Lontoo on edelleen suosikkikaupunkini. Tällä kertaa Lontoon reissu oli hyvin erilainen, mitä aiemmat reissut, sillä päätimme siskon kanssa, ettemme mene yhteenkään perinteiseen museoon ja otamme reissun chillailun kannalta.
Päivi valitsi meille kivan Royal Norfolk hotellin Paddingtonista. Hotelli oli osittain todella rähjäinen, mutta meidän huone oli vastaremontoitu, enkä ole ennen Lontoossa yhtä hyvässä majapaikassa ollutkaan. Metro- ja juna-asema olivat kadun toisella puolen, joten Paddingtonista oli helppoa liikkua ympäri kaupunkia ja tehdä päiväretki Oxfordiin.
Camden Town oli tälläkin kertaa pakollinen vierailukohde. Kiersimme putiikkeja ja kävimme World's Endissä oluella. Kävimme tsekkaamassa Amy Winehousen patsaan ja katsoimme, kun italialainen taiteilija piirsi liiduilla Camdenin aseman edessä David Bowien kuvaa.
Kävimme Brixtonissa David Bowien muraalin luona jättämässä Starmanille hyvästit.
Lepää rauhassa David Bowie.
David Bowiesta saankin hyvän aasinsillan The Rolling Stonesiin. Lontoossa avattiin keväällä The Rolling Stones Exhibitionism ja kävin katsomassa näyttelyn Saatchi Galleryssa. Odotukseni olivat todella korkealla, sillä muutaman vuoden takainen David Bowie Is -näyttely Lontoossa oli aivan mieletön. Exhibitionism ei yltänyt David Bowien tasolle, mutta näyttely oli silti vierailun arvoinen. Näyttely päättyi 3D-konserttiin, jossa näytettiin Satisfaction livenä muutaman vuoden takaisesta Hyde Parkin konsertista. Livepätkästä jäi hyvä fiilis ja toivon, että näkisin Rollarit vielä kerran elämässäni livenä.
Kaiken fanituksen lomassa käppäilimme välillä ihan muuten vain Thamesin varrella ja fiilistelimme Lontoota. En ole vieläkään käynyt Tower of Londonissa (kuvassa alla), mutta enköhän minä sinne vielä ehdi, sillä uskoisin vielä tekeväni muutaman reissun Thamesin varrelle.
Thamesin varrelta suuntasimme Big Benin ja parlamenttitalon kulmille. Reissumme aikana Britanniassa valmistauduttiin kiihkomielisesti Brexit -äänestykseen, joka järjestettiin heti kotiinpalaamisemme jälkeen. Reissumme aikana EU-myönteinen poliitikko Jo Cox murhattiin ja parlamenttitalon aukio täyttyi kukista ja kynttilöistä.
Äänestyksen tulos oli yllättävä ja aika näyttää, miten Brexit vaikuttaa Britanniaan ja etenkin siellä työskenteleviin ulkomaalaisiin. Esimerkiksi meidän hotelli tuntui pyörivän lähinnä itäeurooppalaisella työvoimalla.
Ja koska olin Päivin kanssa reissussa, niin en voinut välttyä Doctor Wholta. Kävimme Earls Courtin asemalla pällistelemässä Tardista ja kuvaamassa sinistä poliisiboxia vähän joka kulmasta.
Emme kuitenkaan tyytyneet pelkkään Tardiksen kuvaamiseen, vaan matkustimme toiselle puolen Lontoota Upton Parkiin vieraillaksemme The Who Shopissa. Reissulla avautui samalla ihan erilainen Lontoo, mitä olen koskaan kokenut. Upton Parkissa unohti olevansa Lontoossa, sillä kaupunginosa oli selvästi vähempiosaisten asuttamaa aluetta. Olikin yllättävää, että The Who Shop sijaitsi siellä, mutta vannoutuneet Tohtori -fanit ja heidän siskonsa löytävät näemmä kauppaan sijainnista huolimatta.
Itse kauppa oli kallis kuin mikä, mutta onneksi kaupassa sijaitsevaan museoon pääsi vaatimattomasti kolmella punnalla. Astuimme sisään Tardikseen, joka vei meidät museoon. Selvisimme onneksi hengissä Dalekien hyökkäykseltä, emmekä uskaltaneet räpsyttää silmiämme itkevien enkelien läsnäollessa.
Lontoossa riittää näkemistä ja tekemistä näemmä ilman perinteisiä museokierroksiakin. Seuraavia reissuja odotellessa!
