KARANTEENISSA KARIBIALLA

Miami Beachiltä suuntasimme kohti Miamin satamaa ja Karibian risteilyä. Olin aina ajatellut, että Karibian risteilyt ovat vain rikkaiden tapa seilata maailman merillä, mutta yllätyksekseni Carnivalin risteilyt sopivat hyvin myös meidän budjettiin, kunhan majoituimme ikkunattomassa hytissä "sikaluokassa" eli laivan toisella kannelta. Risteilyvalikoima oli monipuolinen; tarjolla oli monen pituisia risteilyjä eri kohteilla. Valitsin meille kuuden päivän risteilyn maapäivillä Jamaicalla, Cayman saarilla ja Meksikossa, sillä se kuulosti parhaimmalta tarjolla olevalla setiltä.

Viimeiset vilkaisut Miamiin laivan kannelta

Miamin keskusta takavasemmalla

Miami Beach Marina

Miami Beachin South Beach

Hyvästi jää, South Beach!

Sikaluokan hyttimme ajoi enemmän kuin hyvin asiansa. Se oli tilava ja siisti, eikä meidän tarkoituksena muutenkaan ollut viettää hytissä aikaa. Ensimmäisen kokonaisen meripäivän löhösimme laivan ylimmällä kannella parhaimmilla mahdollisilla paikoilla ja kävimme välillä vilvoittelemassa viereisessä porealtaassa. Elämä hymyili ja julistin Markukselle, että jos vielä joskus jostain syystä matkustamme Floridaan, niin voisimme ottaa risteilyn uusiksi; olimmehan melkein kuin viiden tähden liikkuvassa resortissa kaikkien palvelujen ulottuvilla. Sitten onneni kääntyi.

Laivamme Carnival Breeze (takana) ja
toinen Carnivalin alus Cozumelin satamassa

Joka päivälle oli monenlaista ohjelmaa tarjolla

Siivooja ilahdutti meitä pyyhe-eläimillä

Monen sorttisia pyyhe-eläimiä laivan kannella.
Huomioi myös laivan liukumäki taka-alalla.

Isompi taidonnäyte

Seilattuamme 1,5 vuorokautta kohti Jamaicaa aloin yöllä voida pahoin. Oireet viittasivat ruokamyrkytykseen. Aamulla saavuimme Jamaicaan Montego Bayn satamaan. Sinnikkäästi yritin lähteä maihin, mutta jalat eivät kantaneet edes hissille asti. Oli pakko luovuttaa ja palata hyttiin lepäämään. Markus sai lähteä yksin tutkimaan Jamaicaa.

Onneksi emme olleet hankkineet etukäteen retkeä Montego Bayhin. Markus päätyi lopulta palkkaamaan itselleen kuskin, joka vei hänet yksityiselle snorklausretkelle, joka oli kuulemma paljon Key Westin snorklausreissua parempi. Markuksen snorklatessa minä nukuin laivassa ja oloni koheni sen verran, että ajattelin yrittää uudemman kerran maihinnousua. Onneksi Markus tuli sattumalta samaan aikaan kysymään selviänkö maihin. Kuski olisi meitä odottamassa ja veisi meidät vielä kiertoajelulle.

Selvisin juuri ja juuri lyhyelle kiertoajelulle, mutta olen onnellinen, että pääsin käymään edes pikaisesti Jamaicalla ja näkemään millaista Montego Bayssä oli. Jamaica itsenäistyi Britanniasta vuonna 1962 ja tuntui, että maan kehitys on jäänyt lähes 60-luvulle. Montego Bay on Jamaican pääkaupungin Kingstonin jälkeen maan toiseksi suurin kaupunki, jonka pääelinkeino on turismi. Turismi ei hirveästi näkynyt niillä kulmilla, missä ajelimme. Todennäköisesti turistit olivat lähinnä merenrantahotelleissa. Itselle lyhyestä kierroksesta jäi mieleen, että joka paikassa oli aika likaista ja hieman kaoottista. Talot olivat ihanan värikkäitä ja pihoilla oli valtavia ruusupensaita. Vuohet juoksivat vapaina ja söivät, mitä vastaan tuli. Kävimme "rikkaan miehen talolla" kukkulan huipulla, mistä oli komeat näkymät kaupunkiin. Montego Baystä ei jäänyt itselle sellainen olo, että haluaisin sinne välttämättä uudestaan. Karibialla seilatessa olettaa löytävän paratiisisaaria, mutta paratiisi oli ainakin tästä osasta Jamaicaa kaukana.

Tervetuloa Montego Bayhin Jamaicalle!

Jamaican rantaa

Markuksen kapteeni

Montego Bayn parempiosaisten rantaa

Näkymä "rikkaan miehen talolta".
Meidän laiva odottelee vastarannalla.

Lyhyen Jamaican reissun jälkeen jatkoin toipumistani, koska vatsaflunssa ei ottanut vieläkään helpottaakseen. Seuraavaan päivään mennessä olisi pakko toipua, sillä meillä oli varattuna snorklausretki Cayman saarille ja odotimme Grand Caymaniin pääsyä innolla. Aamulla heräsimme synkkään sateiseen ja tuuliseen säähän. Ehdimme aamupalalle, kun kapteeni kuulutti, ettemme turvallisuussyistä menekään maihin huonon sään takia. Käsittääkseni Cayman saarilla ei ollut samanlaista satamaa kuten Jamaicalla, että olisimme voineet vain astella laivasta pois - sen sijaan meidät olisi kai pitänyt pienellä veneellä kuljettaa maihin ja se oli sään takia riskialtista. Cayman saaret jäivät siis osaltamme kokematta. Markus oli todella harmissaan ja minä olin harmin lisäksi toisaalta myös huojentunut, sillä oloni ei ollut vieläkään helpottanut.

Cayman saaret ja kurja sää

Viimeinen maapäivä kohdistui Cozumeliin, Meksikoon. Olin varannut meille kokopäiväretken maya-raunioille Jukatanin niemimaalle Tulumiin. Tätä retkeä olin odottanut eniten, joten en edes kuvitellut jääväni rannalle ruikuttamaan olostani huolimatta. Matkasimme ensimmäiset puoli tuntia kovassa aallokossa lautalla, jonka jälkeen jatkoimme bussilla Tulumiin. Lauttamatka oli infernaalinen, mutta selvisin koko retkestä jotenkuten, vaikka olo olikin melko hutera.

Paikallinen matkaopas kertoi meille paljon mayakulttuurista ja mayakalenterista. Oppaan mukaan mayat eivät ole ikinä ennustaneet maailmanloppua vuodelle 2012, vaan 2012 on vain ollut tietyn aikakauden loppu ja uuden alku. Mayat eivät tunne samallalailla kuoleman käsitettä, kuten länsimaalaiset, vaan heille kuolema tarkoittaa aina tietyn ajan loppumista ja uuden alkua; fyysinen ruumiis katoaa, mutta henkinen elämä jatkaa kulkuaan. Kulttuuriin olisi ollut mukava perehtyä syvemminkin, mutta oli mukava tehdä edes pikainen vierailu mayaraunioille, jotka oli rakennettu yhdelle hienoimmista paikoista, missä olen ikinä vieraillut.

Aurinko nousee Cozumelin lähestyessä

Tulumin "paikallisväestöä"

Mayaraunioilla

Mayarauniot oli rakennettu meren rantaan aivan ihastuttavalle paikalle. Etukäteen suunnittelin pulahtavani turkoosin väriseen mereen, mutta sen sijaan jouduin hakeutumaan varjoon huonovointisena. Ei ollut itku kaukana, kun istuin varjossa ja seurasin muiden iloa rannalla. Tosin aikaa ei ollut paljon käytettävissä; Markus ehti pikaisesti käydä uimassa meressä, mutta esimerkiksi snorklaamiseen ei olisi ollut aikaa. Toivottavasti pääsen joskus myöhemmin paremmassa kunnossa vierailemaan niin Meksikossa kuin Tulumissakin. Olen aiemmin tehnyt päiväreissun Tijuanaan, mikä sai minut ajattelemaan, etten halua enää ikinä Meksikoon, mutta Jukatanin niemimaa ja ystävälliset ihmiset saivat minut toisiin ajatuksiin!

Iguanoja ja liskoja oli joka paikassa

Ehkä yksi maailman hienoimmista paikoista

Voi, jospa oisin saanut olla mukana!

Koska oloni ei ottanut helpottaakseen, niin päätin Tulumin reissun jälkeen mennä laivalla lääkäriin. Sairaanhoitaja pyysi minua täyttämään esitietolomakkeen ja myöhemmin mittasi verenpaineen ja kuumeen. Diagnoosina oli vatsaflunssa ja sain lääkkeeksi 4 imodium tablettia sekä bonuksena 24 tunnin "karanteenin" laivalla. Toisin sanoen jouduin viettämään viimeisen laivapäivän eristyksissä hytissä. Onneksi eristys ei sentään koskenut Markusta! Avainkorttiini tuli merkintä, ettei minulla ole hytistä muualle asiaa ja eipä siinä muu auttanut kuin vajota peiton alle. Risteily oli mennyt osaltani jo niin pahasti penkin alle, ettei minua jaksanut enää hirveästi edes karanteeni latistaa. Risteily ei ollut enää pelastettavissa ja tärkeintä olisi, että tervehtyisin ja selviäisin kunnossa seuraavaan kohteeseen eli New Yorkiin.

Kirjallinen "karanteenimääräys"

24 tunnin karanteenin jälkeen selvisin viimeiselle illalliselle ja fiilistelemään vielä risteilyelämää. Elämä voitti vihdoin ja viimein, pystyin syömään ja olo alkoi heti kohenemaan. Vaikka oma risteilykokemus ei kovin häävi ollutkaan, niin voisin silti joskus vielä harkita uudelle Karibian risteilylle lähtöä, jos sattuisin olemaan jonkin sataman läheisyydessä muuten reissaamassa. Risteily on hyvä tapa ottaa rennosti, nähdä useita eri maita ja syödä hyvin. Hintaan kuuluivat ruuat vuorokauden ympäri ja laivalla oli monipuolinen ja hyvä ruokatarjonta, vaikka se minun osalta jäikin vain muutamaan kokeiluun. Risteilyn aikana oli kaksi elegantti-illallista, mikä tarkoitti, että illalliselle täytyy pukeutua. Meillä ei jostain kumman syystä ollut iltapukuja, mutta pääsimme silti illalliselle vähemmän hienosti pukeutuneinakin. Amerikkalaiset tosin säteilivät iltapuvuissaan, mutta mikäs siinä - välillä voi olla mukavaa pukeutua hienosti ja jos elegantti-illalliset eivät kiinnosta, niin silloin voi mennä burgerille tai pizzalle. Jokainen tyylillään. Laivan henkilökunta oli todella ystävällinen ja siivojasetämme vilkutti meille aina jo kaukaa ja huusi: "How are you Markus? How are you Paula?"

Laivan kannella oli tarjolla monenlaista ohjelmaa.
Esim. iltaisin esitettiin elokuvia.

Toinen laivan uima-altaista ja kaksi lukuisista pore-altaista

Kasinolla voi yrittää tuplata reissubudjetin

Tämmöinen reissu tällä kertaa. Kerrankos sitä joutuu "karanteeniin" Karibialla!