Seuraavana aamuna lähdimme Eckerö Linen laivalla Tallinnaan. Loungepaikat osottautuivat hyväksi valinnaksi mennen tullen ja saimme istua rauhallisessa huoneessa koko matkan ajan juomahanojen ja pienen naposteltavan lähellä. Kesällä seilasin Tallinkilla Tallinnaan ja vertailun vuoksi on todettava, että Eckerö Linen lounge päihittää milloin vain 100-0 Tallinkin loungen, jota ei juuri loungeksi voi edes sanoa.
Majoituimme Tallinnassa hotelli Virussa ja osallistuimme melkein heti kaupunkiin saavuttuamme KGB-museokierrokselle hotellissa. Museossa voi vierailla ainoastaan opastetulla kierroksella, joka oli noin tunnin mittainen, ja joka on varattava etukäteen.
Kierros oli mielenkiintoinen tarina Viron ja Viru hotellin historiasta Neuvostoliiton aikana ja sen hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton aikana kaikille oli töitä, mutta isoveli valvoi. Virussa oli aikoinaan enemmän työntekijöitä, mitä asiakaspaikkoja. Säännölliset hotellivieraat arvasivat, että heitä vakoillaan, koska heidät majoitettiin joka vierailulla samaan huoneeseen. He saattoivatkin hyödyntää vakoilua esimerkiksi tuumaamalla isoon ääneen huoneessa, että olisipa juomavettä. Ei mennyt aikaakaan, kun oveen koputettiin, ja huoneeseen tuotiin vettä.
Uusille työntekijöille vannotettiin, ettei mitään hotellivieraalta jäänyttä tavaraa saisi tutkia tarkemmin. Työntekijöiden luottamusta testattiin jättämällä huoneeseen kukkaro. Jos työntekijä avasi ohjeistuksesta huolimatta kukkaron, niin sieltä räjähti värikapseli hänen päälleen, eikä punaista väriä saanut ensimmäisessä pesussa pois ja epäluottamus paljastui.
Kierroksella kuulimme monia muitakin mielenkiintoisia tarinoita ja pääsimme vierailemaan kahdessa pienessä KGB:n valvontahuoneessa.
Museokierroksen lisäksi pääsimme Viru hotellin näköalaterassille ihastelemaan kaupunkinäkymiä. Näköalapaikka oli mukava lisä kierrokseen. Meidän kanssa samalla museokierroksella oli mielestäni aivan liian paljon ihmisiä yhtä aikaa, sillä kaikki eivät mahtuneet kerralla KGB:n huoneisiin, mutta plussaa kuitenkin siitä, että saimme ottaa rauhassa kuvia terassilla, eikä kierroksella tullut kiireen tuntua, kuten joskus on käynyt.
Aiemmilla Tallinnan matkoilla olen yleensä käynyt jollain keikalla ja pörrännyt sen lisäksi vain vanhassa kaupungissa. Markus halusi vierailla taidemuseo KUMUssa ja alkoi ihan harmittamaan, ettei siellä ole tullut vierailtua aiemmilla reissuilla. Museo tarjosi viisi kerrosta taidetta niin klassisesta taiteesta moderniin taiteeseen.
Taidemuseon ympäristö oli muutenkin mielenkiintoinen. Lähellä oli puistoalueita, presidentin residenssi, lisää museoita ja mielenkiintoisia puutaloalueita. Taidemuseovierailun lisäksi saimme kävelymatkalla paljon monenlaista katseltavaa.
Varsinainen syy Tallinnan vierailulle oli joulumarkkinat. Joulumarkkinoihin ihastuneena oli mukava päästä itse kokemaan kovasti kehutut Tallinnan joulumarkkinat. Vanhan kaupungin Raatihuoneen aukiota voisi kuvailla adjektiiveilla sympaattinen ja lämminhenkinen. Kojuista sai lämmikkeeksi terästettyä ja holitonta glögiä. Kojumyyjät kauppasivat pääasiassa erilaisia käsitöitä, joita emme juuri katselleet, kun emme olleet shoppailureissulla.
Liikuimme vanhassa kaupungissa iltaisin ja oli yllättävää, että viikonloppuiltoina ruokaravintolat sulkivat ovensa jo noin klo 23 ja vanhan kaupungin kadut ja kujat tyhjenivät melkein täysin. Saimme siis kävellä rauhassa ilman turistiryntäyksiä. Todennäköisesti joulumarkkinoiden suurin sesonkiaika oli muutenkin ennen joulua. Monissa Euroopan kaupungeissa joulumarkkinat loppuvat itse asiassa jouluun.
Tälläkin reissulla piti käydä perinteisesti DM Baarissa virvokkeilla ja tietenkin Toompea mäellä katsastamassa tutut maisemat.
Vuosi 2018 oli hyvä reissuvuosi. Tuokoon uusi vuosi uusia elämyksiä ja kokemuksia tullessaan!
