NIN 2014

Viime elokuussa olimme Pariisissa siskoni kanssa todistamassa Nine Inch Nailsin paluuta. Nyt on NIN2014 -kiertueen aika! Kun bändi julkaisi kiertuepäivämäärät, niin aloimme siskon kanssa plänäämään, minne haluaisimme lähteä keikkailemaan. Tietenkin varasimme ensimmäisenä liput Helsingin keikalle ja koska Helsingistä pääsee edullisesti ja helposti Tukholmaan, niin ostimme liput myös naapurimaahan. Päätimme, että teemme kaksi kahden keikan reissua ja ensimmäiset keikat eli Helsinki ja Tukholma ovat nyt takana.

Ostimme liput suoraan bändin omien sivujen kautta, mikä takasi meille sisäänpääsyn konserttipaikalle 15 minuuttia ennen muuta yleisöä. Keikkajärjestelyjä ei voi kuin kehua. Fanit pääsevät sisään sitä mukaan, kun ovat tulleet jonottamaan ja jokainen saa numeroidun rannekkeen. Ennen konserttisaliin pääsyä voi siis käydä vielä huoletta naisten huoneessa ja ostamassa kiertuepaidan, jonka jälkeen konserttisaliin jonotetaan numerojärjestyksessä. Helsingissä sain numeron 46 ja Tukholmassa 115. Menimme Helsingissä eturiviin, kun siellä kerran oli tilaa. Tukholmassa päätimme jäädä kauemmas lavasta katsastamaan bändin valoshown, jota ei näe eturivistä kokonaisuutena.

Sateiseen konserttiviikonloppuun ei mahtunut keikkailun lisäksi mitään ihmeempää. Olimme ajatelleet alunperin kierrellä Tukholmassa nähtävyyksiäkin, mutta vesisateessa oli mukavampaa kierrellä kauppoja ja pysytellä lämpimässä. Vaikka nähtävyydet jäivätkin väliin, niin ei se haittaa, koska reissun päätarkoitus oli itse konsertti.

Seuraavaksi suuntaamme Zürichiin ja sieltä Wieniin. Valintaamme vaikutti muutaman vuoden takainen pikareissu Wieniin, mikä teki meihin sen verran suuren vaikutuksen, että olemme kumpikin halunneet Wieniin uudestaan. Zürich sattui sopivan lähelle, joten teemme pikaisen konserttireissun aluksi sinne ja yöjunailemme useammaksi päiväksi Wieniin nauttimaan Nine Inch Nailsin lisäksi kaupungin kulttuurista ja Sacher kakuista!

NEW YORKIN JÄLKIFIILISTELYÄ

New Yorkin matkasta on kulunut jo kohta kuukausi, mutta en ole kaikkien kiireiden keskellä ehtinyt raportoida loppuja reissukuulumisia. Meillä oli New Yorkissa reilusti aikaa eli kaksi viikkoa. Vähän lyhyempi aikakin olisi riittänyt, mutta toisaalta hyvä, ettei tarvinnut kiirehtiä joka paikkaan. Ja eihän me silti New Yorkin jokaista kolkkaa ehditty koluta, vaan näkemistä jäi seuraavaankiin kertaan.

Katutaidetta Brooklynissä.

Obeyn taidetta Brooklynissä.

Matkan ehdottomasti erityisin tapahtuma oli Super Duper Alice Cooper dokumentin ensi-ilta Robert De Niron perustamassa Tribeca elokuvajuhlilla. Oli ihan sattumaa, että olimme elokuvajuhlien aikaan New Yorkissa ja olikin melkoinen yllätys, että Alice Cooper dokumentti sai ensi-iltansa juuri kyseisillä elokuvajuhlilla. Dokumentista oli kolme näytöstä ja satuimme saamaan ensi-iltaan liput. Alice Cooper fanina toivon, että ensi-iltojen tapaan paikalle saapuisi dokumentin tekijät ja tietenkin myös dokumentin päätähti. Ja niinhän siinä kävikin! Ennen dokumentin alkamista pälyilin taakse useaan otteeseen ja odotin Alicen saapumista. Ja sieltähän idolini saapui kuin saapuikin kauniin vaimonsa kanssa paikalle!

Kukas se siellä!

Loistavan dokumentin jälkeen seurasi myö Q&A -osuus eli dokumentin tekijät sekä itse Alice vastasivat yleisön kysymyksiin. Itse en avannut suutani, mutta tilaisuuden loppuessa tajusin, että minunhan täytyy päästä poseeraamaan Alicen kanssa samaan kuvaan. Olin kuitenkin liian hidas, enkä ehtinyt päästä Alicen juttusille, kun teatterisalia alettiin tyhjentää. Jäimme vielä ulos norkoilemaan, jos kävisi tuuri tavata Alice, mutta hänet kiidätettiin takaovesta kovaa vauhtia pois fanien ulottuvista. 

Dokumentin jälkeinen Q&A -osuus.

Oli hienoa nähdä Alice erilaisessa ympäristössä kuin yleensä!

Yksi reissun "must see" -kohteeni oli Coney Island. Hurautimme vesitaksilla Brooklynin satamaan ja suuntasimme Brooklynin kasvitieteelliseen puistoon ihastelemaan kirsikkapuiden kukintaa. Samalla reissulla hoksasin Coney Islandin sijaitsevan Brooklynissä, joten hyppäsimme junaan ja otimme suunnaksemme Coney Islandin.

Pala ihanaa Japania Brooklynissä.

Kukkaloistoa.

Monet muutkin olivat tulleet ihastelemaan
kirsikkapuiden kukkia.

Coney Islandin huvipuisto Luna Park oli avattu edeltävänä viikonloppuna, mutta me emme tarenneet jäädä huvipuistoon hurvittelemaan. Aurinkoisesta päivästä huolimatta New Yorkissa puhalsi kylmä tuuli ja suuntasimme friikkisirkukseen lämmittelemään. Ikävä kyllä non-stoppina pyörivää esitystä ei saanut kuvata, mutta friikit saivat kylmän kolotuksen kaikkoamaan. Päivän esitys sisälsi mm. miekan- ja tulennielentää, pakkopaidasta pakenemista, käärmetanssia ja naulojen vasaroimista nenään. Show oli viihdyttävä ja sen arvoinen, että kannatti istua junassa noin tunnin matka Coney Islandiin asti. Menisin ehdottomasti toistekin!

Sirkuksen baarin mainio mainos!

Coney Islandin Circus Side Show

Sirkuksen vetävät mainokset.

Kaiken tämän näimme livenä...

...myös tämän!

Yhden päivän käytimme Bronxin eläintarhaan. New Yorkissa on useita eläintarhoja, mutta valitsimme Bronxin eläintarhan sillä, että tulisi käytyä myös Bronxissa. Jo Brooklyn tuntui eri kaupungilta Manhattaniin nähden (ja onhan Brooklyn toki ollutkin aikoinaan oma kaupunkinsa ennen New Yorkiin liittämistä), ja Bronx tuntui vielä irrallisemmalta New Yorkin osalta kuin Brooklyn. Manhattanilla oli turvallinen olo ja uskaltaisin liikkua siellä huoletta yksinkin. Brooklynissä tuli sellainen olo, etten haluaisi liikkua siellä yksin iltaisella, saati sitten pimeällä. No, Bronxissa tuli puolestaan sellainen olo, etten haluaisi liikkua siellä mihinkään vuorokauden aikaan yksin. Ympäristö oli vain sellainen, ettei tullut mikään maailman turvallisin olo. Mutta eläintarhassa oli silti tosi kivaa! Eläintarha oli niin valtava, ettei me ehditty edes jokaista kolkkaa kiertää aukioloaikana. Tiikeriä ei löydetty tiikeriaitauksesta, mutta sen sijaan törmättiin hieman erikoisiin eläintarhan asukkaisiin.

Bronxin eläintarhassa oli erillinen dinosauruspuisto,
mikä kierrettiin auton perälavalla istuen.

Nämä kauheat muinaiset olennot saivat lukuisat lapset
rääkymään koko matkan ajan.

Dinopuisto oli ihan hauska ja toi vaihtelua
tavallisiin eläintarhoihin verrattuna.

Kumpi voittaa taistelussa?

New Yorkista tuli ehdottomasti yksi suosikkikaupungeistani. Huonoina puolina ovat hotellien ja ravintoloiden kalliit hinnat, mutta muuten on vaikea löytää negatiivistä sanottavaa. Kaupungissa riittää paljon nähtävää ja koettavaa, siellä on hyvä fiilis ja kotoisa tunnelma. Shoppailijan kukkarollekin ollaan armollisia - yleisesti ottaen hinnat ovat paljon Suomen hintoja alhaisemmat. New Yorkiin pitää ehdottomasti päästä joskus, toivottavasti pian uudestaan!

Goodbye America!

IHANA CENTRAL PARK

New Yorkin Cetnral Park eli keskuspuisto oli niin mieletön paikka, että se ansaitsee ehdottomasti oman blogitekstin kuvineen. Vierailimme Central Parkissa kaikenkaikkiaan kolme kertaa matkamme aikana. Reissumme alussa, huhtikuun puolivälissä kukat kukkivat, mutta puissa oli vasta pienet silmut. Kaksi viikkoa myöhemmin puisto oli paljon vihreämpi, mutta emme jaksaneet enää valokuvata jokaista puiston kolkkaa uudestaan.

Keltaista ja sinistä.

Ihanat narsissit kukkivat juuri pääsiäisen kynnyksellä.

Central Parkissa oli lukuisia siltoja.

Kauko-ohjattavat purjeveneet

Sakura-aika

Belvederen linna

340 hehtaarin kokoiseen puistoon mahtuu monenlaista. Siellä on mm. eläintarha, linna ja lukuisia kävelyreittejä. Puistossa olikin monenlaisen urheilun harrastajia. Osa juoksi, toiset pyöräili, kentillä pelattiin baseballia. Järvellä oli veneilijöitä. Monet turistit ajelivat puiston halki riksalla tai hevoskärryillä. Suunnittelimme aluksi pyörän vuokraamista, mutta pyörävuokraamoon oli niin pitkä jono, että tyydyimme kävelemiseen. Kävelemisessä oli kuitenkin se hyvä puoli, että kävellen pääsi joka paikkaan, mutta pyörällä olisi saanut ajella vain pyöräteillä.

Puistossa voi loikoilla...

...tai pelata vaikka baseballia.

Central Parkin valtava tekojärvi ja
Upper Manhattanin hulppeat rakennukset.

Puistossa oli monenlaisia kulkureittejä.

Puistossa piti välillä jopa pysähtyä liikennevaloihin.

Veneilijöitä.

Puistossa oli myös monenlaisia asukkaita. Kilpikonnat viihtyivät vesistöissä ja ihmettelimme, miten ne onnistuivat kipuamaan puiden oksille. Oravat puolestaan olivat uteliaita ja ihmisiin tottuneita.

Konnat kiipeilemässä

Utelias orava

Yksi Central Parkin suosituimmista nähtävyyksistä on Strawberry Fields puutarhassa sijaitseva John Lennonin muistomerkki. Strawberry Fields sijaitsee John Lennonin entisen kodin, Dakota Buildingin edustalla.

John Lennonin muistomerkki

Kaikki paikalliset eivät sentään urheilleet, vaan kokoontuivat viheralueille piknikille tai muuten vain chillailemaan ja nauttimaan aurinkoisesta kevätpäivästä. Kyllä new yorkilaisten kelpaa; ihana ja monipuolinen puisto Manhattanin sydämessä on varmasti monelle kuin takapiha. Sori vaan Lontoon Hyde Park, tipahdit suosikkipuistolistallani nyt kakkoseksi!

Huhtikuun puolivälissä...

...ja kaksi viikkoa myöhemmin ennen viheralueen
porttien avautumista.

Puistossa oli monenlaisia kulkijoita.

Liisa Ihmemaassa.

Tyytyväiset lomalaiset.