sunnuntai 24. kesäkuuta 2018

HOLLYWOOD VAMPIRES

Lontoon matkan jälkeen jäimme suoraan viikonlopuksi Helsinkiin. Helsingin Kaisaniemessä järjestettiin Hollywood Vampiresin konsertti, jota Alice Cooper fani ei tietenkään voinut ohittaa. Ensimmäinen lämppäri lopetti juuri, kun tulimme paikalle, mutta ehdimme näkemään Local Bandin ja Michael Monroen keikat.




Odotukset Hollywood Vampiresin konserttia kohtaan ei kuitenkaan olleet kovin korkealla, sillä Vampyyreillä on ollut toisella Euroopan kiertueellaan aika huono soittolista. En liiemmin pitänyt Helsingin soittolistastakaan, mutta toki oli mukava nähdä Alice Cooper lavalla.

Hollywood Vampires on saanut nimensä 70-luvun alussa vaikuttaneen samannimisen juomakerhon mukaan, jonka jäsenistä suurin osa on ollut pitkään jo mullan alla. Ilmeisesti Joe Perrykin piipahti aikoinaan juomakerhossa ja siitä syntyi myöhemmin idea bändille, johon kuuluu lisäksi näyttelijä Johnny Depp. Bändin muut jäsenet ovat sessiomuusikoita, mainittakoon Alice Cooperin omassa bändissä soittavat kitaristi Tommy Henriksen ja Glen Sobel.

Itse en ollut liiemmin innoissaan nähdessäni Johnny Deppin lavalla, mutta onneksi hän teki monta nuorta tyttöä onnelliseksi, jotka itkivät keikan jälkeen, koska Johnny oli niin ihana!


















Toivottavasti näen seuraavan kerran Alice Cooperin oman bändinsä kanssa lavalla giljotiinin - en Johnny Deppin kanssa!

HÄÄHUMUN JÄLKIMAININGEISSA WINDSORISSA

Prinssi Harryn ja Meghan Marklen häitä vietettiin 19. toukokuuta Windsorin linnan Pyhän Yrjön kappelissa. Häähumu ei ollut laantunut Windsorissa vajaa kolme viikkoa häiden jälkeen, jolloin hyppäsimme Päivin kanssa Paddingtonin asemalta junaan ja matkasimme Windsoriin. Heti asemalla törmäsimme Harryn ja Meghanin kuvaan ja heidän kuvat komeilivat muun muassa postikorteissa, magneeteissa, mukeissa ja seinälautasissa, joita turistimyymälät olivat pullollaan.



Windsorin kaupungin keskusta oli viehättävä pienine putiikkeineen ja ravintoloineen. Englannin liput liehuivat pitkin pääostoskatua ja lähipuistossa oli kuningatar Elisabet II:n patsas koiriensa kera.




Windsoriin meidät vei Windsorin linna, joka toimii kuningatar Elisabet II:n viikonloppukotina. Oli mielenkiintoista vierailla linnassa ja Pyhän Yrjön kappelissa, kun olimme vasta seuranneet telkkarista kuninkaallisia häitä. Linna oli ulkoapäin upea, mutta emme liiemmin välittäneet linnan sisätiloista. Pääsimme tekemään lyhyen kierroksen linnan sisätiloissa, mutta emme jaksaneet innostua kuninkaan makuuhuoneesta, pukeutumishuoneesta ja vaatehuoneesta. Olemme Wienissä kiertäneet vastaavia huoneita Schönbrunnin linnassa, eikä Windsorin linna tuonut niihin mitään erityistä lisää. Jotkut asiat ovat vain sellaisia, että yksikin kerta riittäisi.

Oli hieman omituista, että Windsorin linna oli melkein kuin Disneyland - turistimyymälöitä ja jäätelökojuja oli joka kulmassa. Olisin voinut kuvitella, ettei kuningatar arvostaisi moista kaupallista hapatusta omilla kulmillaan, mutta ehkäpä kyseisillä myymälöillä tuetaan linnan yläpitokustannuksia.








Oli yllättävää, että linnan alueella sijaitseva Pyhän Yrjön kappeli oli luonnossa paljon pienempi, mitä telkkarista nähtynä. Ihmettelimme, miten kaikki häävieraat mahtuivat kappeliin ja miten kappelin portaatkin näyttivät niin pieneltä verrattuna siihen hetkeen, kun kuninkaalliset seisoivat häiden jälkeen niiden päällä kansaa tervehtien.










Windrorin linnasta lähtiessämme kävimme vielä tsekkaamassa Long Walkin, mikä kulki vehreän puistoalueen läpi. Päätimme kuitenkin jättää neljän kilometrin mittaisen tien kävelemisen seuraavaan kertaan.



torstai 21. kesäkuuta 2018

LONDON (was) CALLING (again)!

Viime syksyn Nick Caven keikka oli niin loistava, että hänet oli ehdottomasti nähtävä mahdollisimman pian uudestaan. Nick Cave esiintyy kesän aikana Pori Jazzeilla, mutta Porista on mahdotonta saada jazzien aikaan majoitusta. Lontooseen matkustaminen tuntui Poria helpommalta vaihtoehdolta ja hyvältä tekosyyltä matkustaa jälleen kerran saarivaltioon.

Olimme reissussa Markuksen, Päivin ja Masan kanssa - tosin Markus palasi kotiin takaisin sorvin ääreen meitä muita aiemmin. Lontoossa majoituimme tutussa Paddingtonin kaupunginosassa, ABC Hyde Park hotellissa Sussex Gardensilla.

Karhuherra Paddington Paddingtonin alueen puistossa
Sussex Gardens

Itä-Lontoossa järjestettiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa kymmenpäiväinen All Points East  -tapahtuma, jonka jälkimmäisen sunnuntain pääesiintyjänä Nick Cave & The Bad Seeds oli. Sitä ennen suuntasin kuitenkin lauantaina Markuksen kanssa samaiseen tapahtumaan Victoria Parkiin katsomaan The Nationalia. Bändi ei ollut minulle ennestään tuttu, mutta keikan aikana vallitsi hieno tunnelma. Kymmenet tuhannet festarikävijät lauloivat bändin mukana hittibiisejä alusta loppuun.

Kippis kesän ensimmäisten festareiden kunniaksi!

The National

Sunnuntaina suuntasimme koko porukalla Victoria Parkiin. Sunnuntai oli loppuunmyyty ja paikalla oli 40 000 festarikävijää. Valtavasta kävijämäärästä huolimatta järjestelyt toimivat hyvin; vessoja, juoma- ja ruokakojuja oli alueella runsaasti, eikä mitään älyttömiä jonoja päässyt tapahtuman aikana syntymään. Tapahtuman jälkeen oli tosin ryysistä 40 000 hengen pyrkiessä ulos alueelta.

Upea festarimiljöö Victoria Parkissa

Lontoon festareilla oli erilainen meininki, mitä Suomessa

Reissulaiset
Päälavalle nousi ennen Nick Cavea 71-vuotias Patti Smith. Oli hienoa päästä näkemään hänet livenä!



Nick Caven keikka oli yhtä intensiivinen, kuin viime syksynä koettukin. Settilista oli onneksi jokseenkin erilainen. Oli yllätys, kun Wild Rose eli Kylie Minogue nousi Nick Caven kanssa lavalle!





Musiikkielämykset jatkuivat festariviikonlopun jälkeenkin. Minulla on ennestään takana kymmenen Lontoon reissua, mutta häpeäkseni tunnustan, etten ole käynyt Lontoossa teattereissa tai musikaaleissa. Halusin vihdoinkin päästä Lontoossa musikaaliin ja ajattelin, ettei yli 25 vuotta pyörinyt Oopperan kummitus voisi olla huono valinta Her Majesty's Theatressa.

Menimme musikaaliin Markuksen kanssa. Teatteri oli upea, mutta parven penkit olivat todella ahtaat. Joiduimme istumaan jalat tiiviisti kiinni parven reunassa. Musikaali itsessään oli upeasti toteutettu, vaikka teemabiisiä lukuunottamatta emme hirveästi musiikista nauttineetkaan.

Etukäteen mietin, että ovatkohan kaikki muut musikaalivieraat pukeutuneet hienosti iltapukuihin, mutta suurin osa yleisöstä oli tavallisia turisteja eli oma vaatetus lenkkareiden kera oli aivan nappisuoritus. Muutenkaan teatterissa ei turhaan hienosteltu, sillä väliajalla jäätelömyyjät kiersivät katsomoita. Tai ehkä kahvi ja konjakki on jo "so last season". Haluan ehdottomasti seuraavallakin Lontoon reissulla johonkin musikaaliin!




Markuksen lähdettyä kotiin lähdin Päivin ja Masan kanssa Pohjois-Lontooseen Hampsteadiin. Hampsteadissa unohtui, että olemme edelleen Lontoossa, sillä miljöö muuttui siellä täysin erilaiseksi. Menimme ensimmäisenä uskomattoman upeaan Waterlown puistoon. Kehtaisin väittää, että Hyde Park jää puistovertailussa toiseksi!





Puistosta jatkoimme Highgaten hautausmaalle. Hautausmaa jakaantuu länsi- ja itäosaan. Länsiosaan pääsee vain opastetuille kierroksille, mutta itäosaa pääsi kiertämään omatoimisesti. Hautausmaalla oli upeita veistoksia ja luonto oli ottanut haltuunsa useita vanhoja hautakiviä verhoten niitä oksilla ja kasvustollaan.











Hautausmaalta matkamme jatkui seuraavaan puistoon, Hampstead Heathiin. Puiston kukkulan päällä näköalapaikka, josta näimme kauas Lontoon keskustan pilvenpiirtäjiä ja Saint Paulin katedraalin kupolin. Puistosta jatkoimme vielä matkaa Hampsteadin kaupunginosan kujille ja kaduille. Tykkäsimme!




Lontoossa tuli kuljettua tutuillakin kulmilla. Oxford Streetiä tuli kuljettua edestakaisin ja tälläkin matkalla oli pakko käväistä Camden Townissa kiertämässä. Mitään en ostanut, mutta silti on mukava katsella, millaista tarjontaa kojuissa on.





Viimeisenä päivänä lähdin omille teilleni ja suuntasin Tate Moderniin. Se on yksi Lontoon suosikkimuseoistani, sillä moderni taide kiehtoo minua erikoisuudellaan enemmän kuin klassinen taide. Samalla reissulla oli mukava kiertää Thamesin etelärantaa pitkin Southbankin alueella. Käveltyjä kilometrejä kertyikin ihan mukavasti tälläkin reissulla.

Robert Indiana: LOVE Red Violet

Victor Vasarely: Supernovae

Tapaamispaikka museon alakerrassa. 

Kiitos Lontoo jälleen kerran! Et ole pettänyt meitä vielä koskaan, vaan aina on ihana palata tutuille kulmille, mutta samalla kokea jotain uutta!