Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moshi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Moshi. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

NÄKEMIIN MOSHI!

Jätin eilen hyvästit Moshille ja lähdin kotimatkalle muutaman mutkan kautta. En ole kirjoittanut itse Moshista oikeastaan mitään, mutta se johtuu oikeastaan siitä, ettei minulla ole Moshista mitään erikoista kirjoitettavaa. Kuviakaan en ole juuri kaupungista ottanut, sillä kaupungissa itsessään ei ole Kilimanjaron lisäksi nähtävyyksiä.

Moshi oli mukava pikkukaupunki ja minusta oli parasta työharjoittelupäivän päätteeksi mennä jonnekin kahvilaan lueskelemaan, syömään ja fiilistelemään kaupungin meininkiä. Tansaniassa ollessani olen kaivannut, että voisin mennä jonnekin puistoon tai temppeliin, kuten Aasiassa, mutta Moshissa ei yksinkertaisesti ole puistoja tai temppeleitä.

Kunhan pääsen kotiin, niin osaan ainakin jonkin aikaa arvostaa asioita, joita ei ole ollut Tansaniassa. Olen pessyt kahden kuukauden ajan pyykit käsin ja suihkusta on tullut aika niukasti vettä. Niin ja usein kylmää vettä. Sähkökatkokset ovat olleet arkipäivää.

Afrikkalainen pyykinpesukone

Tanzania Volunteersin talolla oli noin kahdenkymmenen kämppiksen lisäksi paljon eläinkavereita. Pieni kilpikonna oli suloisin, mutta Paka-kissa oli mukavin kaveri. Pakalla ei ollut lupaa tulla sisälle, mutta aika usein kissakamu hiippaili kaikessa hiljaisuudessa sisälle ja makuuhuoneiden sänkyihin päiväunille.

Kaikista pienin kaveri
Isompi kilpikonna
Paka
Aasi, joka karkaili usein aitauksestaan
Talon vahtikoirat, jotka olivat öisin vapaana

Yhtä asiaa tulen Moshista kaipaamaan. Kaunista näkymää oman huoneeni ikkunasta! Kilimanjaroa ei voi kuin ihastella ja se näytti joka päivä yhtä komealta! Vaikka Afrikka ei olekaan vienyt sydäntäni, niin ehkä palaan vielä joku päivä Kilimanjaron juurelle. Kuka tietää!

Näkemiin Moshi ja Kilimanjaro!

tiistai 25. marraskuuta 2014

JUHLAT MSAMARIAN KATULAPSILLE

Tansanian reissu huipentui lauantaina opettamani projektinhallinnan kurssin projektityöhön eli Msamarian katulapsikeskuksen lapsille järjestettäviin juhliin. Kokoonnuimme projektitiimin kanssa Msamariaan, missä paikan johtaja Herra Mapunda kertoi ensin katulapsikeskuksen toiminnasta ja siitä, miten lapset ovat sinne päätyneet. Seuraavaksi kävimme läpi esittelykierroksen, jossa jokainen sanoi vuorollaan nimensä. Osa lapsista ujosteli, eikä ihmekään, sillä meitä olikin yhteensä melko iso porukka.

Katulapset ja projektitiimi
Herra Mapunda kertoo keskuksen toiminnasta
Jännittävä esittelykierros
Esittelykierros jatkuu - vasemmanpuolimmaista
lasta ujostutti niin paljon, ettei hän tohtinut esittäytyä.

Projektin valmisteluvaiheessa Msamaria projektin projektipäällikköopiskelija Ramadhani otti yhteyttä Msamarian johtajaan ja kolme opiskelijaa vieraili Msamariassa etukäteen. Johtaja, Herra Mapunda pyysi opiskelijoita lisäämään juhlapäivän agendaan siivoamisen ja itse olin hieman tyrmistynyt, että miksi ammattikoulun opiskelijoiden pitää siivota juhlien alussa. Opiskelijoista siivoaminen oli kuitenkin ihan luonnollista ja kivaa juhlista huolimatta, joten tässä oli taas yksi iso kulttuuriero. Jos menisin esimerkiksi ystävän syntymäpäiville, niin ei tulisi mieleenkään tarttua ensimmäisenä vaikka pölynimuriin!

Anthony, Mohamed ja Safiel pesevät hyttysverkkoja
Lilian, Mohamed ja Erasmina huuhtelevat pyykit
Lapset pyykkäävät vaatteitaan
Puhdasta tulee paremmin, jos hyppii pyykkien päällä!

Samalla kun osa opiskelijoista ja lapsista siivosi, osa opiskelijoista valmisteli lapsien lahjoja. Ohjeistin opiskelijoita laittamaan jokaisen vihkon väliin tarra-arkin, mutta opiskelijat olivatkin päättäneet liimata tarroja vihkojen kansiin. Olin ensin vähän ihmeissäni, mutta valmiit vihkot näyttivät mukavilta. Jos olisin tiennyt, että ammattikoululaisista on niin mukavaa liimailla tarroja vihkoihin (ja myös omien puhelinten takakansiin), niin olisin tuonut tullessani Tansaniaan isomman läjän tarroja!

Lahjatiimi liimailee tarroja vihkoihin
Tarrat toivat mukavasti väriä tylsiin kansiin
Vihkojen kaveriksi oli ostettu Obama -kynät

Ruuanvalmistus alkoi pian Msamariaan saapumisen jälkeen ja osa lapsistakin auttoi sipulien kuorimisessa ja riisien siivilöimisessä. Riisin seassa voi olla pieniä kiviä, joten riisit onkin hyvä käydä huolellisesti läpi!

Itseltä olisi kyllä jäänyt sipuleiden pilkkominen väliin ilman leikkuulautaa.
Myös osa lapsista osallistui ruuanlaiton esivalmisteluihin.

Osa opiskelijoista auttoi parturoinnissa ja he ajelivat pojilta päät kaljuksi. Monet lapsista olivat hellyyden kipeitä ja kaipasivat kovasti syliin - eikä ihmekään, sillä Herra Mapundalla ei taida olla liiemmin aikaa hellyyteen jokaiselle katulapsikeskuksen 54 lapselle!

Bonge parturoi ja Sylivesta tarjosi sylin hellyydenkipeille lapsille
Pian on seuraavan lapsen vuoro!
Loppuviilaus. Huom. rikkinäiset aurinkolasien sangat
ovat katulapselle kova juttu!
Minulla oli pieni takiainen kimpussa koko ajan. 3-vuotias neito
ei ole katulapsikeskuksen asukas, vaan naapurin tyttö, joka tulee
joka päivä Msamariaan leikkimään ja joka on johtajan mukaan
melkein, kuin heidän oma lapsi.

Alkuvalmisteluiden ja parturoinnin jälkeen oli jalkapallomatsin aika. VETA - Msamaria ottelu päättyi tiukasti tasalukemiin 0-0.

VETA vs. Msamaria
Matsin puoliaika. Vasemmalla puolellani Abraham ja Neema,
oikealla Ramdhani, joka on auttanut minua paljon kaikessa.
Peli päättyi lukemiin 0-0.
Jalkapallo-ottelun jälkeen oli leikkimisen, laulamisen ja tanssimisen aika. Tyttöjä ujostutti, kun ammattikoululaiset pojat pyysivät heitä tanssimaan kanssaan! Laulujen ja leikkien jälkeen seurasi myös tiukka tanssikilpailu ennen lounasta. Ei voi muuta kuin ihmetellä, miten afrikkalaisilla onkaan rytmi veressä!

Roman-kokki ehti välillä myös laulattamaan ja tanssittamaan lapsia
Osaa lapsista ujostutti tanssiminen
Anthony laulaa ja tanssii
Roman vetää seuraavaa leikkiä
Sylivesta ja lapset
Leikissä osa lapsista putosi pelistä pois,
jos he eivät pysyneet Romanin mukana
Rumrumrellaa...
Taustajoukot säestävät leikkiä
Kumpi tiimi voittaa?
Tässä taitaa olla voittajatiimi!
Tanssikilpailu
Tanssikilpailun finalistit! Kyllä afrikkalaisilla
on rytmi veressä!

Juhlat huipentuivat juhla-ateriaan. Ateriapalvelun opiskelijat valmistivat lounaaksi pilauta, mikä on paikallinen juhlaruoka. Pilau on hyvin maustettua riisiä lihan kera. Pilaun lisukkeena oli raastetta, salaattia, hedelmiä ja limsaa. Lapsilla oli valtavat miehekkäät annokset ja kaikki söivät lautasen puhtaaksi. Milloinhan lienevät viimeksi saaneet vastaavan juhla-aterian?

Ateriapalvelulinjan opiskelijat Rose, Aron, Epifania, Jesca ja Roman
Lapsien lautaset tuskin kovin usein pursuavat täynnä ruokaa
Ruokaa oli niin paljon, että lautasia oli melkein hankala kantaa!
Pillit olivat siisti juttu!
Ope päätti ottaa ruokaa viimeisenä, jos ruokaa jää.
Oli parasta pilauta, mitä olen Tansaniassa saanut!
Ruokarukous

Ruokailun päätteeksi opiskelijat jakoivat lapsille lahjaksi vihkot, hammasharjat ja -tahnat. Kysyin keskuksen johtajalta, että pitävätkö lapset niin käytännöllisistä lahjoista, mutta Tansaniassa lahjat ovat lahjoja ja lapset ovat tyytyväisiä vaikka hammasharjoihin.

Tytöt katselevat lahjoja
Hammasharjat ja -tahnat ovat hyviä lahjoja Tansaniassa

Päivän päätteeksi lapset kiittivät opiskelijoita ja opiskelijat lapsia. Päivä oli antoisa meille kaikille ja minulle juhlat olivat reissuni paras päivä.

Kiitos Aijalle, jolta sain idean juhliin! Aijan ja Sama Auringon kautta saimme myös rahoituksen juhlia varten. Kiitos paljon! Asante sana!

lauantai 15. marraskuuta 2014

TINGATINGA

Olen ihastunut Tansaniassa ollessa paikalliseen tingatinga -maalaustaiteeseen (voidaan myös kirjoittaa tinga-tinga tai tinga tinga), mikä on lähinnä turisteille suunnattu naiivistinen tyylisuuntaus. Tingatinga -taide sai alkunsa 60-luvulla Dar es Salaamissa, kun Edward Tingatinga alkoi maalaamaan. Myöhemmin maalaustyyliä alettiin opettamaan muillekin ja tyyli on levinnyt myös Tansanian naapurimaihin.

Taidemyymälöitä löytyy ympäri Moshin kaupunkia, mutta olen tykännyt Vinjagon taidealueesta, missä lukuisat paikalliset taiteilijat myyvät mm. koruja, maalauksia ja veistoksia. Olen ostanut muutaman pienen tuliaisen Vinjagosta, mutta itselle en ole lukuisista kivoista tingatinga -maalauksista huolimatta ostanut mitään, sillä ne eivät sovi kodimme tyyliin ja muutenkin seinät ovat täynnä tauluja jo ennestään.

Vinjagon taiteilijamökit
Taiteilijoilla on kova kilpailu keskenään Tansaniassa
Maasait ja eläimet esiintyvät lukuisissa maalauksissa
Tykästyin tähän työhön kaikista eniten
Maalausten taso vaihtelee melkoisesti
Vinjagossa oli myös veistoksia

Moshissa on mahdollisuus kokeilla itse tingatinga -maalaamista ja ajattelin kokeilla omia maalaustaitoja lähtemällä Herra Kimambon liikkeeseen maalaamaan. En löytänyt liikkeestä itseä kiinnostavaa mallia, joten etsin netistä mallin ja vein sen Herra Kimambolle. Kimambo oli maalannut pohjan valmiiksi ennen maalaamaan tuloa ja myöhemmin hän maalasi tauluun ääriviivat ja itselle jäi tehtäväksi lähinnä värittäminen.

Herra Kimambo on aloittanut taiteilijan uransa vuonna 1980 käymällä tingatinga -koulun Dar es Salaamissa, missä hän myös työskenteli aluksi. Myöhemmin hän taiteili 15 vuotta Arushassa, jonka jälkeen hän päätyi takaisin kotikaupunkiinsa Moshiin. Hänen luonaan käy kerran pari viikossa turisteja maalaamassa oman tingatinga -työn.

Maalaaminen oli yllättävän vaikeaa. En osannut annostella maalia oikein ja aina kun totuin käyttämään yhtä sivellintä, niin Kimambo antoi minulle uuden siveltimen uutta väriä varten. Lopputuloksena syntyi maalaus, josta on helppo erottaa mikä osa työstä on Kimambon ja mikä minun käsialaa! Tosin onhan Kimambolla yli 30 vuoden kokemus maalaamisesta minun muutaman tunnin sijaan. Vaikka en ollutkaan omiin taiteilijanlahjoihin tyytyväinen, niin maalaaminen oli silti mukavaa ja oli kiva tutustua tingatingan saloihin.

Maalauskamuni Laura maalasi leopardin
Mitähän tästä tulee?
Herra Kimambo kärsivällisesti neuvoi,
mitä seuraavaksi pitää tehdä
Lopputulos ei ole häävi,
mutta siinäpä se impala eli antilooppi nyt törröttää