Erik Axl Sund: Unissakulkija
Oli hauska yhteensattuma, että luin Istedsgadenin varrella olevassa City Hotel Nebossa kirjaa, jossa sivuttiin samaa sijaintia ja vieläpä osuvasti. Tällä kertaa hotellivalintani ei osunut oikein nappiin. Sijainti Istedsgadenin alkupäässä oli sinänsä loistava, mutta en arvannut, miten meluisa katu on läpi vuorokauden. Huokean hotellin huokeat äänieristeet pitivät huolen siitä, etten nukkunut reissuni aikana hyvin, mutta muuten suosittelen Vesterbron aluetta Köpiksen matkaajille keskeisen sijaintinsa puolesta. Rauhallisempi poikkikatu on kuitenkin majapaikalle Istedsgadenia parempi valinta!
Kööpenhamina on mielestäni ihan kiva kaupunki, mutta se ei silti kuulu suosikkikaupunkieni listaan. Kaupungista puuttuu se jokin, ja mielestäni ihmiset ovat aika tylyjä. Olen kuitenkin käynyt kaupungissa lukuisia kertoja; kahdesti konserttimatkalla ja muuten monet kerrat työmatkalla. Kun suunnittelin lähteväni Rob Zombien keikalle, niin Kööpenhamina oli helppo valinta kiertuelistalla: tuttu kaupunki, tuttu keikkapaikka ja lennot sai kohtuuhintaan. Tällä kertaa reissasin yksin, joten tutut kulmat olivat tervetulleita. Reissuni tarkoitus ei ollut tällä kertaa päästä näkemään ja kokemaan mitään uutta, vaan ottaa muutama päivä rennosti ja nähdä Rob Zombie.
Edellisestä Kööpenhaminan reissusta on jo viisi vuotta ja oli mukavaa kävellä pitkästä aikaa vanhoilla tutuilla kulmilla. Työmatkoillani minun oli tapana käydä kävelylenkillä Vesterbron järvien rannoilla. Ei ihme, että myös paikalliset lenkkeilevät järviä reunustavilla lenkkipoluilla, sillä maisemat ovat komeat ja tähän aikaan vuodesta järvillä oli myös paljon joutsenia.
Vierailin ensimmäistä kertaa järviltä länteen päin sijaitsevalla Assistensin hautausmaalla. Hautausmaalla törmäsin outoon ilmiöön; kööpenhaminalaiset olivat hautausmaalla piknikillä ja ottamassa aurinkoa! Olin todella ihmeissäni, kun näin ensimmäiset ihmiset istuvan viinilasien kanssa hautojen keskellä ja lopulta törmäsin lukuisiin seurueisiin, jotka olivat tulleet nauttimaan aurinkoisesta päivästä hautausmaalle. Mitäs muutakaan siinä voi ajatella kuin että kööpenhaminalaiset ovat todella omituisia? Myöhemmin minulle selvisi, että Assistens on sekä hautausmaa, puisto että kulttuurikeskus, mutta silti minusta oli omituista, että ihmiset haluavat ottaa aurinkoa hautausmaalla, oli se sitten samalla puisto tai ei.
Tornin huipulle johtaa 400 porrasta, joista 150 kulkee tornin ulkopuolella. Aloin katua päätöstäni, kun olin ostanut lipun torniin ja astuin ovesta, jossa luki "kulku omalla vastuulla". Kukaan ei siis tulisi pelastamaan minua, jos saisin paniikkikohtauksen portaikossa! Selvisin kuitenkin tornin ulkopuolelle ja polvet tutisivat maisemia katsellessani. En oikein osannut nauttia maisemista, kun olin aivan varma, että kirkon tornin kaide pettää. Otin myös muutaman askeleen kohti tornin huippua, mutta rohkeus ei riittänyt, että olisin kulkenut vielä loput 150 porrastakin ihan huipulle. Päätin, että olen saavuttanut ihan riittävästi nousemalla ulkotasanteelle - sekin oli minulle iso juttu. Säästin tornin huipun seuraavan kertaan.
Kirkon tornista selvittyäni jatkoin matkaani Christianiaan, missä olen käynyt myös lukuisia kertoja. Christianian vapaakaupunki syntyi vuonna 1971, kun asuntopula ajoi Christianhavnin kaupunginosan asukkaita hylätylle armeijan alueelle. Christiania on hippialue, jossa jokaisella on vapaus tehdä, mitä haluaa, kunhan ei loukkaa muita. Siellä asuu noin tuhat asukasta persoonallisissa pienissä taloissaan.
Christianiassa käy vuosittain jopa miljoona turistia ja kööpenhaminalaista. Osa ihailee ja osa ihmettelee vapaakaupungin meininkiä. Pusher Streetillä myydään avoimesta kannabista, mutta silti kadulla on lapsiperheitä ihmettelemässä Christianian meluisaa tunnelmaa.
Christianiassa olisi paljon valokuvattavaa, mutta siellä on paljon kylttejä, joissa valokuvaaminen kielletään. Mieluummin siis tottelin käskyä, mitä jouduin ongelmiin paikallisten kanssa. Christianiassa on myös juokseminen kielletty. Entinen työkaverini oli ollut juoksulenkillä ja yrittänyt juosta Christianian halki. Hänet oli pysäytetty ja kerrottu, ettei kaupungissa saa juosta, sillä juoksijan luullaan joutuneen virkavallan kanssa ongelmiin ja pakevan paikalta.
Valokuvaamisen sijaan päätin toteuttaa toisen asian kirkon torniin kiipeämisen lisäksi, mitä harvemmin teen yksin reissatessani. Poikkesin Pusher Streetiltä oluelle katselemaan millaista meininkiä paikallisella terassilla on. Minulla on vielä opittaa yksin matkustamisessa; kaljalle poikkeaminen yksin ei ole mitenkään sen ihmeellisempää kuin kahvilassakaan yksin käyminen, mutta jostain syystä olen asettanut suuremman kynnyksen kaljalla yksin käymiselle, mitä kahvilassa piipahtamiselle.
Vierailin myös kuuluisan Nyhavnin alueella. Vanha merimiesalue erivärisine rakennuksineen kanaalin varrelle lienee yksi Kööpenhaminan tunnusmerkeistä. Kieltämättä Nyhavn on yksi Kööpenhaminan mukavimmista alueista. Koska olin pari päivää kävellyt tuntitolkulla, päätin Nyhavnissa poiketa kanaaliristeilylle. Tunnin kestävällä risteilyllä ehti nähdä monipuolisesti kaupunkia ja samalla paistatella päivää. Risteily kiersi tietenkin Kööpenhaminan tunnetuimman patsaan eli Pienen merenneidon kautta. Pieni merenneito on joutunut kokemaan kovia. Siltä on mm. välillä poistettu pää ja se on maalattu vaaleanpunaiseksi. Onneksi patsaan alkuperäiset muotit ovat tallessa, että merenneito saa tarvittaessa uusia ruumiinosia.
Vaikka Kööpenhamina ei olekaan suurimpia suosikkikaupunkeja, niin veikkaan, että palaan sinne taas jossain vaiheessa jonkin keikan myötä. Rob Zombien takia kannatti matkustaa Kööpenhaminaan ja oli mukava samalla käydä tsekkaamassa entisiä tuttuja kulmia. Seuraavaan kertaan, Köpis!
