PÄIVÄRETKI AASIAN PUOLELLE JA TARDIS CAFE

Istanbul on siitä erikoinen kaupunki, että se sijaitsee Euroopan ja Aasian rajalla. Bosporinsalmi erottaa toisistaan kahden kaupunginosan lisäksi kaksi mannerta. Päänähtävyydet sijaitsevat suurimmaksi osaksi Euroopan puolella, mutta halusimme vierailla myös Aasian puolella. Euroopan puolella Eminönün satama oli lähimpänä Sultanahmetin vanhaa kaupunkia, joten kävelimme siskoni kanssa satamaan ja hyppäsimme Kadiköyn lauttaan. Lauttamatka maksoi muutaman liiran ja matkan aikana ehti ihastella maisemia.

Karaköyn kaupunginosa Eminönün satamasta kuvattuna

Karaköy ja Galatan torni

Yksi lukuisista Bosporinsalmella liikennöivistä lautoista

Euroopan puoli

Aasian puoli

Bosporinsalmi

Aasian puoli

Euroopan puoli

Sininen moskeija

Hagia Sofia

Kadiköy

Kadiköyn satamassa hyppäsimme suoraan bussiin numero 16 ja lähdimme yllättävän pitkälle matkalle. Doctor Who fanisiskoni oli löytänyt osoitteen Aasian puolella sijaitsevaan Tardis Cafeeseen, joten pakkohan meidän oli päästä Tardikseen. Onneksi olen itsekin siskoni vaikutuksen alaisena tutustunut englantilaiseen Doctor Who scifisarjaan - muuten 1,5 tuntia suuntaansa kestänyt bussimatka olisi voinut jäädä väliin. 67 bussipysäkin jälkeen olimme vihdoin Mostar Köprüsü pysäkillä Pendikin kaupunginosassa ja lähdimme vielä epäonneksemme etsimään Tardista väärästä suunnasta. Ravintola löytyi samalta puolen kaupunkia mihin bussista jäätiin ja sinne oli loppujen lopuksi vain muutaman minuutin kävelymatka.

Pendikin kaupunginosa oli nuorekas lukuisine kahviloineen ja putiikkeineen. Tardis Cafe löytyi Ankara Caddesin varrelta, vaikka kahvilan sivuilla oleva osoite viittasikin jonnekin pienelle sivukujalle. Ravintola oli kolmessa kerroksessa (kuten aika monet muutkin Istanbulin ravintolat). Ruokalista oli saatavilla vain turkin kielellä ja tarjoilija puhui hieman huonoa englantia, mutta pärjäsimme kuitenkin. Ruoka oli ihan syötävää, mutta ei mikään maailman suurin makuelämys.

Ravintola oli sisustettu Doctor Who -aiheisilla tauluilla ja telkkarissa pyöri Matt Smithin tähdittämä jakso. Ravintolan viihtyvyyttä laski huono discorenkutusmusiikki. Ravintolan alakerrassa myytiin mukeja, kelloja ja kännykänkuoria - aitoudesta tuskin on mitään takeita. Tarjoilija juoksi peräämme, kun olimme lähdössä ravintolasta. Hän kysyi, mistä olemme kotoisin ja antoi meille ruokalistan ja Tardis -sokeria: "Viekää nämä Suomeen!"

Tardis Cafe oli vierailun arvoinen ja paluumatkalla bussissa ehti ottaa päiväunet ja katsella maisemia. Bussi ajoi hieman eri reittiä takaisin satamaan, ja oli mielenkiintoista nähdä millaiselta normaali asutusalue näytti ja samalla ihmetellä myös ostoskatujen varrella olevien merkkiliikkeiden määrää, mm. Louis Vuitton ja Gucci. Aasian puolihan ei edes ole varsinaista turistialuetta eli ilmeisesti paikallisilla on varaa shoppailla merkkiliikkeissä. Itse olen aina ajatellut, että Turkki on Suomea köyhempi maa, mutta jälleen kerran tuli olo, että asun itse takapajulassa. Aina oppii uutta. Matkailu avartaa.