SATUMAINEN SAHARA

Tunisian matkaa varatessa päällimmäisenä oli mielessä, että toivottavasti Deturin valikoimassa oleva Saharan retki toteutuu! Retken toteutuminen vaati tietyn määrän osallistujia ja onneksemme se toteutui. Meitä oli vajaat 20 innokasta retkeilijää, jotka halusivat nähdä muutakin kuin aurinkorannan. Retki oli pääasiassa hyvin järjestetty ja kahteen päivään mahtui paljon nähtävää. Pysähdyksiä oli sopivasti säännöllisin väliajoin, eikä retki ollut pelkkää istumalihasten kuluttamista, vaan pääsimme riittävästi jaloittelemaan.

Ensimmäinen pysähdyksemme oli El Jemin kylässä, missä sijaitsee Pohjois-Afrikan suurin amfiteatteri, jonne on mahtunut jopa 35 000 katsojaa. Tuntuu uskomattomalta, että Rooman valtakunta on ulottunut Saharan pohjoisporteille asti! Amfiteatteri oli säilynyt yllättävän hyvässä kunnossa ja siinä riitti ihasteltavaa sekä ihmeteltävää.

Matkamme jatkui El Jemistä kohti etelää ja Matmata-vuoristoa. Samalla myös maisemat bussin ikkunasta muuttuivat mielenkiintoisemmiksi.

Matmata-vuoriston kupeessa pysähdyimme lounaalle Sidi Idriss hotelliin. Luulin hotellin olevan kuuluisa Star Wars hotelli, mitä on käytetty ensimmäisessä Star Wars elokuvassa Luke Skywalkerin kotina. Jälkeenpäin kotona googlailemalla löysin tietoa Sidi Driss -hotellista samassa Matmatan kylässä, joka on se aito Star Wars hotelli. No, niin tai näin, niin matkaopas ei maininnut sanallakaan Star Warsista, mutta hotellin teema ei tainnut kenellekään jäädä epäselväksi.

Lounaan jälkeen menimme Matmatan kylässä vierailemaan paikallisessa perheessä, joka asui luolakodissa. Kodissa toistui kaksi islamilaista symbolia: Fatiman käsi, joka on suojelusymboli sekä kala, joka muistaakseni symboloi hyvää onnea.

Matkaoppaan mukaan luolakodeissa asuvat perheet rakentavat samaan pihaan myös tyttärilleen kodit, joihin he siirtyvät avioliiton jälkeen. En tohtinut kyseenalaistaa tietoa, mutta itse olen ymmärtänyt, että normaalisti islamilaisissa perheissä tuore vaimo muuttaa miehensä perheen luo. Oli miten oli, niin luolakodissa vierailu ei ollut itselle mitenkään merkittävä pysähdys. Tuntui enemmänkin omituiselta käydä tirkistelemässä vieraan perheen kotia.

Luolakodista retkemme jatkui Saharan porteille Douzin kaupunkiin. Menimme ensimmäisenä ratsastamaan kameleilla - tai itse asiassa ratsastimme yksikyttyräisillä dromedaareilla, mutta kamelejahan nekin ovat.

Ratsastus kesti noin parikymmentä minuuttia suuntaansa ja keskellä aavikkoa pysähdyimme ottamaan kuvia ja ihastelemaan maisemia. Saharan hiekka oli uskomattoman hienorakeista - kuin johonkin pulveriin olisi koskenut. Useat Douzin alueella asuvat ihmiset sairastuvatkin keuhkosyöpään hengitettyään hienorakeista hiekkaa vuosikymmenten ajan.

Sahara oli todella upea ja ehdottomasti koko Tunisian matkan hienoin kokemus!

Aavikkoretken ja kameliratsastuksen jälkeen menimme hotellille illalliselle ja nukkumaan. Seuraavana aamuna meillä oli todella aikainen herätys, jotta ehtisimme Chott El Jeridin suola-aavikolle katsomaan auringonnousua. Ikävä kyllä sää oli pilvinen ja meillä jäi auringonnousu näkemättä, mutta suolajärvi oli itsessäänkin mielenkiintoinen pysähdyspaikka.

Matkamme jatkui seuraavaksi kohti Tozeurin keidaskaupunkia. Kesken matkan vaihdoimme kulkuvälineen bussista jeeppiin ja lähdimme aavikolle jeeppisafarille. Jeeppikyyti oli hauska kokemus, sillä matka tuntui välillä siltä kuin olisimme olleet vuoristoradassa kuskin ajellessa hiekkadyynien jyrkänteiltä alas.

Emme olleet kuitenkaan ihan muuten vain ajelemassa aavikolla, vaan suuntasimme yhteen lukuisista Star Wars -elokuvien kuvauspaikoista. Elokuvat eivät ole kovinkaan monelle tunisialaiselle tuttuja, mutta oli myös yllättävää, etteivät elokuvat olleet kaikille meidän retkiseurueessakaan oleville nuorehkoille aikuisille tuttuja. Vaikka en itse mikään suuri Star Wars -elokuvien fani olekaan, niin oli silti mukava vierailla kuvauspaikalla.

Aavikolta suuntasimme Chebikan keidaskaupunkiin. Keidaskaupungissa vierailu oli oikeastaan ainoa hetki, joka jäi harmittamaan liian lyhyen pysähdyksen takia. Pysähdykseen varattiin vaatimattomat puoli tuntia, jonka aikana oli tarkoitus patikoida vuorelle ja pitää vielä kahvitaukokin. Kahvitauolle ei jäänyt aikaa, jos halusi kiivetä vuorelle ihastelemaan maisemia ja Atlas-vuoristoa.

Keidaskaupungin jälkeen näimme lukuisia kameleja niin kaukana aavikolla kuin myös ajotiellä. Jos vielä joku kerta naurahdan ulkomaalaisille turisteille, jotka pysähtyvät Lapissa tien viereen kuvaamaan poroja, niin voin muistella, että olen itse ollut yhtä hölmö turisti Tunisiassa ja kuvannut kameleita.

Matkamme jatkuessa pohjoista kohti myös maisemat muuttuivat vehreämmiksi. Matkan varrella oli lukuisia oliivipuita sekä myös paljon kaktuksia.

Viimeinen pysähdyksemme ennen Soussea oli Kairouanin kaupunki, joka on islamin neljänneksi pyhin kaupunki. Moskeija ei ollut enää auki pysähdyksemme aikana, mutta kipusimme viereisen talon kattoterassille kuvaamaan moskeijaa. Jos islamin uskoisella ei ole mahdollisuutta matkustaa elämänsä aikana Mekkaan, niin hän voi korvata Mekan pyhiinvaellusmatkan vierailemalla vähintään seitsemän kertaa elämänsä aikana Kairouanin moskeijassa.

Kahteen päivään mahtui paljon uusia hienoja kokemuksia. Saharan retkeä en unohda koskaan!