken ja kameliratsastuksen jälkeen menimme hotellille illalliselle ja nukkumaan. Seuraavana aamuna meillä oli todella aikainen herätys, jotta ehtisimme Chott El Jeridin suola-aavikolle katsomaan auringonnousua. Ikävä kyllä sää oli pilvinen ja meillä jäi auringonnousu näkemättä, mutta suolajärvi oli itsessäänkin mielenkiintoinen pysähdyspaikka.




Matkamme jatkui seuraavaksi kohti Tozeurin keidaskaupunkia. Kesken matkan vaihdoimme kulkuvälineen bussista jeeppiin ja lähdimme aavikolle jeeppisafarille. Jeeppikyyti oli hauska kokemus, sillä matka tuntui välillä siltä kuin olisimme olleet vuoristoradassa kuskin ajellessa hiekkadyynien jyrkänteiltä alas.

Emme olleet kuitenkaan ihan muuten vain ajelemassa aavikolla, vaan suuntasimme yhteen lukuisista Star Wars -elokuvien kuvauspaikoista. Elokuvat eivät ole kovinkaan monelle tunisialaiselle tuttuja, mutta oli myös yllättävää, etteivät elokuvat olleet kaikille meidän retkiseurueessakaan oleville nuorehkoille aikuisille tuttuja. Vaikka en itse mikään suuri Star Wars -elokuvien fani olekaan, niin oli silti mukava vierailla kuvauspaikalla.







Aavikolta suuntasimme Chebikan keidaskaupunkiin. Keidaskaupungissa vierailu oli oikeastaan ainoa hetki, joka jäi harmittamaan liian lyhyen pysähdyksen takia. Pysähdykseen varattiin vaatimattomat puoli tuntia, jonka aikana oli tarkoitus patikoida vuorelle ja pitää vielä kahvitaukokin. Kahvitauolle ei jäänyt aikaa, jos halusi kiivetä vuorelle ihastelemaan maisemia ja Atlas-vuoristoa.





Keidaskaupungin jälkeen näimme lukuisia kameleja niin kaukana aavikolla kuin myös ajotiellä. Jos vielä joku kerta naurahdan ulkomaalaisille turisteille, jotka pysähtyvät Lapissa tien viereen kuvaamaan poroja, niin voin muistella, että olen itse ollut yhtä hölmö turisti Tunisiassa ja kuvannut kameleita.



Matkamme jatkuessa pohjoista kohti myös maisemat muuttuivat vehreämmiksi. Matkan varrella oli lukuisia oliivipuita sekä myös paljon kaktuksia.





Viimeinen pysähdyksemme ennen Soussea oli Kairouanin kaupunki, joka on islamin neljänneksi pyhin kaupunki. Moskeija ei ollut enää auki pysähdyksemme aikana, mutta kipusimme viereisen talon kattoterassille kuvaamaan moskeijaa. Jos islamin uskoisella ei ole mahdollisuutta matkustaa elämänsä aikana Mekkaan, niin hän voi korvata Mekan pyhiinvaellusmatkan vierailemalla vähintään seitsemän kertaa elämänsä aikana Kairouanin moskeijassa.



Kahteen päivään mahtui paljon uusia hienoja kokemuksia. Saharan retkeä en unohda koskaan!