KOLMAS JA VIIMEINEN SAFARIPÄIVÄ: TARANGIRE

Kolmantena ja viimeisenä safaripäivänämme lähdimme liikkeelle toiveikkain mielin. Tansaniassa käytetään nimitystä "big 5" viidestä villieläimestä, joiden metsästäminen jalkaisin on lähes mahdotonta - elefantista, puhvelista, sarvikuonosta, leijonasta ja leopardista. Nykyisin nimitys on yleistynyt matkaoppaiden käytössä ja monien safarilaisten tavoitteena onkin bongata "big 5". Olimme ehtineet nähdä leopardia lukuunottamatta kaikki muut "big 5":n eläimet. Tarangiren kansallispuistossa tiedetään olevan leopardeja, mutta niiden näkeminen on harvinaista. Kuinkas sitten kävikään?

Tarangire on kuivaa metsää

Alkumatkasta tuntui, että asuukohan puistossa ollenkaan eläimiä.

Apinanleipäpuu

Ajelimme hiekkateitä pitkin

Tarangiressä asusteli useita korppikotkia

Kolmantena päivänä alkoi jo reissuväsymys painaa ja jos näimme jossain etäämmällä seeproja tai elefantteja, niin ne eivät jaksaneet meitä enää hirveästi kiinnostaa. Jännää, miten pian eläimistä tuli jo niin arkisia. Tosin asiaan vaikuttaa varmasti sekin, että näimme edellisenä päivänä Ngorongorossa laumoittain seeproja, joten onko ihmekään, jos Tarangiressä muutaman seepran näkeminen etäältä ei jaksa niin hirveästi hetkauttaa! Ngoronrogon ja Tarangiren eläimissä oli kuitenkin se ero, että Ngorongorossa olevat eläimet asuvat siellä yleensä pysyvästi, mutta Tarangiressä nähdyt eläimet ovat yleensä matkalla jonnekin, eivätkä ne ole yhtä tottuneita autoihin ja ihmisiin, kuin Ngorongoron eläimet, eivätkä eläimet siksikään liikkuneet lähellä autoja.

Safareiden yhteydessä puhutaan "game drivesta" ja viimeisenä päivänä saimme kokea, mistä on kyse. Näimme leijonan vaanivan lähistöllä ja kun leijona päätti vaihtaa paikkaansa, niin oppaamme peruutti ja lähti kaahaamaan parempaan paikkaan, josta näkisimme leijonan. Leijonan epäonneksi kaahailumme säikäytti leijonan lounaan eli antiloopin tiehensä. Harmi myös meidän kannalta, sillä olisi ollut mahtavaa nähdä luonnossa leijona saalistamassa!

Tarangiressä oli useita kirahveja

Tarangire-selfie. Edellispäivästä viisastuneeta suojauduin
vaatteilla auringolta.

Kuivaa, karua maisemaa elefantin kakan kera.

Pikkuruinen dikdik -antilooppi

Maasaikirahvi

Kirahviperhe

Leijona miettii, mitä söisi lounaaksi

Elefantit saavat oppaan mukaan imettyä kuivuneen
joen hiekan alta vettä

Elefanttiemo poikasen kanssa

Jonkin sortin antilooppeja

Ajelimme ristiin ja rastiin Tarangireä ja jossain vaiheessa näin pitkän hännän vilahtavan hiekkakasan taakse. Olin toiveikas, että eläin olisi ollut leopardi, mutta eläintä ei näkynyt hännän vilahduksen jälkeen. Vähän myöhemmin ajoimme takaisin samoille kulmille ja opas näki leopardin puussa! Leijonat olivat ajaneet leopardin puuhun ja leopardi piileskeli oksien seassa leijonan päivystäessä puun juurella. Jossain vaiheessa leijona kyllästyi päivystämiseen, mutta leopardi jatkoi piileskelyään. Olimme onnellisia, että meillä on niin hyvä tuuri, että onnistuimme näkemään koko "big 5":n eläinkaartin!

Löydätkö leopardin oksien seasta?

Leopardista oli mahdotonta ottaa onnistunutta kuvaa,
mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa, että siellä se on!

Leijonaperhe ruokailemessa pienen pennun kanssa.

Naarasleijonat ruokailevat aina ensin ja jos heiltä jää ruokaa
yli, niin urokset voivat syödä loput.

Antilooppi

Tarangiren joki oli lähes kuiva tähän aikaan vuodesta

Lähes kuivunut joki kerää silti eläimiä ympärilleen

Kuningaskalastaja

Valtava gnu-lauma kulki ohitsemme

Sama porukka

Etualalla sakaali poikasensa kanssa ja
taka-alalla elefantteja

Tarangiren joki

Eläimet kerääntyvät joelle juomaan

Sama näkymä vähän lähempää

Tämmöisiä lippuja näkyi kaikissa puistoissa
ja oppaamme kertoi niissä olevan myrkkyä
tsetsekärpästen eliminointiin

Olen todella tyytyväinen kolmen päivän safariin. Oli hienoa nähdä kolme hyvin erilaista puistoa kaikkine mahtavine eläimineen! Suosikkini oli Ngorongoro, sillä kraatteri oli jo itsessään nähtävyys ja siellä näimme eniten eläimiä. Hyvänä kakkosena tulee Lake Manyara, sillä puisto viehätti rehevyydellään, jota en ole paljon Tansaniassa nähnyt. Tarangire oli myös mielenkiintoinen paikka karuudestaan huolimatta. Jos vielä joku päivä matkustan Tansaniaan, niin silloin suuntaan Serengetiin!

TOINEN SAFARIPÄIVÄ: NGORONGORO

Lauantaiaamuna lähdimme ajamaan kohti Ngorongoron luonnonsuojelualuetta. Maisemat muuttuivat paljon kolkommiksi ja kuivemmiksi edellisen päivän vehreään Lake Manyaraan verrattuna. Matkan varrella oli lukuisia hökkeleitä ja savimajoja, joissa vuohia ja lehmiä paimentavat maasait asuvat.

Keskeneräinen hökkeli keskellä ei-mitään

Hökkeleitä asukkaineen

Matkalla kohti Ngorongoroa

Ngorongoron luonnonsuojelualue on ollut aikoinaan osa Serengetin kansallispuistoa, mutta se erotettiin vuonna 1959 omaksi alueekseen. Ngorongoron alue on erityinen, sillä maasailla on lupa asua luonnonsuojelualueella ja kaitsea siellä karjaansa, koska he eivät häiritse villieläimien elämää millään lailla. (Tähän väliin terveiset appiukolle koti-Suomeen! Appiukko on sitä mieltä, että oikea kirjoitusasu on "masai". Olen  kuitenkin tutkinut, että myös "maasai" on oikein ja pidän henkilökohtaisesti jälkimmäisestä kirjoitusasusta!)

Ngorongoron yhteydessä puhutaan Ngorongoron kraatterista. Jos oikein ymmärsin, niin kyseessä ei kuitenkaan ole kraatteri, vaan myöhempien tutkimusten mukaan muodostuman todettiin olevan kaldera. Koska ihmiset ovat pitkään puhuneet Ngorongoron kraatterista, niin nimi on jäänyt voimaan.

Ngorongorossa on aikoinaan ollut yli 5 km korkea tulivuori, joka on romahtanut kasaan muodostaen valtavan muodostuman eli kalderan. Käytän kuitenkin jatkossa paikallisten tapaan termiä kraatteri (kraatteri on tulivuoren purkauskanavan aukenemiskohta ja kalderi on räjähdyspurjauksessa syntynyt vuoressa oleva kraatteri tai jotain sinne päin).

Ngorongoroon ajettaessa aluksi noustaan n. 2,5 km korkeuteen merenpinnasta. Kraatterin huipulla on upeat maisemat ja Ngorongoroon ja Serengetiin kulkevat turistit pysähtyvätkin ihastelemaan miljöötä viileässä vuoristoilmassa. Säävaihtelut ovat valtavia ja ehdimmekin olla vain hetken kraatterin huipulla, kun pilvet peittivät maiseman. Onneksi pääsimme ihastelemaan maisemia paluumatkalla uudelleen.

Portti Ngorongoron luonnonsuojelualueella. Myös
Serengetin matkaajat kulkevat tämän portin kautta.

Kraatteri-selfie

Kuvat eivät anna oikeutta komeille maisemille

Matkalla kraatterin pohjalle

Näimme lukuisia maasaiden asumuksia matkan varrella

Sininen taivas kruunaa komeat maisemat

Kraatterin pohjalle laskeutuessa saimme ihastella maisemia ja näimme lukuisia maasaita paimentamassa karjaa. Näimme myös lukuisia maasaipoikia, joilla oli valkoinen koko kasvot peittävä maalaus. Olisin halunnut ottaa pojista kuvan, mutta oppaamme mukaan se ei ollut soveliasta. Kasvomaalaus kertoo, että pojille on tehty ympärileikkaus ja heidän pitää kulkea kasvot maalattuina 1,5 kuukautta ympärileikkauksen jälkeen.

Kraatterin pohjalla kohtasimme hyvin pian valtavan määrän seeproja, gnuita ja flamingoja. Kun on nähnyt villieläimiä vain eläintarhoissa, niin oli aivan uskomatonta nähdä yhtäkkiä laumoittain eläimiä. Osa eläimistä oli aivan tiemme vierellä, osa ylitti tien automme edestä. Osa eläimistä oli puolestaan sen verran etäämmällä, että oli parempi turvautua kiikareihin.

Maasait vuohiensa kera kraatterin pohjalla

Tuulentuivertama hiuskuontalo ja eläinten bongausta

Hyeena oli päiväunilla flamingojen keskellä

Seepraa kutsutaan swahiliksi punda miliaksi eli
raidalliseksi aasiksi.

Seeprat seisovat usein toistensa vierellä, mutta turvat eri
suuntiin. Näin zeeprat vahtivat, etteivät leijonat pääse
yllättämään ja samalla he huitovat hännillä kärpäsiä
pois toistensa turvilta.

Osa gnu-laumasta

Seeprat ja puhveli

Virtahevot chillailivat vedessä

Lähikuva haukkaavista hipoista

Hyeena hiippaili seeprojen kulmilla

Pahkasika ja ihanat pienet poikaset

Osa eläimistä maastoitui luontoon niin hyvin, että niitä oli vaikea erottaa maastosta. Yleensä kuitenkin yhteen sumaan parkkeeranneet safarijeepit kielivät jo kaukaa, että näkisimme pian jotain erityistä. Esimerkiksi ruokailunsa päättänyttä urosleijonaa oli pysähtynyt valokuvaamaan ja ihmettelemään lähemmäs 10 autolastillista ihmisiä. Turistirysät veivät hieman tunnelmaa uskomattomasta safarimatkasta.

Simba eli leijona

Virtahevot poseeraa

Leijona chillailemassa nurmella

Valtava strutsi

Sakaalit haistelivat, että joko urosleijona on lopettanut
ruokailun, jotta he voisivat mennä osingoille.

Urosleijona läähätti raskaasti aterian päätteeksi

Puhvelista oli vielä paljon syötävää jäljellä

Turistit kuvaamassa urosleijonaa

Urosleijonasta turvallisen matkan päässä chillaili
hyeenalauma, jotka odottivat myös omaa osuuttaan
puhvelin raadosta.

Pysähdyimme järven rannalle lounastamaan ja saimme poistua autosta, vaikka virtahevot uiskentelivatkin järvellä, eikä alueella ollut aitausta tai vartiointia. Oppaamme mukaan virtahevot tappavat useita ihmisiä vuosittain, mutta onneksi nämä yksilöt pysyttelivät vedessä.

Lounaspaikkamme lähellä oli elefanttien hautausmaa. Kun elefantit ovat vanhoja ja heidän hampaansa alkavat olla hauraat, he siirtyvät laitumelle, jossa on pehmeää ruohoa syötäväksi ja myöhemmin elefantit menehtyvät alueelle.

Lounastauko hippojen ympärillä

Kaunis taukopaikka

Elefanttien haustausmaa

Elefantin kallo hautausmaan läheisyydessä

Meillä oli paljon onnea matkassa Ngorongorossa, sillä satuimme näkemään todella harvinaisen eläimen eli sarvikuonon. Ngorongorossa asuu vain 15 sarvikuonoa (oppaamme mukaan) ja Serengetissäkään sarvikuonoja ei ole kuin 20. Sarvikuono oli todella kaukana, mutta kiikareilla kuitenkin erotti, että sarvikuonosta on kyse.

Paluumatkalla huomasimme elefantin tallustelevan eräällä lounaspaikalla. Elefantti haistoi paikalla olevien maasaimiesten appelsiinien tuoksun ja olisi myös halunnut osingoille. Oli jännittävää seurata, kun elefantti kulki ihan automme vierestä!

Oikealla kuvassa sarvikuono

Appelsiinejä etsivä elefantti

Paluumatkalla pysähdyimme vielä valokuvaamaan kraatteria. Tuntui oudolta, että olimme hetkeä aikaisemmin vielä kraatterin pohjalla ja näimme kaikki ihastuttavat eläimet heidän omilla asuinsijoillaan. Tämän päivän jälkeen en tule enää ikinä näkemään yhtä paljon eläimiä yhden päivän aikana. En edes eläintarhoissa. Enkä tiedä, miltä tämän jälkeen edes tuntuu nähdä eläimiä eläintarhoissa. Eläimet kuuluvat luontoon, eivätkä kaltereiden taakse ahtaisiin häkkeihin.

Ngorongoron kraatteri

Tuhansien villieläimien koti

Yksi maailman parhaimmista päivistä alkaa olla takana!
Vielä viimeiset poseeraukset kraatterin huipulla.

Kuskimme ja oppaamme Emmanuel