Huhtikuun puolivälissä olimme siskoni kanssa Deturin järjestämällä Kappadokian kiertomatkalla Turkissa. Olin lukenut kiertomatkoista etukäteen netistä ja osa ihmisistä oli haukkunut ne ihan lyttyyn:
"En enää koskaan lähde Deturin matkalle!" Kaikesta huolimatta Kappadokian maisemat ja matkan edullinen hinta houkuttelivat reissunaisia. Saimme viikon matkan alle 400 € sisältäen lennot, hotellit, puolihoidon ja retket. Ajattelimme, ettei matka voi ihan surkea olla ja lähdimme avoimin mielin mukaan. Odotuksemme eivät kuitenkaan olleet kauhean korkealla.
Lensimme suoralla maakuntalennolla Antalyaan, josta oli bussikuljetus Titreyengölin kylään Sideen. Lensimme yötä vasten ja lentomme oli reilusti myöhässä. Ehdimme nukkua hotellissa muutaman tunnin ennen kuin hyppäsimme bussiin ja kohti Kappadokian upeita maisemia. Bussimatka aurinkorannikolta kohti sisämaata oli muutaman tunnin yöunien jälkeen uuvuttava. Ihastelimme maisemia ja nukuimme välillä. Ajoimme aluksi kohti Konyaa ja sain otettua muutaman kuvan bussin ikkunasta komeasta vuoristosta ja vihreistä laaksoista.
Konyassa pysähdyimme vierailemaan Mevlanan museossa. Mevlana oli suuffilaisen pyörivien dervissien veljeskunnan perustaja. Museo on entinen munkkiluostari, josta on tullut merkittävä pyhiinvaelluskohde. Luostarin pihalla oli kaunis puutarha, joka oli täynnä erityisesti tulppaaneja, joka on Turkin kansalliskukka. Itse museo ei tehnyt oikein vaikutusta; se tuntui aika vaatimattomalta ja värittömältä Istanbulin sinisen moskeijan rinnalla.
Mevlanan museon vieressä oli luonnollisesti matkamuistomyymälöitä ja patsas pyörivästä dervissistä. Dervissit ovat islaminuskoisia munkkeja, jotka tavoittelevat tanssillaan transsin kautta yhteyttä jumalaan. Turkin matkoilla on mahdollista osallistua pyörivien dervissien näytöksiin, mutta jätimme lisämaksullisen iltanäytöksen väliin. Emme pitäneet näytöstä niin tärkeänä ja halusimme pitkän päivän jälkeen levätä ja säästää voimia seuraavalle päivällekin.
Seuraava pysähdyksemme oli Caracanserais eli yksi Silkkitien varrella sijainneista karaavaanimajataloista, joka on hyvin säilynyt. Majataloissa on voinut peseytyä, syödä ja yöpyä. Lisäksi majataloissa on ollut moskeija ja oma tila eläimiä varten.
Matka jatkui karavaanimajatalosta kohti Kappadokian Avanosia. Väsyneistä matkaajista alkoi tuntua, että matkan varrella olisi saanut olla joku majatalo meitäkin varten, sillä reilun 500 km matka tuntui loppumattomalta. Saimme sentään tässä vaiheessa tietää matkaoppaaltamme, että Kappadokiassa majoitumme Hiltonin Doubletree hotelliin eli ei valittamista, kun meidän tuoreessa muistissamme oli Istanbulin matkamme Family Istanbul -hotelli pikkuruisella ikkuna-aukollaan ja kylmä sähkötön yö. Hiltonissa kelpasi siis nukkua, mutta osassa huoneista oli sielläkin ollut ongelmia sähköjen kanssa eli ilmeisesti sähköjen kanssa on ongelmia ympäri Turkkia huolimatta siitä kuinka monta tähteä hotellilla on.
(Matkaohjelmassamme ilmoitettiin, että yövymme matkan aikana 4-5 tähden hotelleissa, mutta sen tarkempaa tietoa hotelleista ei annettu etukäteen, sillä ne vaihtelevat joka matkalla.)
Ensimmäisenä Kappadokian aamuna oli aikainen herätys, sillä ilmoittauduin mukaan kuumailmapallolennolle. Podemme siskoni kanssa molemmat korkeanpaikankammoa, mutta minä päätin rohkeasti lähteä mukaan lennolle. Kuka tietää vaikka tämä olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun minulla on kuumailmapallolentoon mahdollisuus?!
Kuumailmapalloja nousee sään salliessa 100 kappaletta taivaalle ennen auringon nousua. Lentäjät ovat ammatipilotteja, joilla on lupa lentää vain kerran päivässä, jotta heidän tarkkaavaisuus säilyy hyvänä. Pallot lentävät läpi vuoden ja se on varmasti hyvä bisnes Kappadokiassa. Yhdelle lennolle mahtuu lentäjän lisäksi 20 henkilöä (aina 5 yhteen "karsinaan") ja lennosta jää varmasti hyvät katteet yrittäjille.
Omasta naamakuvasta päätellen lento vähän jännitti, mutta se oli niin hieno kokemus, etten varsinaisesti pelännyt. Olimme noin tunnin ajan ilmassa ja ehdin ottaa lukuisia kuvia upeista maisemista! Lähden mielellään toistekin kuumailmapallolennolle, jos sellaiseen vaan tulee mahdollisuus. Tällä kertaa oli paljon tuuria, että pääsin lennolle. Sukulaispariskunta oli samaan aikaan toisen matkan järjestäjän matkalla Kappadokiassa ja heidän ryhmä oli kolmena aamuna yrittänyt kuumailmapallolennolle, mutta sää ei ollut sitä sallinut.
Ennen lentoa meille neuvottiin laskeutumisohjeet, jos sää muuttuu tuuliseksi, emmekä pysty laskeutumaan tasaisesti maahan. Rainbow Balloons -firman auto seurasi meitä lentomme ajan ja ajoi niitylle ottamaan meitä vastaan. Laskeuduimme suhteellisen tasaisesti maahan, jonka jälkeen otimme sen verran korkeutta, että saimme laskeuduttua uudelleen suoraan auton peräkärryn päälle. Lennon päätteeksi meille tarjoiltiin skumppaa, sillä olimme selviytyneet hengissä tässä mielettömästä kokemuksesta. Kuohuviini kuuluu vanhaan kuumailmapallolentäjien perinteeseen. Ensimmäiset lentäjät eivät ikinä voineet olla varmoja, että selviävätkö hengissä lennostaan ja onnistuneen lennon päätteeksi he nauttivat kuohuviiniä elämänsä kunniaksi.
Kuumailmapallolennon ja aamiaisen jälkeen oli aika siirtyä ihmettelemään Kappadokiaa tarkemmin. Aloitimme kierroksen Pasapag-laaksosta. Pasapag-laakson kivimuodostelmia sanotaan keijukaisten savupiipuiksi. Kappadokian maisemat ovat syntyneet vuosisatojen aikana, jolloin tulivuorten purkaukset, tuuli ja vesi ovat muokanneet tuffikivestä erikoisen näköisen ja aika sadunomaisen maiseman. Meille annettiin vaatimattomat puoli tuntia aikaa tutustua Pasabag-laaksoon, mikä menikin melkein juoksuksi, että ehtisimme varmasti ihastella "savupiippuja" joka kulmasta ja kukkulalta.
Pasabag -laakson jälkeen siirryimme läheiseen Derbent -laaksoon, jossa kivimuodostelmat muistuttivat ties mitä, kun päästi mielikuvituksen valloilleen. Näetkö kuvissani kamelin ja satuhahmot Kaunottaren ja Hirviön tanssimassa?
Kävimme myös tsekkaamassa triadin eli kolminaisuuden: lapsi, äiti ja isä. Alempana olevan kuvan kivimuodostelmasta voisimme käydä siskoni kanssa loputonta keskustelua. Mielestäni valtava kivenlohkare muistuttaa krokotiilin päätä, kun taas siskoni näkee kivessä aivan selvästi Star Warsin Yodan. No, ehkä kivi voi muistuttaa vähän Yodaakin, mutta pysyttelen alkuperäisessä arviossani eli krokotiilin päässä!
Kappadokian alue on täynnä lukuisia eri laaksoja, joissa on erilaisia kivimuodostelmia. Kyyhkyslaaksossa on tuhansilla kyyhkysillä pesiä ja näköalatasanteen ravintoloihin voi istahtaa seuraamaan kyyhkysten lentelyä. Lähes kaikilla näköalapaikoilla oli ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Törmäsimme myös useissa paikoissa puihin, jotka notkuivat pahoista silmitä. Pahoihin silmiin törmää Turkissa joka paikassa ja niitä käytetään paljon mm. koruissa ja matkamuistoesineissä. Pahan silmän tarkoituksena on karkoittaa paha pois eli se on suojelusymboli.
Uchisarin laaksosta löytyy alueen suurin luolalinna sekä lukuisia luola-asuntoja. Kappadokian asukkaat ovat kaivaneet jo 2000 vuotta sitten asuntoja, kirkkoja ja maanalaisia kaupunkeja pehmeään kiveen. Luola-asunnot kulkevat suvussa perintönä, eikä niitä ole lupa myydä eteenpäin. Jos sukuhaarassa ei ole enää perillisiä, niin valtio perii asunnot itselleen.
Rakkauden laakso herätti hilpeyttä etenkin vanhempien matkakumppaneidemme parissa. Taisi olla tädeillä ja sedillä jotain kaksimielisiä ajatuksia!
Vierailimme myös Göremen ulkoilmamuseossa, joka on Unescon suojelukohde. Ulkoilmamuseosta tekee erikoisen lukuisat varhaiskristilliset kiveenlouhitut kirkot ja niiden alkuperäiset freskot. Freskojen kuvaaminen oli kiellettyä, joten kuvamateriaalia freskoista ei ole. Oli kuitenkin uskomatonta, että ne olivat alkuperäisiä maalauksia, sillä osa niistä oli todella hyvin säilynyt. Freskoissa kuvattiin uuden testamentin tapahtumia, kuten Jeesuksen syntymää ja ristiinnaulitsemista.
Olimme Kappadokiassa kaksi kokonaista päivää, joiden jälkeen oli aika lähteä paluumatkalle. Aika oli juuri sopiva, eikä ainakaan itseä jäänyt harmittamaan, kun emme jääneet Kappadokiaan pidemmäksi aikaa. Matkamme kohti Turkin Rivieraa kulki samaa reittiä kuin tulomatkallakin. Paluumatkalla pysähdyimme yhdessä Kappadokian lukuisista maanalaisista kaupungeista. Maanalaisissa kaupungeissa uskotaan olleen elämää jo 4000 vuotta sitten, mutta tarkkaa tietoa asutusten syntyajankohdasta ei ole. Luoliin oli hyvä mennä suojaan vihollisilta, mutta ne antoivat myös sääsuojaa. Kappadokian talvet ovat kylmät ja kesäisin lämpötilat nousevat niin korkeiksi, ettei esimerkiksi Kappadokian kiertomatkoja tehdä paahtavan kuumuuden takia.
Maanalaiset kaupungit on rakennettu useaan kerrokseen ja niissä oli kapeita käytäviä, mutta normaalikokoinen ihminen pystyy niissä vaivatta kulkemaan ja tiloissa pystyi seisomaan suorassa. Kaupungista löytyi mm. pieniä makuuhuoneita, keittiö ja eläinten suoja. Oviaukko suljettiin valtavalla pyöreällä kivellä, jota oli mahdotonta avata ulkopuolelta, joten siellä oli varmassa turvassa vihollisilta.
Kappadokian matka oli ikimuistoinen ja näimme uskomattoman hienoja maisemia, joiden olemassaoloa on vaikea käsittää. Ryhmällämme oli todella hyvä tuuri matkan ajankohdan suhteen - edellisellä viikolla Kappadokiassa oli ollut pakkasta ja meidän matkamme jälkeen siellä oli satanut monta senttiä lunta. Ei olisi ollut hääviä kärvötellä lumisateen keskellä kesävaatteissa!
Matkan hintalaatusuhde oli erinomainen. Joissakin kohteissa olisimme voineet pysähtyä vähän pidemmäksi aikaa, ettei olisi tarvinnut kiirehtiä, mutta pydähdysaika oli varmasti monelle matkalaiselle ihan sopiva. Matkan pakolliseen ohjelmaan kuului Kappadokiassa keramiikkapajaan ja mattokutomoon tutustuminen. Keramiikkapajassa vierailu oli tylsää ja pitkän päivän jälkeen se tuntui myös aika raskaalta. Sen sijaan toisena päivänä aloitimme aamun mattokutomoon tutustumisella ja kutomon paikallisopas oli sellainen huumoriveikko, että häntä ja hänen esitystään kuunteli mielellään omenateetä siemaillen.
Mitä tulee matkanjärjestäjään eli Deturiin, niin olisimme toivoneet, että opas olisi kertonut enemmän kohteista ja päiväohjelman olisi voinut tarkentaa joka aamu kertomalla, mitä tänään tapahtuu. Kuitenkin on hyvä muistaa, että matka oli todella edullinen, eikä edulliseen hintaan voi saada täyden kympin palvelua. Matka ylitti kuitenkin kaikki odotuksemme ja voimme siskoni kanssa suositella Kappadokian kiertomatkaa kaikille, jotka haluavat nauttia luontoäidin kädenjäljistä ja joiden ahteri kestää pitkiä ajomatkoja!
