keskiviikko 21. lokakuuta 2015

MATKA LIECHTENSTEINIIN JA TAKAISIN

Italian Maggiorejärven rannalta karavaanimme jatkoi kulkuaan kohti Sveitsiä. Sveitsin huikeita maisemia kelpasi ihastella auton ikkunasta. Kylät vaihtuivat tiuhaan ja monissa kylissä oli kirkon lisäksi myös vanha linna. Välillä sää oli meni niin sumuisaksi, että näimme juuri ja juuri tien.










Sveitsistä teimme mutkan kohti itää ja Liechtensteinin pikkuruista valtiota Alppien sydämessä. Maassa asuu vain reilut 35 000 asukasta, joista reilut 5000 asuu maan pääkaupungissa Vaduzissa. Suuntasimme Vaduzin pikkukaupunkiin ja vitsit, miten ihana kaupunki siellä odottikaan!

Ajoimme karavaanin taidemuseon pihalle parkkiin ja lähdimme tutustumaan Vaduziin jalkaisin. Kaupunki on niin pieni, että ydinkeskusta oli tutkittu vajaassa puolessa päivässä. Vaduzia ympäröi komeat maisemat ja kaupunki on täynnä taidetta! Lukuisat veistokset toivat kaupunkiin omaleimaisuutta ja väriä.

Vaduzissa oli paljon (aasialaisia) turisteja ja kävelykadun varsi olikin täynnä erilaisia turisteille suunnattuja putiikkeja. Liechtensteinin hintataso oli Sveitsin luokkaa eli melko korkea, joten juurikaan jääkaappimagneettia isompia ostoksia ei tullut tehtyä. Paikallisilla ei hienoista autoista ja puvuista päätellen ole pikkurahan puutetta.













Liechtensteinista palasimme kohti länttä ja lähdimme ajelemaan kohti Sveitsin ja Ranskan rajaa. Pysähdyimme matkalla ihastelemaan Walensee -järven upeaa postikorttimaisemaa.




Yövyimme Baselin lähellä leirintäalueella. Leiriydyimme sen verran myöhään, että emme jaksaneet lähteä tutustumaan Baseliin. Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan Ranskan maaseudun halki kohti Saksan Mooselin laaksoa. Meidän oli tarkoitus vierailla Ranskan puolella isossa luonnonpuistossa, mutta omituista kyllä, emme löytäneet puistoa. Tai ehkä ajoimme puiston halki, mutta emme löytäneet mitään varsinaista porttia puistoon, minne auton olisi voinut jättää parkkiin. Opasteet puistoon loppuivat vain yhtäkkiä ja olimme ihmeissämme, että minne meidän pitäisi jatkaa. Puisto jäi näkemättä, mutta oli silti mielenkiintoista nähdä Ranskan maaseutua. Eivätpä olleet hassummat maisemat sielläkään, tosin oma valokuvasaldo jäi Ranskan puolelta aika laihaksi.




sunnuntai 18. lokakuuta 2015

GARDA- JA MAGGIOREJÄRVIEN KAUNIIT MAISEMAT

Automatkamme jatkui Venetsiasta kohti pohjoista. Ajoimme kohti Gardajärveä ja saimme ihastella komeaa vuoristoa ajomatkamme aikana. Matkan varrelle osui muutama serpentiinitiekin, joilla karavaani kulki koostaan huolimatta sujuvasti.








Suuntasimme Gardajärvellä Malcesinen kaupunkiin, joka sijaitsee Monte Baldo -vuoren juurella. Parkkipaikan löytäminen oli hieman haasteellista, mutta saimme juuri ja juuri parkkeerattua asuntoauton lyhyen kävelymatkan päähän Monte Baldon kaapelihissistä.

Olimme Malcesinessä puolen päivän jälkeen ja saimme odotella tunnin vuoroamme vuorelle vievään hissiin. Jonotusaika oli ihan kohtuullinen väkimäärään nähden. Olimme viikonloppuna liikenteessä, jolloin Monte Baldolle on varmasti turistien lisäksi myös paljon paikallisia menijöitä.

Monte Baldo kohoaa 1760 metrin korkeuteen ja näkymät Gardajärvelle ovat mitä upeimmat! Menimme vuorelle ihastelemaan maisemia, mutta ajan kanssa vuorelle voisi lähteä patikoimaan eri mittaisia reittejä pitkin ja vuori näytti lisäksi olevan myös maastopyöräilijöiden suosiossa.

Vaikka vuorelle menisikin vain ihastelemaan maisemia, niin kannattaa silti varata lämmintä vaatetta mukaan, sillä lämpötila on huomattavasti viileämpi vuorella, mitä kaupungissa. Monte Baldon ravintoloiden antimet eivät olleet kovin maukkaat, joten kannattaa myös harkita, ottaako omat eväät mukaan vuorelle.










Monte Baldolta rantauduimme Torboleen Camping Al Portoon, joka oli äidille ja isälle ennestään tuttu leirintäalue. Leirintäalue oli muutaman askeleen päästä Gardajärven tuuliselta rannalta, missä oli paljon purjelautailijoita. Aallokkoisella Torbolen rannalla ei tehnyt mieli mennä uimaan, vaan tyydyimme kävelemään pikkukaupungin kaduilla.




Lähtöaamuna kävimme Päivin kanssa ruokkimassa Torbolen joutsenet ja sorsat, joille näytti suomalainen rieska maistuvan mainiosti. Meillä riitti kavereita niin kauan, kuin aamupalaa oli tarjolla.




Gardajärveltä jatkoimme edelleen kohti pohjoista ja Maggiorejärveä. Ajomatka oli tylsähkö, eikä Gardan ja Maggiorejärven välillä ollut juurikaan mitään nähtävää. Suuntasimme Maggiorejärven itäpuolelle ja ajoimme aika lähelle Sveitsin rajaa Maccagnon kaupunkiin. Lago Campin leirintäalue oli lähellä rantaa, mutta kahta ravintolaa lukuunottamatta leirintäalueen lähellä ei ollut oikein mitään palveluja tarjolla. Alue oli täynnä korkein aidoin suojattuja luksushuviloita, joissa ei näkynyt juuri asutusta. Syyskuun loppupuoli toi tullessaan jo syksyn tuntua Maccagnoon, joten huviloiden asukkaatkin olivat todennäköisesti lähteneet syksyn viettoon varsinaisiin koteihinsa.

Maccagnossa oli myös upeat maisemat, mutta muuten emme ehtineet paikkaan juuri tutustua. Alueella puhuttiin niin paljon saksaa, että tuli sellainen olo, kuin olisimme jo Sveitsin puolella. Automatkan paras puoli on se, että lyhyessä ajassa ehtii nähdä monta eri paikkaa, mutta huonona puolena rajallinen ajankäyttö eli useista paikoista ehtii nähdä vain pintaraapaisun. En usko, että ilman tätä automatkaamme olisin ikinä nähnyt Garda- ja Maggiorejärvien upeita maisemia, sillä harvemmin matkustan minnekään pelkkien maisemien takia. Pohjois-Italiassa liikkuvien kannattaa kuitenkin ehdottomasti poiketa Garda- ja Maggiorejärvien rannoille, jos mahdollista. Comojärvikin olisi ollut siinä välissä, mutta sinne meillä ei tällä reissulla ollut aikaa.